Lue keskustelun säännöt.
60.-luvulla syntynyt äitini menee aina hämilleen kun kerron etten ajele ihokarvojani
21.06.2024 |
Onko 60-luvulla syntyneet naiset jotenkin opetettu ajelemaan ihokarvansa pois? Tai liittyykö heillä siihen jotain traumaattista? Aina kun tulee puhe tuosta, etten esim ajele käsikarvoja niin äiti menee hämilleen, että mitä, kyllä ne nyt pitää ajella kun olen nainen.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vuotta vaille 60-v. , enkä ole koskaan ajellut mitään muuta kuin kainalokarvat. Ei yläaste- tai lukioaikanakaan kukaan luokan likoista ajellut alapäätään, - jumppatunnin jälkeen kun piti kaikkien mennä suihkuun. Puskat jalkovälissä joka ikisellä.
Minäkin luulin että tuolla luvulla kukaan ei juuri ajellut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee hämilleen, voi luoja näitä hämilleen meneviä. Mahtaa olla hämy tunne, helvetti...
Ap sul kasvaa vaan pari haiventa leuassa. Ne lähtee karkealla pyyhkeellä veks.
Ai se aina tekee saman. Menee hämilleen. Kuinka usein jurnutat samaa asiaa äipälle?
No ei todellakaan tuolla vuosikymmenellä ja ennen sitä syntyneet naiset ajelleet kuin kainalokarvat jos niitäkään. Poikkeuksia tietenkin oli niin silloin kuin nytkin.
Alapään karvattomuus liittyi pornoon. Siihen aikaan naisilla oli järkevämpääkin ajankulua kuin karvanajelu eikä itämaiseen kulttuuriin kuulunut karvattomuus ollut vielä juurtunut Suomeen.
Käsittääkseni USA:ssa karvat olivat silloinkin tabu. Pornossakin naisen alapäätä sai esittää vaikka kohtuun asti, mutta missään ei saanut vilahtaa karvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein usko, että tuon ikäiset naiset menevät enää hämilleen mistään. Vähän tuntuu väkisin väännetyltä tämä aloitus.
Mä olen syntynyt 60-luvun loppupuolella, ja kun olin nuori, karvojen ajelu näkyviltä paikoilta oli aika yleistä. Kaverit saattoi tulla huomauttelemaan esim. käsivarsikarvoista. Alapään ajelu tuli muotiin vasta myöhemmin.
Itse lopetin kaikenlaisen karvojenajelun noin 3-kymppisenä, ja ilahdun aina, jos jollain on esim. kainalokarvat tallella eikä ujostele vaikka ne joskus vilahtaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 60-luvun loppupuolella, ja kun olin nuori, karvojen ajelu näkyviltä paikoilta oli aika yleistä. Kaverit saattoi tulla huomauttelemaan esim. käsivarsikarvoista. Alapään ajelu tuli muotiin vasta myöhemmin.
Itse lopetin kaikenlaisen karvojenajelun noin 3-kymppisenä, ja ilahdun aina, jos jollain on esim. kainalokarvat tallella eikä ujostele vaikka ne joskus vilahtaisivat.
Missä asuit? Tuo kertomasi saattaa kuulua leppävaaralaiseen alakulttuuriin, ei muualla Suomessa kytätty karvoja. Jos jollain oli naamassa iso luomi ja siitä pitkiä karvoja, niin ne napattiin pois, muuten uskottiin koulun biologiantunnin oppeja ja sitä, että ihokarvoilla on tarkoituksensa.
Mikä ihme on 60.-luku?
Se on joko 60-luku tai (jos kysymys sijoituksesta) 60.. joka tarkoittaa kuudeskymmenes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai niin. "Aina". Keskusteletko äitisi kanssa muistakin asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asuit? Tuo kertomasi saattaa kuulua leppävaaralaiseen alakulttuuriin...HÖH, Leppävaarassa on yksi spugenainen ja on pöheiköt näkyvissä kun tuolla huudeilla heiluu! Tuuli vaan puskissa suhissee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vuotta vaille 60-v. , enkä ole koskaan ajellut mitään muuta kuin kainalokarvat. Ei yläaste- tai lukioaikanakaan kukaan luokan likoista ajellut alapäätään, - jumppatunnin jälkeen kun piti kaikkien mennä suihkuun. Puskat jalkovälissä joka ikisellä.
Minäkin luulin että tuolla luvulla kukaan ei juuri ajellut
Joo, siis olen vmm. 1965 ja mielessä kyllä on, että eihän silloin nuoruudessani nuoret tytöt ajelleet edes kainalokarvojaan, vanhempana olen ruvennut ne ajelemaan.
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, että tuon ikäiset naiset menevät enää hämilleen mistään. Vähän tuntuu väkisin väännetyltä tämä aloitus.
Jotenkin tuli mieleen, että ap ei jankkaa äidilleen käsivarren karvojen ajelusta vaan alapään karvoituksensa ajelusta. Eihän sitä jaksa kuunnella kerrasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta toisensa jälkeen 60-l äiti menee hämilleen, hämmentävää.
Menee varmaan hämilleen, koska et puhu muusta.
Ehkä aloittajan äiti menee hämilleen siitä, kun aikuinen tytär aina esitelmöi ajamattomista ihokarvoistaan. "Eikö tuolla raukkaparalla ole vieläkään muuta elämää?", äitipolo miettii.
Miksi se aihe otetaan esille. En ole koskaan puhunut tuollaisia sukulaisten kanssa lainkaan. Muuten sitten itse ovat hourineet rumia, jos on latvalaho. Mutta se ei ole mun asia se.
Opetettu? Ei todellakaan ole. En ajele karvoja.
Varmaan aika moni nainen silloinkin ajeli ainakin pitkät tummat säärikarvansa, jos käytti minihameita tai polvipituisia mekkoja.
Aloittaja kirjoitti käsivarsikarvojen ajelusta. Joillekin tytöille ja naisille kasvaa pitkät käsivarsikarvat.
Kaikille naisille ei kasva. Etelä-Euroopassa se kai on tavallisempaa kuin täällä.
Minä olen vuotta vaille 60-v. , enkä ole koskaan ajellut mitään muuta kuin kainalokarvat. Ei yläaste- tai lukioaikanakaan kukaan luokan likoista ajellut alapäätään, - jumppatunnin jälkeen kun piti kaikkien mennä suihkuun. Puskat jalkovälissä joka ikisellä.