Mikä oli ensimmäinen lukemasi henkinen kirja?
Olen hankkimassa henkistä kirjaa 17 vuotta täyttävälle pojalle, ja mietin, mikä sopisi parhaiten tai mistä olisi hyvä aloittaa?
Kommentit (40)
Bach: Lokki Joonatan 9-vuotiaana. Narniat saman ikäisenä.
Rauni-Leena Luukanen : Kuolemaa ei ole
Joku uskonnollinen lastenkirja. Muistan, että tykkäsin Samuelista (lapsena). Yksi kuvat on jäänyt mieleen, jossa Marialla on Jeesuslapsi sillen jännästi polvien päällä.
Olen lukenut pari Paolo Coelhoa ja kamalaa kuraa olivat mielestäni. Itse luin nuorena esim. Herman Hesseä.
Vierailija kirjoitti:
Teininä Coelhon romaanit tuntuivat hyvinkin henkisiltä. Aikuisen aivoille nykyisin ovat yksinkertaista sössötystä mutta silloin tarjoilivat syvällistäkin filosooffista pohdintaa ja olin ihan pärinöissä :D
Luin tuon Alkemistin ehkä 12 vuotta sitten kun sitä niin joka paikassa kehuttiin. Siis mitä helvettiä, mitään sanomatonta huttuahan se on. Ensimmäinen kirja jonka luin taisi olla Kelttiläistä viisautta ja toinen Havahtuminen.
Coelho on kyllä kaupallinen diipadaapa kirjailija ja täysin yliarvostettu. Ei mielestäni oikeastaan edes kuuluisi mihinkään henkisten kirjojen kategoriaan, koska niissä yleensä on jotain järkevää sisältöä edes vähän.
Eat, pray, love <3 Vaikkei ehkä ole ns. perinteinen henkinen kirja.
Joogin omaelämäkerta. Läsnäolon voima.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu
Raamattu on hengellinen, ei henkinen.
Vierailija kirjoitti:
Rauni-Leena Luukanen : Kuolemaa ei ole
Luin tästä otteita jostakin lehdestä(mahdollisesti Nykypostista, joita äitini sai siskoltaan) n. 9-vuotiaana, oli hurjaa tekstiä lapselle.
Pelotti, että jos nukkuessa on jalat ristissä, ei pääse takaisin ruumiiseensa ja kuolee(Luukasen mukaan irtaudumme ruumiistamme nukkuessa).
T: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauni-Leena Luukanen : Kuolemaa ei ole
Luin tästä otteita jostakin lehdestä(mahdollisesti Nykypostista, joita äitini sai siskoltaan) n. 9-vuotiaana, oli hurjaa tekstiä lapselle.
Pelotti, että jos nukkuessa on jalat ristissä, ei pääse takaisin ruumiiseensa ja kuolee(Luukasen mukaan irtaudumme ruumiistamme nukkuessa).
T: nimim. Assburger
Muutenkin Luukaselle(myöhemmin Luukanen-Kilde) oli tyypillistä esittää pelottavia visioita, mutta esiintyä hyväntahtoisena kosmisen rakkauden lähettiläänä.
2012 luentokiertueellaan hän julisti, että NWO-salaliitto tulee surmaamaan 85% maailman väestöstä alieneilta kaapatun teknologian avulla. Sitten hän oli hämmästynyt, kun yleisö esitti ahdistuneita ja pelokkaita kysymyksiä. Eihän tässä hätiä mitiä, voit rukoilla voimaa universumilta.
T: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Coelho on kyllä kaupallinen diipadaapa kirjailija ja täysin yliarvostettu. Ei mielestäni oikeastaan edes kuuluisi mihinkään henkisten kirjojen kategoriaan, koska niissä yleensä on jotain järkevää sisältöä edes vähän.
Olet aivopesty ajattelemaan näin. Tämä on ollut jo vuosia "ajattelevan ja älykkään ihmisen" "oikea mielipide".
Joka kerta kun joku haukkuu Coelhoa, vaihdan seuraa. En edes pidä Coelhosta erityisemmin, toiset kirjoista hyviä, toiset ei, mutta tämä Coelhon haukkuminen on jo meemi, aikuisilta ihmisiltä lapsellista toistoa. Oman ajattelun puutetta.
Tiesitkö, et varmaan, että Coelho on kirjoittanut muutakin kun henkistä [opas]kirjallisuutta?
Lokki Joonatan on sopivan lyhyt ja helppo. Toinen lapsistani luki sen esiteininä. Pikku Prinssi on myös hyvä, nopealukuinen ja siinä on selvä sanoma.
Coelhon kirjat ovat sopivia teinille, myös monelle aikuiselle tekisi terää lukea ne uudestaan. Vähintään Alkemisti.
Sofian maailma, vaikkei olekaan varsinainen henkinen opus, mutta avaa filosofian maailmaa.
Tuulen varjo, vaikkakin on enemmän romaani, kun opetuksen sisältävä tarina. Taisin itse lukea Lokki Joonatanin tai Sofian maailman ensimmäisenä henkisenä kirjanani.
Ensimmäinen kirja jonka muistan lukeneeni oli Tuhat ja yksi yötä.