Ystäväni firma meni konkurssiin. Olen vahingoniloinen.
Niin. Ystäväni startuppi meni konkurssiin, oli niin maailmaa valloittamassa eikä kuunnellut neuvoja. Alusta asti olin skeptinen mutta yritin tukea parhaani mukaan. Autoin markkinoinnissa, tapahtumissa, kuuntelin hänen murheitaan. Kun viimeinen naula lyötiin arkkuun, fiilis oli lähinnä vahingoniloinen. Hänestä oli tullut tosi ylimielinen ja röyhkeä. Oppii olemaan.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä rehvakkaita yrittelijöitä, joiden yrittäjyys loppuu ennustettavasti kuin seinään. Sitä ennen ollaan niin suurta toimaria ja velatkin on saatavia.
Niinku tää yks toimari joka mätti laivan kalusteet mereen ja seuraavalla etelänreissulla kak kasi uima-altaaseen. Sillä oli tasan 1 asiakas ja ny ei oo sitäkään. Tuosta mun mielestä saa olla jo vahingonilonen mutta ei siitä jos joku on yrittänyt tosissaan.
Edisonin poikakin värkkäsi sen tuhannen lamppua ennen kuin yksi sitten toimi.