Jos olet vähentänyt yhteydenpitoa johonkin kaveriisi, niin mikä on ollut syynä?

Yhteen toksisen positiiviseen. Se on varmaan ihan mukava ihminen mutta. Jos mä oon vaik flunssas ni en jaksa kuulla miten se on hyvä asia kun mun sit tulee levättyä kunnolla. Tai vauva teho-osastolla leikkauksen jälkeen taistelemas hengestään ni miten se saa mut arvostamaan sit sitä aikaa ku lapsi on taas terve. :)

Puhuu liikaa ja puheenaiheena on lähinnä muiden ihmisten asiat. Testasin joskus, että kysyykö hän ollenkaan mun kuulumisia, jos en niitä itse ala kertoa. Ei kysynyt vaan selitti yli tunnin ajan naapureidensa ja muiden minulle tuntemattomien ihmisten asioita.

Kyllä se tulee se lopetus aika pian vastaan jos joutuu tuollaista miettimään. 

Tai no. Mulla on äiti jolle ei ole mitään tarvetta soittaa ikinä (koska on itsekeskeinen ja muista juoruileva piilonarsisti) mutta joka kyllä soittelee minua kuin tarkistaakseen otteensa.

Miten pääset tuollaisesta? Voisin toki jättää vastaamatta. En tiedä tajuaisiko hän silti mitään. Soittaisi vain vähän myöhemmin.

Eli on olemassa ihmisiä jotka elävät niin syvässä kieltämisessä että on melkein sama vain sietää heitä jotenkin  (jos ovat läheistä sukua). Muistuttaa ehkä vähän dementiaa.

Lapseni on sössinyt elämänsä niin pahasti että olen muuttanut toiseen kaupunkiin enkä pidä enää kehenkään yhteyttä. Häpeän niin kovasti itseäni vanhempana ja kaikkea. 

Jokin piirre, mikä saa minut voimaan huonosti tai seura saa huonolle tuulelle. Tapaaminen aiheuttaa negatiivisuutta omaan elämään. 

 

Jatkuva valitus, tuo jonkun mainitsema toksinen positiivisuus samoiten. Epäaitous, ilkeys. 

Mietin ihan samaa. Toisaalta emme ole tekemisissä kovin paljoa muutenkaan. En vaan haluaisi aina olla se, joka käyttää aikaa ja rahaa kaiken järjestämistä ja organisoimista varten.

Keskustelu on rasittavaa, koska ihminen ei kykene keskustelemaan abstraktilla tasolla. Jutut keskittyy ihmisiin, joita en edes tunne. En muutenkaan välitä ns. juoruta kenestäkään.

Jotenkin myös harmittaa se, kun ko henkilö vielä mollaa minua kaikkien kuullen. No, siinä yritin tällä kertaa antaa vähän edes takaisin.

Minulle jää aina jotenkin hyväksikäytetty olo yhdessävietetyn ajan jälkeen.

Yritän jatkossa olla yhä vähemmän tekemisissä.

Niistä tuli tylsiä perheellistymisen myötä. Ei omia intohimoja vaan elämä on sitä, että viedään lasta jonnekin hoploppiin.