Mistä se kertoo, jos päälle 70-vuotias ei halua tutustua lapsenlapsen puolisoon? Pitää tätä vieraana.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tiedä kuinka pysyvää se juttu on. Monesti käy niin, että tutustuu jonkun sukulaisen seurustelukumppaniin liian hyvin ja alkaa pitää tästä, mutta sitten kun tuleekin ero, niin ei kuulekaan tästä tyypistä enää ikinä. Se tuntuu vähän tyhmältä. Sitten tuleekin uusi suhde ja kaikki pitäisi aloittaa taas alusta.
Ukkini kutsuu kaikkia lastenlastensa naispuolisia kumppaneita Liisoiksi ja miehiä Mateiksi. Ilmoittaa jääräpäisesti, että "on sen verran monta näytillä jo käynyt, ettei kaikkien nimiä muista". Minun mieheni (oikeasti Leevi) on ukille Aadan Matti.
Mahtavaa! Otan tämän mummona käyttöön, tosin ei ole lapsenlapsia vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhallakin ihmisellä on oikeus tutustua vain niihin, keneen haluaa ja määrätä itse elinpiiristään. ja sitäpaitsi nuorempien ihmisten kiinnostuksen kohteet, työt ja harrastukset ovat niin erilaisia, ettei vanha ihminen kertakaikkiaan jaksa ottaantua siihen ympäristöön.
Nythän on kysymys omista jälkeläisistä, ääliö. Tämähän tarkoittaa ettet sinäkään ole kiinnostunut lapsistasi etkä heidän lapsistaan. Jäät sitten yksin, ja se on ihan oma valintasi.
Tutustuisin mielelläni tähän sinua edeltävään kirjoittajaan netin ulkopuolella. Perusteltuja näkemyksiä (ihan maalaisjärjellä ymmärrettäviä). Ystävällisesti kertoo mielipiteensä, ei nimittele, olettele eikä uhkaile jos on eri mieltä.
/eri
Se päälle 70 vuotias ei ole yhtään mitään sille lapsenlapsen puolisolle, enkä usko että lapsenlapsen puoliso haluaa johonkin mummoon tutustua hänellä on omat mummot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä puoliso ei ole tämän lapsen lapsen isä vaan tämä lapsen lapsi on äpä-rä jota mummo saa hävetä niinkuin lapsen synnyttänyttä äitiäkin joka tuo taas jonkun uuden tursakkeen hänen silmiensä eteen.
Se on se juttu..
Ne muuten tunnistaa aika helposti, äppärät. Ne tunnistaa ihan silmistä.
Me elämme 2000-luvulla. Ihmiset (miehet ja naiset) eivät osaa sitoutua kumppaneihinsa, eivät kestä perhearkea eivätkä kunnioita vanhempiaan eivätkä hoida lapsiaan. Se ei ole heidän lastensa syy, eikä lapsilla tule lyödä vanhempiaan. Lapset ovat syyttömiä vanhempiensa touhuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tiedä kuinka pysyvää se juttu on. Monesti käy niin, että tutustuu jonkun sukulaisen seurustelukumppaniin liian hyvin ja alkaa pitää tästä, mutta sitten kun tuleekin ero, niin ei kuulekaan tästä tyypistä enää ikinä. Se tuntuu vähän tyhmältä. Sitten tuleekin uusi suhde ja kaikki pitäisi aloittaa taas alusta.
Ja sitten se lapsenlapsi päättääkin mennä naimisiin tuon miehen kanssa ja he päättävät etteivät ikinä tuo omia lapsiaan isomummon luokse, koska hän käyttäytyi niin tylysti seurustelukumppania kohtaan?
Mua ei haittaa. En kaipaa ympärilleni vilskettä vaan vihdoinkin rauhaa. Miehen kanssa nautitaan kaksinolosta ja välillä vietetään vuorotellen aikaa yksinkin. Siistissä, hiljaisessa kodissa. Parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tämä puoliso ei ole tämän lapsen lapsen isä vaan tämä lapsen lapsi on äpä-rä jota mummo saa hävetä niinkuin lapsen synnyttänyttä äitiäkin joka tuo taas jonkun uuden tursakkeen hänen silmiensä eteen.
Se on se juttu..
Ne muuten tunnistaa aika helposti, äppärät. Ne tunnistaa ihan silmistä.
Totta. Olin kerran ristiäisissä joissa oli todella kiusallinen olo kaikilla. Lapsi oli aivan eri näköinen kuin kaksi aiempaa sisarusta. Asiasta ei silloin puhuttu ääneen mutta tunnelma oli kireä. Myöhemmin kävi ilmi että tämän lapsen isä olikin joku muu kuin aviomies.
Vierailija kirjoitti:
Se päälle 70 vuotias ei ole yhtään mitään sille lapsenlapsen puolisolle, enkä usko että lapsenlapsen puoliso haluaa johonkin mummoon tutustua hänellä on omat mummot
Mun miehellä on ihana 73v mummo. Käydään paljon hänen luona ja hän meillä. Minulla ei ole enää mummoja.
Ehkä nykyään on wt saada lapsia parikymppisenä, mutta aikaisemmin aika normaalia maaseudun elämää. Mun mummo oli 22-vuotias nuoriemäntä, kun mun äiti syntyi. Äitini oli 21-vuotias (ja myös emäntä, isäni suvun tilalla), kun minä synnyin. Minä opiskelin akateemisen ammatin ja sain ekan lapsen opintojen jälkeen 26-vuotiaana. En omasta mielestäni ollut kovin nuori äiti, mutta olen huomannut kyllä nyt, että kun omat lapset on teinejä ja kohta täysi-ikäisiä, niin kyllähän mä taisin nuori olla :)