Kumpi on mielestänne "oikeassa"??
Kumpi teki "väärin"? eli pitäisikö asia vaan unohtaa vai puuttua asiaan?
Vanhempi kävi läpi 12-vuotiaan lapsen työpöydän koulukirjasotkua, jossa oli loman alkaessa mm. koulukirjoja, -vihkoja ja kuvistöitä valtavassa kasassa. Vanhempi avasi kasassa olleen tavallisen kouluvihon (kannessa oppilaan nimi ja luokka).
Heti ensimmäiseltä sivulta paljastui kamalaa tietoa (en avaa tässä enempää). Asia kun otettiin esiin, lapsi myönsi suoraan aikuiselle että mm. on viillellyt itseään. Lapsi kuitenkin suuttui, että kenelläkään ei ole oikeus käydä läpi hänen tavaroitaan. Isoin asia tässä kuulemma on, että vanhempi ei saa ilman lupaa koskea lapsen tavaroihin.
Kommentit (20)
Toisen tavaroiden penkominen ilman lupaa on väärin. Herää kysymys että miten vanhemmat eivät ole huomanneet viiltelyä tai mitään muuta kummallista lapsen käytöksessä?
Asia on vakava ja sitä ei pidä unohtaa. Syy pitää selvittää miksi lapsi voi pahoin. Lapsi tarvitsee nyt apua, ja vaikuttaa siltä että myös vanhemmat tarvitsevat.
Huoltaja on vastuussa alaikäisestä lapsestaan. Miten voi vastuuta ottaa, jos ei saa tietää? Miten saa tietää mitään, jos mihinkään ei saa koskea?
Ahdistus on varmaan kova jos viiltelee itseään? Jokin turhauttaa vai masentaa, se on yleistä nuorilla ja on vaikeita kysymyksiä käsiteltävänä ajatuksissa. Ehkä koulu on raskasta ja vaativaa. Vai kotona vaadittu liikaa. Onko vanhempi riidellyt tai luonut vastakkainasettelua. Onko lapsen elämä onnellista. Onko kiusattu koulussa tms. Onko ympäristö kolkko vai miellyttävä, virikkeitä kotona ja pihassa. Miten voisi parantaa elämänlaatua kotona, onko omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Vai asutaanko liian tiiviisti. Lapsi on esiteini-iässä jo. Ja pian voi sanoa nuori, ei lapsi. Onko kunnioitettu häntä tarpeeksi. Ehkä jatkossa ei ole hyvä availla toisen muistikirjoja ja vihkoja. Ehkä asiat menevät parempaan suuntaan vielä. Onko alkoholikokeiluja ollut luokassa oppilailla? Entä syömisongelmia, joka laskee verensokeria? Vaatiiko lapsi liikaa itseltään, ei osaa irrottaa joistakin asioista, ne jäävät mieleen pyörimään. Onko itsetuntoa kohotettu positiivisella, sanoilla. Onko hänellä yhtään omaa rahaa käytössä viikossa tai kuukaudessa, mitä positiivista sillä voisi tehdä.
Miten ihmeessä tärkein kysymys tässä asiassa on se, että kumpi on oikeassa? Näkisin että se on täysin epärelevanttia. Vanhempi toki voi pyytää anteeksi että koski lapsen tavaroihin, mutta se ei muuta itse ongelmaa.
Tekikö aikuinen siis väärin siinä, että avasi ihan tavallisen kouluvihon? Eikö vanhemmalla ole oikeutta katsoa lapsen esim. matematiikan tehtäviä?
Jos aikuisen silmille lävähtää vaikkapa sivu, johon on liitetty verta, eikö siitä pitäisi huolestua?? Pitää vaan sulkea musiikin vihko ja olla reagoimatta. Eikö alaikäisen vanhemmalla ole kuitenkin jotakin vastuuta/oikeuksia/velvollisuuksia koskea omassa kotonaan omien lapsiensa tavaroihin?
AP
En ole jutun lapsen kumpikaan vanhempi!
Joillakin viiltely voi olla muutaman kerran ja mennä ohi. Mutta jatkuessa se voi olla ikävä riesa, joka olisi hyvä lopettaa. Ehkä ahdistusta voisi käsitellä toisella tavalla? Yrittää ainakin. Muistan että teininä viiltelin jalkaa pari kertaa, onneksi lopetin ajoissa, mietin miten tyhmää ja haitallista se on. Ahdistus tosin ei mennyt pois, siihen oli syynä muut ihmiset käytöksineen ja koko systeemi. Vaikka omiakin mielenkuvioita voi hieman muuttaa.
Jep jep, suutuin itse samalla tavalla kun äiti löysi tupakka-askin laukustani kun olin alaikäinen. Se on puolustusmekanismi. Kyllä silti kiukkuni keskelläkin ymmärsin että pakkohan hänen oli löytöönsä puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Tekikö aikuinen siis väärin siinä, että avasi ihan tavallisen kouluvihon? Eikö vanhemmalla ole oikeutta katsoa lapsen esim. matematiikan tehtäviä?
Jos aikuisen silmille lävähtää vaikkapa sivu, johon on liitetty verta, eikö siitä pitäisi huolestua?? Pitää vaan sulkea musiikin vihko ja olla reagoimatta. Eikö alaikäisen vanhemmalla ole kuitenkin jotakin vastuuta/oikeuksia/velvollisuuksia koskea omassa kotonaan omien lapsiensa tavaroihin?
AP
En ole jutun lapsen kumpikaan vanhempi!
Teki väärin. Mutta asia selvisi jo. Tarkoitatko verellä jotain kulttia missä nuori olisi vai ahdistusta?
Mielestäni on väärin miettiä kuka teki väärin, koska sillä ei tässä kohtaa nyt ole merkitystä. oikea tapa on miettiä mistä saatte apua.
Koulukirjojen ja -vihkojen sisältö kuuluu kyllä vanhemmillekin! Kyseessähän ei ollut mikään henkilökohtainen päiväkirja tai kirje, vaan kouluvihko, jonka ulkonäöstä ei voinut päätellä mitään sellaista, että sen avaamiseen pitäisi lupa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekikö aikuinen siis väärin siinä, että avasi ihan tavallisen kouluvihon? Eikö vanhemmalla ole oikeutta katsoa lapsen esim. matematiikan tehtäviä?
Jos aikuisen silmille lävähtää vaikkapa sivu, johon on liitetty verta, eikö siitä pitäisi huolestua?? Pitää vaan sulkea musiikin vihko ja olla reagoimatta. Eikö alaikäisen vanhemmalla ole kuitenkin jotakin vastuuta/oikeuksia/velvollisuuksia koskea omassa kotonaan omien lapsiensa tavaroihin?
AP
En ole jutun lapsen kumpikaan vanhempi!
Teki väärin. Mutta asia selvisi jo. Tarkoitatko verellä jotain kulttia missä nuori olisi vai ahdistusta?
Ei opettajan eikä vanhemman tarvitse kysyä lupaa kouluvihkon katsomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Huoltaja on vastuussa alaikäisestä lapsestaan. Miten voi vastuuta ottaa, jos ei saa tietää? Miten saa tietää mitään, jos mihinkään ei saa koskea?
Juuri tämä! Pitää käydä lapsen puhelinta läpi mutta yhtäkkiä se olisikin laitonta :O :O Haluan katsoa lapsen kotitehtäviä mutta en saakaan kun se on laitonta?
Vierailija kirjoitti:
Tekikö aikuinen siis väärin siinä, että avasi ihan tavallisen kouluvihon? Eikö vanhemmalla ole oikeutta katsoa lapsen esim. matematiikan tehtäviä?
Jos aikuisen silmille lävähtää vaikkapa sivu, johon on liitetty verta, eikö siitä pitäisi huolestua?? Pitää vaan sulkea musiikin vihko ja olla reagoimatta. Eikö alaikäisen vanhemmalla ole kuitenkin jotakin vastuuta/oikeuksia/velvollisuuksia koskea omassa kotonaan omien lapsiensa tavaroihin?
AP
En ole jutun lapsen kumpikaan vanhempi!
Ja nytkö ne kuvitellut saatanavanhemmat on juorunneet lapsen asiat sinulle kapisellehuoralle. Huh, huh. Joo olen kyllästynyt näihin typerriin aloituksiin.
Ap tekee väärin kun ulisee muitten asioita täällä.
Vanhempi teki väärin kun ei nähnyt lapsensa hätää eikä sitä, että lapsi viilteli.
Lopuksi taas niin saatananvitunhuono provo. Ap tapaitsesi niin loppuu tämä paskan jauhaminen
Ei se niin vakavaa jos poikittaisin viilloin vetelee, haluaa vain huomiota ja asian huomioiminen vain palkitseisi lasta. Odota käden myötäistä viiltoa ensin.
AP tässä. En siis ole lapsen vanhempi mutta tällainen tilanne tuli eteen.
Lapsi syyttää vanhempaa (ei saisi koskea mihinkään) mutta vanhempi kävi läpi ihan perustavaroita: kouluvihkoja ja piirustuksia.
Nyt kuitenkin haluaisin viedä asian eteenpäin eli tehdä vanhemmille selväksi että 12-vuotiaan viiltely ei ole ok. Omassa kodissa on myöskin ok käydä tavaroita läpi.
Ihan yhtälailla syytetään koulusurmaajien vanhempia jos eivät ole huomanneet tai tehneet mitään. Tämä vain esimerkkinä. Ei saisi koskea mihinkään tai kysyä lapselta??
Vanhemmilla on oikeus käydä läpi lapsen tavaroita ja lapsella on oikeus siitä suuttua. Molemmat ovat oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap tekee väärin kun ulisee muitten asioita täällä.
Vanhempi teki väärin kun ei nähnyt lapsensa hätää eikä sitä, että lapsi viilteli.
Lopuksi taas niin saatananvitunhuono provo. Ap tapaitsesi niin loppuu tämä paskan jauhaminen
Minä olen huolissani kun en ole vanhempi. Minä jos tapan itseni sun kommentin perusteella niin jää lapsi ilman vanhempaa. ÖÖ mitä ihmettä haet?? Jos et osaa keskustella, niin ei tarvitse osallistua.
AP
Vanhempi teki väärin, se on itsestään selvää. Mutta itsestään selvää on myöskin se, että tottakai vanhempi luki vihkon, kun tajusi mitä se käsitteli. Selkeästi lapsella on hätä, ja se on hyvä, että nyt vanhempikin on asiasta tietoinen ja voi hankkia lapselleen apua ja itselleen neuvoja kuinka tukea lastaan.
Lapsi ei ole tehnyt mitään väärin, hänellä ei vaan ole ollut parempia keinoja hallita ahdistustaan. Eikä aikuista, jolta pyytää apua. Nyt ei ole tarpeen miettiä mitään rangaistuksia "vääristä" teoista, vaan pyrkiä auttamaan lasta. Ja osoittaa lapselle että vanhempi on aina hänen tukenaan ja puolellaan ja että vanhemmalle voi kertoa ihan mitä tahansa ja että vanhempi on luottamuksen arvoinen.