kun elämän hyvien asioiden saldo pahasti miinuksella

Vali, vali. Lopeta itsesääli niin helpottaa. 

No ei se ap meillä perheellisilläkään niin ihmeellistä tämä juhannus ole. Ihan vaan kotona ollaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei se ap meillä perheellisilläkään niin ihmeellistä tämä juhannus ole. Ihan vaan kotona ollaan.

Mekin ollaan kotona, nautitaan rauhallisesta kesäpäivästä. 

Ei tässä se yksin juhannuksen vietto oikeastaan ollut se pointti...ehkä se vaan lisää melankoliaa ja aloin miettiä kaikkea mikä mennyt elämässä pieleen. Kaikkeen ei voi vaikuttaa itse vaikka joskus niin luulinkin. 

Sama. Mä oon 33 vuotias nainen ja mä on henkisesti niin riuhtunut. Mä kuvittelin että elämä olisi mennä aivan eri tavalla. Mä sanon nyt ihan suoraan itsestäni ja mitä mulle on sanottu. Olen kaunis, viisas, älykäs, sydämmellinen. Oon kuulemma niin ihana ihminen että oksat pois.

Olisin halunnut työyhteisön, perheen. Turvallisuuden tunne kun aamulla herää. Olisin halunnut tulla rakastetuksi ja rakastaa.

Koko elämä on ollu pelkkää tunneköyhää kurjuutta, työttömyyttä, epävarmuutta, hylkäämistä.

Yritän kokoajan saada eu t nasian. Elämäni ei oo koskaan parantunut mihinkään suuntaan eikä tule.

Ap sinä saat, mitä itsellesi annat. Se tarkoittaa, että sinä teet itse itsellesi suhteen juhlapyhiin ja palvelet itse itseäsi sen osalta. Eli tee itsellesi hyvää!!!! Anna itsellesi kivoja asioita ja onnellisuutta, tuota itsellesi mielihyvää.

Opi elämään hetkessä: Nauti kahvikuppomista, saunan löylystä, kukkien tuoksusta tai mihin sinulla on mahdollisuus. Mene tekemään juhannustaikoja ensi yönä :D

Olet siis keski-ikäinen? Sinulla on vielä paljon aikaa muuttaa elämäsi suuntaa. Kymmenen vuoden kuluttua alkaa olla siinä ja siinä. Kun ikä alkaa kuutosella - kuten minulla ensi kuussa - on jo auttamatta liian myöhäistä.

kyllä näin keski-iässä jo on vaikea muuttaa enää elämän suuntaa. Tiettyihin asioihin voi vaikuttaa, työ ja harrastukset. Ne on ihan hyviä. ja nautin pienistä asioista ja elämästä usein. Mutta siellä taustalla on kaipaus että kuuluisi joskus johonkin, että olisi jollekin tärkeä. Semmoista tunnetta ei ole ikinä Se parantaisi varmasti monet traumatkin. Mutta en saa enää yhteyttä muihin ihmisiin, olen aina ulkopuolinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ap sinä saat, mitä itsellesi annat. Se tarkoittaa, että sinä teet itse itsellesi suhteen juhlapyhiin ja palvelet itse itseäsi sen osalta. Eli tee itsellesi hyvää!!!! Anna itsellesi kivoja asioita ja onnellisuutta, tuota itsellesi mielihyvää.

Opi elämään hetkessä: Nauti kahvikuppomista, saunan löylystä, kukkien tuoksusta tai mihin sinulla on mahdollisuus. Mene tekemään juhannustaikoja ensi yönä :D

Hienoja ohjeita. Valitettavasti niitä on vaikea saada toimimaan. Minulla on hyvin traumaattisia kokemuksia lapsuudesta lähtien. Olen nyt 68 vuotias nainen, kahdessa pitkässä hieman haastavassa parisuhteessa ollut joista molemmat päättyneet miehen kuolemaan. Lapsiin hyvät välit, mutta ilman kovaakin kipuilua ei niistäkään ole selvitty. Nyt yksin ja vaikka kuinka yritän kokea hyvää pikkuasioista niin ne vain tuntuvat pinnallisilta ja mitättömiltä. Päällepäin ei minusta uskoisi, että tunnen niin suurta tyhjyyttä ja ahdistusta sisälläni. Eli nämä kaikki hyvät neuvot, jotka sinällään ovat tärkeitä ja kultaisia, eivät vaan välttämättä toimi. Hyvää juhannusta kuitenkin kaikille, toivotaan, että tulevaisuus tuo valoa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis keski-ikäinen? Sinulla on vielä paljon aikaa muuttaa elämäsi suuntaa. Kymmenen vuoden kuluttua alkaa olla siinä ja siinä. Kun ikä alkaa kuutosella - kuten minulla ensi kuussa - on jo auttamatta liian myöhäistä.

Olen tuo 9/9 kommentoija. Eli olen 68 vuotias. Yritän kuitenkin tsempata itseäni uskomaan, että vielä elämä näyttää valoisiakin hetkiä. Ei kai ikä sinänsä ole este siihen, ettei elämällä voisi vielä olla jotakin annettavaa. Hyvää jatkoa sinulle ja aurinkoa elämääsi.

Elämässä ei ole mitään saldoja. Elämä ei ole mikään tili. Mieti vähän ap ja lopeta jankutus ja itsesääli ja rupee elämään elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Aina tämä sama ruikuttaja, olen kyllästynyt.

Miten niin sama?

Näinhän se, ap, varsin monella on. Et ole yksin ajatustesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mä oon 33 vuotias nainen ja mä on henkisesti niin riuhtunut. Mä kuvittelin että elämä olisi mennä aivan eri tavalla. Mä sanon nyt ihan suoraan itsestäni ja mitä mulle on sanottu. Olen kaunis, viisas, älykäs, sydämmellinen. Oon kuulemma niin ihana ihminen että oksat pois.

Olisin halunnut työyhteisön, perheen. Turvallisuuden tunne kun aamulla herää. Olisin halunnut tulla rakastetuksi ja rakastaa.

Koko elämä on ollu pelkkää tunneköyhää kurjuutta, työttömyyttä, epävarmuutta, hylkäämistä.

Yritän kokoajan saada eu t nasian. Elämäni ei oo koskaan parantunut mihinkään suuntaan eikä tule.

Tyhmä, mikä estää hankkimasta uutta työllistävää ammattia? Noin nuorena mikään ei vielä ole ohi, ellei sitä itse sitten ryssi.

Tämä ei ehkä nuorempia paljon lohduta mutta mulla alkoi vasta nelikymppisenä muuttua elämä elämisen arvoiseksi. Eikä sitäkään ehkä olisi tapahtunut, jollen olisi ottanut totaalista irtiottoa ja heittäytynyt tyhjän päälle,  epätoivoinen kun olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tämä sama ruikuttaja, olen kyllästynyt.

Miten niin sama?

Sama tyyli monta kertaa joka päivä, etkö muka tunnista? Siksi se  saa aika kovia vastauksia ruikutukseensa.

Sehän on palstan m. O de, saa jotakin mitätöntä liksaa näistä tylsistä ruikutuksista ja tehtailee aloituksia. Onko joku, joka ei oikeasti huomaa?

Voihan yhyy, kenen ajattelit hoitavan saldosi kuntoon?

Mä inhoan näitä ruikutuksia. 

Nyt ulos sieltä pään sisältä ja toimintaa. Menet vaikka pienelle kävelylenkille ja teet itsellesi hyvää, maittavaa ruokaa itsellesi. Kuntosalikin oli eilen täynnä, kun kaikki eivät vietä juhannusta kännissä, vaan tekevät normaaleja asioita. Hyvää juhannusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tämä sama ruikuttaja, olen kyllästynyt.

Miten niin sama?

Sama tyyli monta kertaa joka päivä, etkö muka tunnista? Siksi se  saa aika kovia vastauksia ruikutukseensa.

Sehän on palstan m. O de, saa jotakin mitätöntä liksaa näistä tylsistä ruikutuksista ja tehtailee aloituksia. Onko joku, joka ei oikeasti huomaa?

Etkö oikeasti ymmärrä, että monet kokevat elämänsä juuri noin kuin ap. Vai taidatkin olla pelkkä trolli joka saa tyydytystä toisten mollaamisesta, yök.

Sama kohtalo täällä. ainoa hyvä asia elämässäni on se että on töitä ja nyt nekin uhkaa mennä alta eli sekin vähä mitä töistä tienaan on uhattuna. Matkustelu enää ainoa asia mistä nautin ja en silloin koe olevani masentunut, nyt jos tuokin jää pois en enää tiedä mitä varten elän.