Mitä nykyaikainen liberaali nainen edes haluaa parisuhteelta?

Kumppanuutta, intohimoa ja rakkautta; näitä en saa muilta

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuutta, intohimoa ja rakkautta; näitä en saa muilta

Ethän sinä tai kukaan saa niitä miltään mieheltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuutta, intohimoa ja rakkautta; näitä en saa muilta

Ethän sinä tai kukaan saa niitä miltään mieheltäkään.

Miten niin ei saa?

On tarve rakastaa, tulla rakastetuksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuutta, intohimoa ja rakkautta; näitä en saa muilta

Ethän sinä tai kukaan saa niitä miltään mieheltäkään.

Itse asiassa saan ja olen saanut

Ei mitään. Parisuhteet on niin nähty.

Nainen haluaa että mies on täysin vastakkaisia asioita samaan aikaan, pitää olla pehmeä ja kova, pitää olla perinteinen miehinen mies ja moderni mies samaan aikaan jne. Nykynaisen odotukset ovat kuin ihmisellä joka kärsii skitsofreniasta. Olen lopettanut tuon läsyttämisen kuuntelun aikoja sitten, olen sellainen kuin olen jos ei kelpaa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Haluan kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut, tukea toinen toistamme, toimia tiiminä. Rakastaa ja kunnioittaa, hipsutella sohvalla, nauttia hyvää ruokaa ja elämyksiä. Välillä vaan löhötä sohvalla. Lohtua kun kaikki tuntuu olevan vaikeaa ja raskasta, yhteistä riemuitsemista onnistumisista.

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies on täysin vastakkaisia asioita samaan aikaan, pitää olla pehmeä ja kova, pitää olla perinteinen miehinen mies ja moderni mies samaan aikaan jne. Nykynaisen odotukset ovat kuin ihmisellä joka kärsii skitsofreniasta. Olen lopettanut tuon läsyttämisen kuuntelun aikoja sitten, olen sellainen kuin olen jos ei kelpaa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Et ole lopettanut kuuntelua, vaan et koskaan kuunnellut ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Haluan kumppanin, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut, tukea toinen toistamme, toimia tiiminä. Rakastaa ja kunnioittaa, hipsutella sohvalla, nauttia hyvää ruokaa ja elämyksiä. Välillä vaan löhötä sohvalla. Lohtua kun kaikki tuntuu olevan vaikeaa ja raskasta, yhteistä riemuitsemista onnistumisista.

Mutta se minimivaatimus on vähintään 1,9m, komea, rahaa ja mielellään menestynyt. Yleensä nainen sitten on ylipainoinen, ei kovin kummoisen näköinen, jossain suojatyöpaikassa tai muussa vastaavasssa tienaa mitä tienaa. Joten jää ne hipsuttelut sitten tekemättä, siinä 40-50v hujakoilla huomaakin että sitä jykeväleukaista 2 metristä menestynyttä toimitusjohtajaa ei löytynytkään.

Yleisin tarina Suomessa nykyaikana.

ei se muuta perusasioita.

Naisen miestä on jumalan tai ainakin valtion velvollisuus tarjota hänelle mies. Hänellä ON OIKEUS!!

Miehillä sama patologinen suhde työhön/palkkaan.

Joten ns modernit naiset jotka välttävät parisuhdetta jos niitä ny oikeasti edes on olemassa, katkeruus iskee kohta kovaa. Toisaalta onhan nykyään jalkoja vapaaehtoisesti amputoivia tai sukuelimensä mutiloivia että sekopäisyyttä on muillekkin jakaa.

En näe mitään pointtia "parisuhteessa"

Tapailun alkuvaiheessa mies vie illallisille. Myöhemmässä vaihessa, kun mies on todettu luotettavaksi herrasmieheksi, voi hän tehdä illallista kotonaankin tai viedä vaikkapa jonnekin lomalle. Mitään seksejä ei ole tiedossa tässä vaiheessa

N. 6kk-1v tapailun jälkeen on hyvä ajankohta kihloille, ja tämän jälkeen voidaan kokeilla pidempiä lomia yhdessä. Ei seksejä

N. 2v kuluttua tapaamisesta voidaan mennä naimisiin ja katsoa miehen kiinteistölistasta, mikä olisi naiselle sopiva paikka asua. Nainen voi jatkaa myös omassa asunnossaan asumista. Tämän jälkeen tehdään lapset, joiden hyvinvoinnista huolehtii nainen, ja mies huolehtii talouden kassan täyttämisestä. Molemmilla voi olla omaa rahaa, mutta nainen hallinnoi taloustiliä, ja voi palkata harkintansa mukaan esim. kodinhoitoapua

En halua parisuhdetta parisuhteen tähden. Jos sellainen mies tulee vastaan, jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja hän minun kanssani, se olisi ihanaa. Muuten elelen itsekseni.

Kumppanuus on suhteessa kaikkein tärkein asia. Jakaa elämän hyviä hetkiä ja toki on tärkeää että on myös luotettava vastoinkäymisten sattuessa. Läheisyys ja intohimo myös tärkeitä. Jos ei fyysistä vetovoimaa ole niin kyse on jostain muusta kuin parisuhteesta. 

Ihan sitä samaa mitä aina ennenkin. Olen melko liberaali ja ehdottomasti tasa-arvon kannattaja, eli feministi. Ja koskaan en ele harrastanut irtosuhteita, olen elämäni aikana ollut tasan kahden miehen kanssa. Ensimmäisen kanssa elin nuoruudessa noin 8 vuotta, nykyisen kanssa jo noin neljännesvuosisata. Ja edelleen, haluan miehestä itselleni rakastetun, kumppanin elämän matkalle. Minä haluan parisuhteen ja avioliiton, ja se ei ole aina maailman helpoin asia, kun molemmissa meissä on omat vikamme ja puutteemme ja elämässä tulee vastoinkäymisiä tämän tästä, mutta edelleen rakastamme toisiamme, ja elämän tärkeimmät asiat on tietysti lapset. Kun pian kaikki lapset ovat omillaan, me olemme edelleen me, pariskuntana ja elämme sitten pariskuntaelämää, toivottavasti ehdimme saada lapsenlapsia joiden kanssa viettää aikaa. Parisuhteessa tärkeimmät asiat ovat huumori ja seksi/kosketus. Ja ne ei siitä mihinkään muutu vaikka ikää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies on täysin vastakkaisia asioita samaan aikaan, pitää olla pehmeä ja kova, pitää olla perinteinen miehinen mies ja moderni mies samaan aikaan jne. Nykynaisen odotukset ovat kuin ihmisellä joka kärsii skitsofreniasta. Olen lopettanut tuon läsyttämisen kuuntelun aikoja sitten, olen sellainen kuin olen jos ei kelpaa ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ihmiset ovat usein montaa eri asiaa yhtä aikaa, joten ei loppujen lopuksi ole mitenkään kummallista, että joku on sekä perinteinen että moderni samaan aikaan. Voi hyvin riippua asiasta tai tilanteesta suhtautuuko perinteisemmin vai modernimmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sitä samaa mitä aina ennenkin. Olen melko liberaali ja ehdottomasti tasa-arvon kannattaja, eli feministi. Ja koskaan en ele harrastanut irtosuhteita, olen elämäni aikana ollut tasan kahden miehen kanssa. Ensimmäisen kanssa elin nuoruudessa noin 8 vuotta, nykyisen kanssa jo noin neljännesvuosisata. Ja edelleen, haluan miehestä itselleni rakastetun, kumppanin elämän matkalle. Minä haluan parisuhteen ja avioliiton, ja se ei ole aina maailman helpoin asia, kun molemmissa meissä on omat vikamme ja puutteemme ja elämässä tulee vastoinkäymisiä tämän tästä, mutta edelleen rakastamme toisiamme, ja elämän tärkeimmät asiat on tietysti lapset. Kun pian kaikki lapset ovat omillaan, me olemme edelleen me, pariskuntana ja elämme sitten pariskuntaelämää, toivottavasti ehdimme saada lapsenlapsia joiden kanssa viettää aikaa. Parisuhteessa tärkeimmät asiat ovat huumori ja seksi/kosketus. Ja ne ei siitä mihinkään muutu vaikka ikää tulee.

"Olen liberaali" -> "huom. en oman seksuaalisuuteni suhteen"

Aivan kuin sopiva mies olisi insinööri (tai jokin muu vastaava) ja mukana työelämässä (siis työntekijä tai jokin muu sellaista tuloa saava, että perheen perustaminen mahdollistuu). Tasainen varma, rahakas ja silti mukaviin yllätyksiin pystyvä. Ehkä vielä joillain sellaisilla ominaisuuksilla varustettu, että tavallinen tai sitä parempi elämä pystytään täyttämään lapsille. Korjatkaa toki, jos olen väärässä: