Ongelmia päiväkodissa, tottelemattomuutta, lyömistä...

Hei,

Meillä vähän saman tyyppinen vilkas tapaus. Poika vaihtoi päiväkotia 2 vuotiaana ja uudessa päiväkodissa huomattiin heti alkuunsa, että onkin aikamoisen vilkas ja muutenkin vaativa tapaus. Ei silloin vielä puhunut ja ajateltiin seurailla, jos puheen tuleminen helpottaisi. Erityisesti leikkitilanteet olivat hankalia, kun ei osannut toimia aina oikein. Ei kuitenkaan ollut pahantahtoinen tahallaan.



Seurailua kesti reilu puoli vuotta, sitten otettiin kiertävä erityislastentarhanopettaja tarkkailemaan ja sen seurauksena palaveerattiin ja mietittiin miten toimia. Lapsi oli kuitenkin aika pieni.



Kun täytti kolme, seurattiin taas ja siten ehdotettiin toimintaterapia-sessiota johon tietysti suostuimme. Ajan myötä asiat muuttuivat ja poika kehittyi, mutta aina tuntui olevan hankalaa toimia ryhmässä.



Lopulta alueellemme perustettiin toiseen päiväkotiin erityisryhmä ja meiltä kysyttiin, haluammeko hakea pojalle paikkaa sinne. Mietimme asiaa ja kun pikkuveljen päiväkotiurakin oli alkamassa, päätimme hakea ja saimme pojalle paikan.



Toki päiväkodin vaihto oli vähän hankalaa kaverien vaihtumisen takia, mutta meni yllättävän hyvin, ehkä pikkuveljen tulo samaan päiväkotiin auttoi (kumpaakin).



MUTTA : pointtini on, että mielestäni ketään ei voida siirtää erityisryhmään tuosta vaan, vaan siihen on aina oltava vanhempien lupa ja yleensä vielä erikseen paikkaa on haettava, niitä kun on yleensä hyvin vähän tarjolla.



Siellä lapsi saa erityistä huomiota ja kun aikuisia on enemmän ja lapsia vähemmän, lapset usein rauhoittuvat jo senkin takia.



Meillä on nyt meneillään sensomotorisen integraation tutkimus, jossa siis tutkitaan toimintaterapian avulla onko lapsella aistiyli- tai aliherkkyyttää joka siis aiheuttaisi tuota voimakasta reagointia erilaisiin asioihin.



Toivon vain, että kouluun mennessä asiat ovat kehittyneet ja poika pääsee aloittamaan koulun ikätovereidensa kanssa normaaliluokalla. Älyä kun ei puutu!



Joten tuttu tunne, voimahalit sulle. Sitä tuntee vaan yhtäkkiä olevansa ihmeellisessä oravanpyörässä, ja kaikki vaan hokee, että kun se teidän poika on vaan erilainen ...



salminakki

Meillä aisa on oikeastaan ollut niin päin, että aiemmin ulkopuoliset eivät niinkään ole uskoneet ongemaamme. Kaikki vain sanovat, että on ikään liittyvää tai uhmaan liittyvää jne. Poikamme osaa olla erittäin valloittava tapaus ja kuten Salminakkikin totesi meidänkään pojalta ei älyä puutu vaan on ikäisekseen erittäin fiksu tapaus.

Yksi asia johon olemme kiinnittäneet huomiota on se, että jos on pojan kanssa kahden niin silloin kaikki sujuu hyvin. Mutta heti kun on useampia ihmisiä niin ongelmia alkaa ilmaantumaan. Aletaan hakemaa sitä huomioita negatiivisella tavalla.

Onko kenelläkään muulla tietoa näistä aistiyliherkkyyksistä tai aliherkkyyksistä ?

Linnea

Lapsesi ei tunnu hakevan negatiivista huomiota päiväkodissa vaan yksinkertaisesti hän ei hallitse eteentulevia tilanteita. Ryhmä on todennäköisesti liian iso, jokainen lapsi ryhmässä ja aikuiset aiheuttavat ärsykkeitä, joiden tulvaa lapsesi ei ehkä pysty vastaanottamaan, tämän kaiken päälle vielä pitäis pystyä keskittymään aina olennaiseen, meneillään olevaan hommaan. Paha olo purkautuu sitten kaikkena pahantekona yksittäisiä lapsia kohtaa taikoko ryhmän häiriköintinä.



Erityislastentarhanopetteja on kutsuttu ryhmään seuraamaan lapsesi toimintaa. Hän antaa havainnoillaan tukea ryhmän aikuisille, miten tilanteita mahdollisesti saisi hoidettua toisin, ja toisekseen hän avullaan saadaan konkreettisia havaintoja paperille, joista sitten teidän vanhempien kanssa keskustellaan. Elton vierailun jälkeen teillä on varmasti yhteinen keskustelu ryhmän lastentarhanopettajan ja tämän elton läsnäollessa.



Erityisryhmän paikat ovat paitsi kiven alla niin myös normaalia hoitopaikkaa kalliimpia. Niihin ei ikinä siirretä ketään tuosta vaan, pitää olla jotain kättä pidempää syytä. E-ryhmästä saa paikan, jos lapsella on tutkimukset käynnissä tai sitten jo valmis diagnoosi. Sen sijaan pienempää normaaliryhmää voidaan kokeilla ensi alkuun, esim. ryhmäperhepäivähoitotyyppistä ratkaisua.



Asiat varmasti lähtevät luistamaan, kunhan elto nyt ensin käy ryhmässä ja sitten istutte alas keskustelemaan. Oleellista on löytää ratkaisu, joka on lapsesi kannalta paras. Selvästikään nykyisessä ryhmässä hän ei voi hyvin, joten jos yhtään omassa ajatusmylläkässä helpottaa, niin ajattele asioiden menevän pian parempaan suuntaan.

Kovin on tuttua tekstiä. Meidän poika aloitti 2v päiväkodissa, ryhmässä 12 lasta. Ensimmäiset 3kk meni kohtalaisesti, sitten alettiin saamaan palautetta lapsen negatiivisesta käyttäymisestä, ei halunut jäädä päiväkotiin, eroahdistus valtaisaa, löi hoitajia ja muita lapsia. Ei kuunnellut ollenkaan, päiväkotipäivien jälkeen kiukutteli aina pari tuntia. Päiväkodista kyseltiin jo onko kotielämässä jtn "vialla". Minun pyynnöstäni oli yimääräisiä hoitokeskusteluja ja yritettiin selvitellä asiaa. Keskustelujen seurauksena selvisi että vilkasta ja älykästä lasta kiellettiin hyvin paljon, kannustaminen oli jäänyt vähäiseksi.



Lapseni reagoi niin voimakkaasti että ahdistuin itse, joten päädyin aloittamaan osittaisen hoitovapaan. Lapsi n. 11 päivää kk päiväkodissa. Tämä helpotti hieman. Hain paikkaa ryhmäperhepäiväkotiin, paikka saatiin. Ja uskomaton muutos tapahtui lapsessa, josta olen vieläkin ihmeissään.Vieläkin toki ajoittain läimäsee, mutta aggressiivinen käyttäytyminen loppui. Viihtyy todella hyvin pienessä ryhmässä. Viimeksi tänään en meinannut saada lasta pois päiväkodista :)



Pyydä ylimääräisiä keskusteluja, mieti alueenne muita päivähoitomahdollisuuksia. Onko sinulla mahd. vähentää työviikkoa?



Lapset on erillaisia, kaikki ei vaan sopeudu mukisematta "laitoshoitoon". Ei se välttämättä tarkoita että sinun lapsessasi olisi jotain vakavasti vialla. Toki on hyvä että huomataan aistiherkkyydet, mutta 3v. on vielä vaikea alkaa diagnosoimaan. Neuvolan kanssa kannattaa olla yhteistyössä.



Toivottavasti tästä jotain apua.

Kiitoksia uusista näkökulmista. Pojan päiväkodin vaihtoa ja muita päivähoidomahdollisuuksia emme haluaisi kovin helposti lähteä miettimään koska meidän pienempi sisarus pääsi samaan päiväkotiin. Asumme alueella jossa tilanne on todella huono joten saa olla onnellinen kun on saanut päiväkodin kotia läheltä.

Totta on varmasti se, että poikamme oireilee sitä ryhmäkokoa (yli 20 lasta) koska hän saattaa ruveta oireilemaan jo puistossa jos on paljon lapsia paikalla.

Neuvolaan olemme olleet yhteydessä sekä lastenpsykologiin ja olemmekin menossa sellaisen vastaanotolle jo aiemmin pitkään kotona jatkuneiden ongelmien takia.

Kiitoksia kaikille vertaistuesta ! Kirjoitelkaa vielä jos jollain on kokemuksia samanlaisesta tilanteesta ja miten olette saaneet apua ?

Linnea

ikää tosin oli jo 4,5-vuotta viime syksynä...



Meillä siis viime syksynä lapset aloittivat päivähoidon, isompi oli ollut pari vuotta pph:lla, mutta siirtyi päiväkotiin, kun pikkusisaruskin meni hoitoon. Alku ei tosiaankaan ollut helppo. Poika oli tosi mahdoton, käyttäytyi suurin piirtein kuten sinunkin lapsesi: riehui, läpsi toisia, repi tavaroita, syljeskeli lattialle, kieltäytyi pukemasta, riehui nukkumahuoneessa ja mikä pahinta, nauroi päälle, jos aikuinen häntä kielsi. Pari kuukautta tämä kesti ja totisesti se oli rankkaa aikaa. Lasteni päiväkodissa on lisäresurssina Relto (erityislastentarhanopettaja) ja hänen kanssaan me paljon kävimme keskusteluja pojan auttamiseksi ja tukemiseksi.



Jälkikäteen olen miettinyt syitä pojan käytökseen ja luulen, että hän oli epävarma ja vahvatahtoisena lapsena kyseenalaisti kaikki säännöt ja haki rajoja käytökselleen. Kun hänelle asetettiin tiukat rajat (meidän vanhempien suostumuksella poikaa esim. nukutettiin päiväunille eristyksessä tai puettiin väkisin) ja hän alkoi luottamaan hoitajiinsa, parantui käytöskin silmiin nähden. Nyt oltuaan vuoden päiväkodissa, nuo häiriökäytökset ovat enää vain kaukainen muisto.



Minäkin mietin silloin viime syksynä, että miten pitkään pojan käytöstä oikein siedetään ja tuleeko hänelle siirto johonkin erityisryhmään. Silloin minua päiväkodissa lohduteltiin, että kovin herkästi he eivät alat sellaisia ehdottomaan. Sanoivat, että ensisijaisesti he pyrkivät saamaan lapselle apua omaan päiväkotiryhmään. Voi olla, että tuo päiväkotiinne tuleva erityislastenopettaja on tulossa sinne juuri teidän lapsenne vuoksi, mutta ottakaa kaikki apu vastaan! Kannattaa avoimesti keskustella asiasta ryhmän hoitajien kanssa! He ovat ammattilaisia, joilla varmasti on kokemusta vastaavista tapauksista. Kyllä te varmasti yhdessä löydätte keinot, joilla autatte lastenne, jotta päiväkotiura lähtisi paremmille urille!



Tsemppiä!

Eli meidän pojalla ne suurimmat ongelmat liittyvät juuri isoon päiväkotiryhmään. Hän on varauksellinen isossa lapsiryhmässä ja hänellä on ollut vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita (nyt niitä jo onneksi on ja poika viihtyy pk:ssa hyvin). Relton johdolla päiväkodissamme on panostettu pienryhmätoimintaan, jonka lähtökohtana on juuri vuorovaikutussuhteiden parantaminen. Meidän poika on näihin osallistunut ja niistä on ollut apua. Lisäksi pojan ongelmien olleessa pahimmillaan, hakeuduimme yksityisen lastenpsykiatrin juttusille ja hän antoi lähetteen psykologisiin testeihin. Pojan tilanne päiväkodissa oli rauhoittunut testien ollessa ajankohtaiset, mutta käytimme hänet kuitenkin niissä. Testit kertoivat sen, minkä me vanhemmat jo tiesimme: pojan on erittäin älykäs, monta vuotta ikäisiään edellä, mutta sosiaaliselta kehitykseltään ehkä vuoden heikompi kuin muut ikätoverit. Tuo "ristiriita" saattoi olla osasyynä pojan käytökseen. Vaikka pojan ongelmat ovat jo takanapäin, lähdimme viime keväänä silti ajamaan pojalle päätöstä ns. kaksipaikkalaisuudesta (näitä kaksipaikkalaisia on pojan ryhmässä muitakin), mikä käytännössä vaikuttaa pk:n ryhmäkokoon. Poika siis vie kahden lapsen paikan päiväkotiryhmässään.

Kiva kuulla näitäkin tarinoita, että ajan kanssa lapsi saattaa rauhoittua. On todella raskasta seurata sivusta kun oma lapsi rupeaa oireilemaan ja selvästi näkee ettei hänen ole hyvä olla.

Myöskin kotona poika on ruvennut käyttäytymään omituisesti; purrut sekä lyönyt minua ja saanut lähemmäs hysteerisiä itkuraivareita sekä heitellyt tavaroita. Jotenkin pelottaa miten päiväkodissa jaksavat katsella tuollaista käytöstä kun se vaikuttaa koko ryhmän toimintaan.

Meidän oma mielipiteemme on pojasta myös se, että hän on aika älykäs mutta hän taas leikkisi mielellään itseään vanhempien lasten seurassa.

Odotellaan nyt vaan sitten sitä erityslastentarhanopettajaa sekä pääsyä pojan kanssa ammattiauttajan puheille.

Linnea

Minä en vuosi sitten nähnyt vaihtoehtona sitä, että olisimme lapsemme siirtäneet toiseen päivähoitopaikkaan (tarjoten siis pienempää ryhmäkokoa). Nimittäin itse taas näin tilanteen siten, että viimeistään kouluikäisenä kaikkien laste on pärjättävä isossa ryhmässä ja mieluummin läpikäyn nämä ongelmat nyt kuin sitten koulunaloituksen yhteydessä. Eli ei hoitopaikan vaihtaminen välttämättä ongelmaa poista - se vaan lykkää sitä. Näin minä sen näen.

ei se mitenkään lykkäää ongelmia, jos niihin puututaan ajoissa - päinvastoin !!!

Lapselle annetaan mahdollisuus opetella hänelle vaikeita asioita pienessä ryhmässä, jossa on mahdollisuus saada paljon enemmän aikuisen tukea. Ja sieltä voi sitten jatkaa kouluvaiheessa ihan tavalliseen luokkaan - jotkut toki tarvitsevat koulussakin pienluokkaa. Paljon pahempi on se tilanne, että lapsi on koko päiväkotiajan hänelle sopimattomassa ryhmässä ja sitten vasta kouluvaiheessa asiaan on lopulta pakko puuttua, kun koulu on jo alkanut mennä huonosti.

Pienempi ryhmähän olisi parempi kenelle tahansa lapselle. Ehdottomasti kannattaa otta sellanen paikka vastaan jos tarjotaan!!!

Ja se että lapsi on älykäs ei mitenkään poista sitä mahdollisuutta, että lapsi voisi hyötyä pienryhmästä - akateemiset ja sosiaaliset taidot kun eivät aina kulje käsikädessä.

mutta siis tottakai ongelmiin pitää puuttua hakemalla apua siihen omaan pk-ryhmään erilaisilla tukitoimilla, mutta en lähtisi heti ensisijaisesti vaihtamaan lasta toiseen päivähoitopaikkaan. Ehkä tilanne on eri, jos on kyseessä ihan pieni lapsi, mutta esim. oman lapseni kohdalla hän oli jo yli nelivuotias ja oli jo ollut pienessä ryhmässä. Mieluummin siis totutin lapseni nyt sopeutumaan isompaan ryhmään kuin että hän olisi ollut eskariin asti pienryhmässä ja sitten ne ongelmat tulisi päälle vasta siinä vaiheessa.



Ja vaikka omassa kirjoituksessani otin puheeksi lapsen älykkyyden, niin en tosiaankaan tarkoittanut, ettei älykäs lapsi hyötyisi pienryhmästä. Onhan minun oma poikanikin hyvä esimerkki siitä, ettei ne akateemiset ja sosiaaliset taidot tosiaankaan kulje käsikädessä. Juuri tästäkin syystä koen, että lapseni on hyvä olla isossa ryhmässä, jossa paljon erilaisia lapsia jne. Jotta hän oppii ja tottuu pärjäämään omana itsenään isomman lapsiryhmän keskellä. Sitä taitoa hän tulee elämässään kuitenkin tarvitsemaan.