Miksi edes pidän kesälomaa, kun se on pelkkää kotona yksin istumista
Tuntuu aivan turhalta tällainen loma. Ei tämä millään tavalla ole palauttavaa tai rentouttavaa. Stressaavaa vain, kun koko ajan miettii kuinka loma ja elämä mene hukkaan, kun ei ole sosiaalista elämää. Sitten taas töihin yhtä väsyneenä kuin sieltä lomalle lähtiessä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan lomalla istuisi yksin kotona nököttämässä. Lähtisin matkalle kiinnostavaan kohteeseen, niin pääsisin kokemaan ja näkemään jotain uutta.
Olen niin paljon reissannut yksin, ettei ole enää kiinnostusta. Siellä tulee vain entistä yksinäisempi olo, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä asioita ja ympärillä näkee pariskuntia ja kaveriporukoita jne. Hotellin aamupalallakin masentavaa yksin lusikoida puuroa, kun vieressä istuu toisia joilla seuraa.
ap.
Kuka muka syö PUUROA hotelliaamiaisella? Olet ap aika masentava tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan lomalla istuisi yksin kotona nököttämässä. Lähtisin matkalle kiinnostavaan kohteeseen, niin pääsisin kokemaan ja näkemään jotain uutta.
Olen niin paljon reissannut yksin, ettei ole enää kiinnostusta. Siellä tulee vain entistä yksinäisempi olo, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä asioita ja ympärillä näkee pariskuntia ja kaveriporukoita jne. Hotellin aamupalallakin masentavaa yksin lusikoida puuroa, kun vieressä istuu toisia joilla seuraa.
ap.
Höh, minusta suoraan sanoen parhaat reissut olen tehnyt yksin. Saa tehdä mitä itse haluaa ja mennä mihin haluaa. Toisen kanssa pitää aina neuvotella ja taipua kompromisseihin ja odotella. Väsyttää, paskattaa, jalkoihin sattuu, pelottaa, nälkä, jano, ei huvita. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet yllä ehdotetusta vapaaehtoistoiminnasta?
Se tuntuu työltä. En kaipaa työtä vaan ihmisiä, joiden kanssa käydä kahvilla, terassilla, vaihtaa kuulumisia, viettää vaikka juhannusta jne.
ap.
Tinder?
Puskaradiot?
Sukulaiset?
Työkaverit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mua aina kiinnostaa nämä tapaukset, että on eletty ties kuinka pitkälle aikuisikään eikä ole ystäviä. Miten se on edes mahdollista?"
Ei vain jaksa ketään eikä mitään.
Oletko ap? Miksi sitten yksinäinen kesäloma on mikään ongelma, jos ei jaksa ketään?? Kuulostaa muuten masennukselta.
En ole ap. Enkä ole masentunut. Kerroin vain sen syyn miksi ihmiset ovat yleensä yksinäisiä. Masennusta on myös paljon ja masentunut kyllä valitettavasti usein negatiivisuudellaan karkottaa ympäriltä ihmiset vaikka niitä ystäviä joskus olisi ollutkin. Ystävien puute masentaa lisää ja lisääntyvä negatiivisuus karkottaa ihmiset yhä kauemmassa...
Ystävyys on vastavuoroisuutta. Hoivasuhteet ovat erikseen.
Kukaanhan ei pakota sisällä istumaan. Kun on kaunis ilma, voi lähteä ulos, puistoon, luontoon, rannalle ihmisten joukkoon.
Ei mitään mieltä lastata kovia odotuksi mitä lomalla "pitää" olla ja tehdä, loman tarkoitushan on nimen oman löysätä ja rentoutua. Kulkea omia teitä keventyneitä pidentyneitä aivan minne vaan niinkuin eräässä vanhassa laulussa sanotaan.
Ei ole olemassa mitään sääntöä miten loma pitäisi viettää ja ottaa siitä paineita kun ja jos ne ei toteudu. Herää uuteen aamuun ja näkee päivän edessään täynnä uusia mahdollisuuksia! On lomalla ja vapaa! Eikö jo siitä ajatuksesta voi nauttia?
Kaupungeissa on monenlaista ohjelmaa ja tapahtumaa, myös ilmaisia. Itsestä kiinni mitä tekee. Sosiaalinen voi olla ihan vieraitten ihmistenkin kanssa, juuri toissapäivänä kun kävin kaupassa ja istuin hetkeksi penkille niin jopas eräs rouva istahti vieraan ja alettiin jutella. Bussissa vieruskaveri. En asu Suomessa, olen täällä lomalla ja kun sanotaan että suomalaiset ei puhu ja on juroja niin oma kokemus on ihan päinvastainen. Niin paljon iloista palvelua ja kohtaamsia aivan vieraitten ihmisten kanssa olen kokenut.
Mietinkin että ehkä se kuitenkin on itsestä kiinni, kun olet avoin ja asennoidut avoimesti ympäristöön ihmiset uskaltaa lähestyä? Itse maailmalla olen avoimuuteen oppinut, ja se varmasti näkyy ilmeestäni ja asennostani, en ole torjuva ja epäilevä. Olen herkkä hymyilemään ja se aukoo monia ovia. Tosin on niitäkin jotka ei siitä tykkää mutta antaa kaikkien kukkien kukkia. Asiatonta lähestymistä en ole kokenut.
Hyvää kesää kaikille :) Hymyillään kun tavataan.
Maailmassa ei juuri olekaan korkeampaa luksusta kuin tylsyys.
Lasten isä on töissä. Ei ole kuin yhtäaikaa lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin itsekin, miksi edes pidän kesälomaa. Päivät yhtä lasten passaamista ja niiden tappelun kuuntelemista. Ei huvita lähteä reissuun, samaa tappelua sielläkin joutuu kuuntelemaan. Voisin ihan hyvin viettää lomani yksin neljän seinän sisällä.
Miksi olet hankkinut lapsia? Missä lapsen isä on?
Lasten isä on töissä, ei ole yhteistä lomaa.
Facebook etsitään matkakaveria. En lähtisi minäkään yksin puuroa lusikoimaan.
Mitä sä luulet kesäloman tavallisessa lapsiperheessä olevan?
Ihme vikinää nyt ap.
Mene ja tee mitä mielesi huvittaa ja rahalla pääsee.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan lomalla istuisi yksin kotona nököttämässä. Lähtisin matkalle kiinnostavaan kohteeseen, niin pääsisin kokemaan ja näkemään jotain uutta.
Istu mökillä sitten.
Miten se eroaa onko kotona vai mökillä istumassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan lomalla istuisi yksin kotona nököttämässä. Lähtisin matkalle kiinnostavaan kohteeseen, niin pääsisin kokemaan ja näkemään jotain uutta.
Olen niin paljon reissannut yksin, ettei ole enää kiinnostusta. Siellä tulee vain entistä yksinäisempi olo, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä asioita ja ympärillä näkee pariskuntia ja kaveriporukoita jne. Hotellin aamupalallakin masentavaa yksin lusikoida puuroa, kun vieressä istuu toisia joilla seuraa.
ap.Höh, minusta suoraan sanoen parhaat reissut olen tehnyt yksin. Saa tehdä mitä itse haluaa ja mennä mihin haluaa. Toisen kanssa pitää aina neuvotella ja taipua kompromisseihin ja odotella. Väsyttää, paskattaa, jalkoihin sattuu, pelottaa, nälkä, jano, ei huvita. Huoh.
Ja pahinta, kaveri jota saa aina odottaa koska on myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan lomalla istuisi yksin kotona nököttämässä. Lähtisin matkalle kiinnostavaan kohteeseen, niin pääsisin kokemaan ja näkemään jotain uutta.
Olen niin paljon reissannut yksin, ettei ole enää kiinnostusta. Siellä tulee vain entistä yksinäisempi olo, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä asioita ja ympärillä näkee pariskuntia ja kaveriporukoita jne. Hotellin aamupalallakin masentavaa yksin lusikoida puuroa, kun vieressä istuu toisia joilla seuraa.
ap.
Hotelleissa on vaikka kuinka paljon yksinäisiä, mutta ethän sinä heitä huomaa valitukseltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan lomalla istuisi yksin kotona nököttämässä. Lähtisin matkalle kiinnostavaan kohteeseen, niin pääsisin kokemaan ja näkemään jotain uutta.
Olen niin paljon reissannut yksin, ettei ole enää kiinnostusta. Siellä tulee vain entistä yksinäisempi olo, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä asioita ja ympärillä näkee pariskuntia ja kaveriporukoita jne. Hotellin aamupalallakin masentavaa yksin lusikoida puuroa, kun vieressä istuu toisia joilla seuraa.
ap.
Noniin. Avaat inststilin. Hankit puhelimen, jossa on hyvä kamera. Opettelet vähän säätämään kuvia, valotusta, rajauksia ym. Sitten alat seurata, tykkäillä ja kommntoida muita. Älä unohda aktiivisuutta tarinoissa. Ei aikaakaan, kun sulla on muutama sata seuraajaa ja alat saada joitakin kymmeniä tykkäyksiä julkaisuihisi. Parilla tuhannella seuraajalla voit saada jo pari sataa tykkäystä. Kuvien ei tarvitse olla edes kovin kummoisia. Kukat, maisemat ja aamukahvikupit saa ainakin kaikki vanhemmat tädit ihan villeiksi. Tekstin sisältö kannattaa pitää lyhyenä, yksinkertaisena ja vähän hattarana. Yhtäkkiä et olekaan enää yksin reissuillasi ja muissa kesäpuuhissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua tekemästä yksin sellaisia asioita mistä pidät? Sinä itse?
Esim padelia/montaa muutakin peliä aika vaikea pelata yksin. Itse rakastan padelia ja haluaisin alkaa harrastamaan sitä vaikka päivittäin mutta sos elämää ei ole kuin äitin ja hän asuu satojen kilometrien päässä.
Oikein RAKASTAT padelia, vaikket ilmeisesti ole sitä koskaan harrastanut, koska olet koko ajan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet yllä ehdotetusta vapaaehtoistoiminnasta?
Se tuntuu työltä. En kaipaa työtä vaan ihmisiä, joiden kanssa käydä kahvilla, terassilla, vaihtaa kuulumisia, viettää vaikka juhannusta jne.
ap.
Alussa kyllä. Mutta se on hyvä väylä tutustua ihmisiin. Usein noissa vapaaehtoisjutuissa on omat pikkujoulunsa, kesäretkensä ym. Sieltä voisi saada niitä ystäviä. Pitää "uhrautua" joskus, nähdä vähän vaivaa, että kivoja asioita seuraa.
Voisit syksyllä katsella kansanopiston kursseja. Tai voisit katsella nyt. Ehkä jossain on vielä hajapaikkoja vapaana kesäkursseille. Nekin ovat mahdollisuuksia tutustua ihmisiin. Seurakunta järjestää aikuisille monenlaista toimintaa. SPR samoin.
Ymmärrän, että haluat kivaa tekemistä kaverin kanssa nyt heti. Se on luonnollinen toive. Mutta keskity nyt ensin siihen, mistä kaverin voisi löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat monellakin tapaa varsin mt-ongelmaiselta.
Olisi sinunkin aika miettiä millainen ihminen susta on tullut
Taidat olla maalainen.