Mistä lapsettomia ystäviä?
Olisiko jollain vinkkejä siihen,miten aikuisella iällä löytäisi lapsettomia uusia ystäviä?Tai edes ystäviä,joiden elämässä on jotain muutakin,kuin työ ja lapset?
Viimeisen viiden vuoden aikana ystäväpiirissäni on syntynyt lapsia tuhkatiheään ja mä oon vaan loputtoman kyllästynyt ystäviini.Haluaisin edes viettää yhden illan joskus niin, että kukaan ei mainitsi sanallakaan lapsiaan.
Nyt juhannuksena valitsin olla menemättä perinteisiin grillijuhliin,kun en jaksa niitä juttuja.Kivempi olla yksin.
Mutta mistä lapseton aikuinen löytää oman henkistä seuraa?
Kommentit (30)
Lapsetonkin voi olla lapsellinen.
Pelastin eilen naisen tukehtumiselta.
Vietimme iltaa ja yht'äkkiä hän alkoi korisemaan oudosti.. vedin 5 senttiä ulospäin ja hän sai jälleen happea.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa keskustella miesten kanssa. Miehet eivät lapsista keskustele koskaan.
Tämä kyllä.Oon vain kokenut hankalaksi sen,että usein miehet yrittää iskeä ja jos vaikka eivät,niiden tyttöystävät/vaimot luulee, että yritän heidän miestään.
Ymmärrän sinua täysin. Olen omat lapseni kasvattanut aikuisiksi, ja nyt on ihanaa nauttia vapaudesta. En kaipaa lapsiarkea jne. Pidän lapsista, mutta nyt on minun aikani elää vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa keskustella miesten kanssa. Miehet eivät lapsista keskustele koskaan.
Tämä kyllä.Oon vain kokenut hankalaksi sen,että usein miehet yrittää iskeä ja jos vaikka eivät,niiden tyttöystävät/vaimot luulee, että yritän heidän miestään.
Olisit pelastava enkeli. Aina kun olen käynyt baarissa tai ravintolassa niin kohta siihen tunkee joku lähes keskustelutaidotpn nainen itseään tyrkyttämään. Mikäs sen parempaa voisikaan olla, että saisi vapaasti keskustella fiksun naisen kanssa ja samalla esittää varattua jotta saisi olla rauhassa.
Minä. 😁 Jos tapaisit minut niin puhuttaisiin puutarha harrastuksista jos sinua ne kiinnostaa. Minua ei kiinnosta lapset, eläimet eikä viihde-elämä enää ollenkaan vaikka olen sitä joskus nuorena harrastanut sillä se jäi sinne. Toki kuuntelen muiden lapsi ja lapsenlapsi juttujakin mutta ihan kohtuullisesti niin ettei kukaan ala jauhamaan niistä koko ajan.
Minä rasitan taas ystäviä sillä mitä uusia kasveja olen hankkinut kun koitan kokeilla erilaisia kasvattaa ja mitenkä saan niitä menestymään ja mistä kokeilusta on tullut tappioo, tullut siis takkiin. 😁
Siis harrastuksista luulisi löytyvän kaltaista seuraa mutta on se kuitenkin kuin hakisi neulaa heinäsuosta jos ihan samankaltaistaan seuraa sattuu löytymään niin että kemiatkin synkkaa. Ei ole helppoa hommaa.
Minulle tuli vasta viiskymppisenä sellainen oman ikäinen nainen vastaan harrastuksissa jossa ei tarvinnut kuin katsoa toisiamme ja ymmärsimme heti toisamme ja kemiat toimi. Sitä ennen ajattelin ettei sellaista tule koskaan vastaan minulle enkä ollut koskaan kenestäkään tykännyt.
Ystävyysssuhteissakin tarvitaan kemiaa eikä vain parisuhteessa. Väkisin vääntämällä ei tule kenenkään kanssa yhtään mitään. Jos toisella on ihan eri harrastukset ja elämäntilanne johonka ei mahdu muuta kuin itsellä on niin ei se toimi.
Ap, mulla on ihan sama tilanne. Huikkaa, jos käyt vielä tässä ketjussa. Ja älä välitä näistä empatiakyvyttömistä hapannaamoista, jotka loukkaantuu siitä, että kaikkia ei kiinnosta niiden nahkapokaalit.
Ihana, että ajattelet noin.
usein kuulee sen, että harmittaa, kun kaverit vaan puhuu niistä lapsista.
Totta. Niiden suusta harvoin kuulee mitään niin järkevää.