Häät on hanurista, myös teidän
Älkää viettäkö häitä. Kukaan ei halua tulla. Ketään ei kiinnosta. Ette ole uniikkeja. Olette mauttomia, rumia, kiiltäviä ja tursuilevia juntteja lainakamppeissa.
Ankeaa pönötystä, mautonta "koristelua", kiusallisia ohjelmanumeroita ja hirveän kallistakin vieraille. Karmea pakkopulla kaikille, jotka tulevat.
Tiedän, että saan kommentteja, ettei minua halutakaan. Tuttu ja turvallinen ad hominem, kun kritiikki osuu ja uppoaa eikä ihminen pysty tuota sietämätöntä tunnetta käsittelemään.
Nämä eivät minulle merkitse mitään. Tärkeintä on sanoa se, mitä kukaan ei teille uskalla sanoa päin naamaa. Ei kukaan, en edes minä voi olla rehellinen, koska miksi loukkaisin ihmisiä.
Ei se kenenkään vika ole, että Suomi-häät ovat raikkaat ja miellyttävät kuin pastillit syvältä hikisen rekkamiehen anuksen uumenista.
Älkää olease järjestäkö häitä. Menkää keskenänne naimisiin. Avioliitto on hieno asia, eipä siinä, mutta teidänkin häänne ovat sitä sama geneeristä tylsää ja mautonta haissea. Ne ei tosiaan ole "teidän näköiset".
Häät pilaavat vieraidenne viikonlopun ja naamakin tulee kipeäksi tekohymystä. Miettikää sitä myötähäpeää ja tympeyttä, mikä valtaa mielen jos katsoo Unelmahäitä.
Ne teidänkin "ihanat" häät on oikeasti vieraille kuin taas yksi jakso Unelmahäitä, mutta menee viikonloppu ja tulee kalliiksi. Yhtä junttia, yhtä rumaa, yhtä mautonta.
Ei häitä. Kiitos. Ja ei, minua ei loukkaa haukkumisenne. Paljon pahemmalta se tuntuu, että joudun häihinne. Kunpa tästä alettaisiin rehellisesti puhumaan, kuten nykyään uskalletaan jo puhua rehellisesti pikkulapsiperhehelvetistäkin.
Kommentit (29)
Häihin ei ole pakko mennä, aina voi kieltäytyä ja lähettää vaikka onnittelukortin postissa. Kannattaa opetella vuorovaikutusta, niin että pärjää silloinkin, jos joku kutsuu juhliin. Elämässä on kysymys siitä, että meillä itsellämme on suhde kaikkeen ympärillämme tapahtuvaan ja vain sitä suhdetta säätämällä voimme vaikuttaa omiin oloihimme emmekä milloinkaan yrittämällä muuttaa toisia erilaisiksi. Monenlaista voi tulla elämässä vastaan. Olin juuri hienoimmissa häissä ikinä - hieno kirkkosiunaus, tosi hyvä pitopöytä ja kakku sekä hienoja musiikkiesityksiä. Mitään muuta ei tarvittu. Juhlapaikka oli vaatimaton eikä liikoja kukkia tai mitään turhaa krääsää ollut hankittu eikä seuraleikkejä ollut. Pitkiä puheitakaan ei pidetty. Aivan nappi juttu.
Olen monesta asiasta AP:n kanssa samaa mieltä.
Omat hääni oli maistraattivihkiminen klo 13 ja sen jälkeen juhlatilaisuus ravintolassa klo 15->
Ei leikkejä, teatteria tai muita tekohauskoja temppuja.
Valokuvat otatimme ennen vihkimistä, ettei vieraiden tarvitse odotella.
Siitä, että Suomi on sivistysvaltiona nuori, kertoo viha "pönöttämistä" kohtaan. Joka ikinen kesä tällä palstalla tehdään kymmeniä aloituksia, joiden aiheena on kaikenlaisten juhlien aiheuttama ahdistus. Se, että pitää pukea yhtenä päivänä kesällä päälleen jotain muuta kuin trikootunika ja leggingsit, on pönöttämistä. Se, että ruokana on jotain muuta kuin valmiiksi marinoituja grillipihvejä, jotka syödään kertakäyttöastioilta, on pönöttämistä. "Pönöttäminen" on arvottava sana, jolla halutaan tuoda muiden toive arvokkaalla tavalla toteutetuista juhlista naurettavassa valossa ja kertoa, että juhlien järjestäjät kuvittelevat olevansa parempia, hienompia tai tärkeämpiä kuin ovatkaan. "Pönöttämisen" paheksujat kertovat, kuinka heidän häissään oltiin mökillä verkkarit jalassa ja syötiin grilliruokaa ikään kuin tällaiset häät olisivat jotenkin itsestäänselvästi paremmat kuin juhlavissa puitteissa järjestetyt.
Meitä, jotka ihan oikeasti nautimme siitä, että on valittu tyylikäs juhlapaikka koristeineen, että vieraat ovat pukeutuneet juhlavasti, että ruoka on laadukasta ja kauniisti esillepantua, että musiikkia esittää "bilebändin" sijaan vaikkapa jousikvartetti, on oikeasti olemassa. Emme esitä pitävämme tällaisesta juhlimisesta vaan pidämme siitä aidosti. Minusta on surullista, jos mukavuusalue on niin pieni, että vain juuri ne itselle kaikkein mieluisimmat ja tutuimmat vaatteet, ruokalajit ja musiikki kelpaavat, ja kaikki mukavuusalueen ulkopuolella herättää kielteisiä tunteita. Viihdyn itse sekä rennoissa mökkijuhlissa että muodollisissa tilaisuuksissa enkä tunne tarvetta lytätä muita. Nimenomaan vaihtelu - se, että välillä on arkea ja välillä juhlaa, välillä ollaan kaupungissa ja välillä luonnon helmassa, välillä rennosti ja välillä muodollisesti - tuo minusta elämään sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että Suomi on sivistysvaltiona nuori, kertoo viha "pönöttämistä" kohtaan. Joka ikinen kesä tällä palstalla tehdään kymmeniä aloituksia, joiden aiheena on kaikenlaisten juhlien aiheuttama ahdistus. Se, että pitää pukea yhtenä päivänä kesällä päälleen jotain muuta kuin trikootunika ja leggingsit, on pönöttämistä. Se, että ruokana on jotain muuta kuin valmiiksi marinoituja grillipihvejä, jotka syödään kertakäyttöastioilta, on pönöttämistä. "Pönöttäminen" on arvottava sana, jolla halutaan tuoda muiden toive arvokkaalla tavalla toteutetuista juhlista naurettavassa valossa ja kertoa, että juhlien järjestäjät kuvittelevat olevansa parempia, hienompia tai tärkeämpiä kuin ovatkaan. "Pönöttämisen" paheksujat kertovat, kuinka heidän häissään oltiin mökillä verkkarit jalassa ja syötiin grilliruokaa ikään kuin tällaiset häät olisivat jotenkin itsestäänselvästi paremmat kuin juhlavissa puitteissa järjestetyt.
<
Minä pidän todella siitä että saa pukeutua juhlavasti, pidän laadukkaasta ruoasta ja todellakin pitäisin tasokkaasta esiintyjästä. MUTTA eipä ole sellaisia tasokkaita häitä ollut vaan juurikin noita pönöttämishäitä, halvin buffet pitopöytä tyyliin uunilohi ja perunat ja lisukkeet ja joku dj soittamassa jotta voidaan bilettää!! Mutta kun se ryyppääminen ei kiinnosta niin todellakin on ankea olo pönöttää katsellen muita, varsinkin jos tunnet häistä vain hääparin. Ainut johon vähän edes tykkäisin osallistua on sukulaisen häät, jolloin voisi olettaa näkevänsä sukua enemmänkin, muuten on vain tuhlattu viikonloppu. Ja sitten yksi syy varmaan se miksi monikaan ei häistä tykkää kun ne kestää koooko päivän yöhön asti.. tykkään juhlista joissa ollaan maks 4h ja sitten lähdetään kotiin tai muihin omiin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä!
Jos haluaa päivän prinsessana, voi sen tehdä myös ilman yleisöä. Menin mieheni kanssa naimisiin kirkossa ja läsnä oli vain kummankin perheet. Sen jälkeen menimme syömään ja kavereille pidimme kotibileet pari päivää myöhemmin ja kerroimme asiasta.
Rahaa ei kulunut paljoa, vaikka sainkin päiväni morsiamena. Ei ollut pönöttämistä, eikä lahjoja. Tosin vanhempani taisivat kuitata kirkon jälkeen yhdessä syömämme ravintolaillallisen laskun, eli sen verran saimme lahjoja.
Saa kopioida!
Erinomaisesti järjestetty ja suunniteltu, ja varmasti hauskat juhlat jälkeenpäin. sellaiset turhat puheet on turhia ja vanhan aikaisia, myös kaiken maailman hääleikit, hyi hel v e ttti
Vierailija kirjoitti:
Menimme salaa naimisiin, ei järjestetty häitä. Voi ap kun olisit ollut kuulemassa sitä paskaa mitä siitä saimme kuulla kun emme halunneet isoja juhlia ollenkaan. Minua kyllä ihmetytti, minulle jopa sanottiin että emme ole oikeasti naimisissa kun emme järjestäneet isoja kirkkohäitä.
Mikään ei koskaan ole riittävän hyvin, tosin emme menneet naimisiin juhlien takia.
Mekin menimme salaa naimisiin ja kukaan ei ulissut ja valittanut.
Minun vanhempani antoivat jälkeen päin rahalahjana sen, mikä heillä oli mennyt siskoni häihin
Muuten tutut huomasi pikkuhiljaa kuukausien myötä, että meidät oli vihitty
Minullekin henkilökohtaisesti häät ovat pakkopullaa, mutta aloitusviestissä ärsyttää, että ap väittää että KUKAAN ei pidä häistä. Ei omien mielipiteiden perusteella voi linjata, että kyseesä on jotenkin yleinen mielipide. Ei tässä, eikä muussakaan asiassa.
Noo höpsis, mä kyllä ainakin rakastan häitä!!
Nyt kyllä ap oot vaan huonolla tuulella.