Lue keskustelun säännöt.
Yksipuolinen yhteydenpito aikuiseen lapseen, miten toimia?
21.06.2024 |
Aikuinen lapseni ei pidä minuun yhteyttä eikä yleensä vastaa viesteihini. Toimii samoin myös isänsä ja isovanhempansa kanssa. Yhteyttä pitää, jos haluaa jotakin (yleensä taloudellista hyötyä), silloinkin niin niukasti kuin mahdollista.
Tilanne surettaa, mutta en voi sille mitään. Pohdin jatkuvasti, kuinka itse toimisin hänen suuntaansa ja missä määrin pitäisin yhteyttä. Tällä hetkellä pohdin esimerkiksi merkkipäivinä muistamista. Tuntuisi pahalta olla muistamatta, mutta myös oudolta antaa lahjoja tässä tilanteessa. Onnitteluviesteihinkään ei vastaa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin keskustelet lapsesi kanssa ja nimenomaan kuuntelet häntä tässä.
Av:lla aina ajatellaan, että lapsi on aina oikeassa. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se keskustelu lienee vaikeaa, jos lapsi ei vastaa.
Millaiset välit teillä on ollut aikaisemmin, minusta tuollaiset asiat 'tapellaan' murrosiässä, sen jälkeen kohdellaan kuin aikuista apua annetaan, jos pyydetään, neuvoja annetaan jos pyydetään, lasten hoidosta keskustellaan ja muutenkin asioista keskustellaan avoimesti ja kyllä sille aikuiselle lapselle voi sanoa, syyllistämättä, että on ikävä, ei mitään asiaa mutta halusin kuulla äänesi.
Olen 60v käynyt keskusteluja 85v äitini kanssa miksi 6kk lapsenlapselleni ei anneta karkkia ja pullaa, mutta ne voi käydä osin huumorilla, muistuttaen, että minulla sokerivedellä kasvatetulla on suu täynnä paikattua hampaita ja todeten maailman muuttuu.
Välit oli aikaisemmin hyvät, huononivat/viilenivät lapsen ollessa murrosiässä. Oletin, että etäisyys toisi helpotusta asiaan, mutta näin ei ole käynyt. Lapsi on parikymppinen ja asunut pari vuotta omillaan. En puutu hänen elämäänsä tai yritä vaikuttaa valintoihin, siitä ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Välit oli aikaisemmin hyvät, huononivat/viilenivät lapsen ollessa murrosiässä. Oletin, että etäisyys toisi helpotusta asiaan, mutta näin ei ole käynyt. Lapsi on parikymppinen ja asunut pari vuotta omillaan. En puutu hänen elämäänsä tai yritä vaikuttaa valintoihin, siitä ei ole kyse.
Tuon ikäinen ottaa etäisyyttä vanhempiinsa. Freud kutsui sitä isän tappamiseksi.
Tietenkin keskustelet lapsesi kanssa ja nimenomaan kuuntelet häntä tässä.