Nyt pitää tunnustaa: oletko pitänyt joskus mykkäkoulua? Miksi? Tavoite? Mitkä tunteet? Oletko jo lopettanut tämän taktiikan käytön liian 'ik

Toki olen. Nuorempana useinkin. Kotona ei ollut lupa näyttää suuttumuksen tunteita (esim. puhumalla vihaisen tai kriittiseen sävyyn), niin sitten piti ottaa se oikeus omiin tunteisiin mykkyydellä, koska ei sitä nyt vihaisena huvittanut rupatella kuin ei mitään. Ja isälleni olin puhumatta neljä kuukautta sen jälkeen kun hän oli käyttäytynyt väkivaltaisesti minua kohtaan.

Puolisollekin olen ehkä pitänyt mykkäkoulua... Tai sanotaanko näin, että olen kieltäytynyt ottamasta yksin vastuuta siitä, että jos meillä on erimielisyys, minun pitäisi pehmitellä ja sovitella ja rakentaa siltaa ja osoittaa käytökselläni että erimielisyys on unohdettu (ja mielellään että kesken jääneestä asiasta ei tarvitse puhua vaan voidaan unohtaa ja haudata asia käsittelemättä). Eli voin kyllä vastata ihan asiallisesti jos minulle puhutaan, mutta en jaksa aina olla se joka houkuttelee möksähtänyttä ja luontaisestikin melko puhumatonta miestä vuorovaikutukseen, ollaan hiljaa sitten. Ja tällä metodilla voidaan olla hiljaa päiviä.

Lapsille en pidä mykkäkoulua, mutta saatan (kouluikäisille) sanoa että oon nyt ärsyyntynyt ja mun pitää hetki jäähdytellä ennen kuin jaksan jutella ihmisiksi. Sit hetken päästä menen kysymään mitä oli mielessä. 

Nyt pitää tunnustaa: oletko pitänyt joskus mykkäkoulua? Olen

Miksi? Ei oikein ole ollut sanottavaa.

Tavoite? Ei ole mitään tavoitetta.

Mitkä tunteet? Suuttumus, pettymys, turhautuneisuus

Oletko jo lopettanut tämän taktiikan käytön liian 'ikävänä' tai jotain eli oppinut jotain? En

Vierailija kirjoitti:

Olen. Olin oikea mestari mylläkoululainen. Sittemmin olen ruennut ottamaan vastuuta omista tunteista ja omasta hyvinvoinnista, niin tapa on jäänyt pois.

Tää on kyllä hieno saavutus.

Edellyttää myös mahdollisuutta ja rohkeutta valita ympärilleen ihmiset, joiden kanssa itsekunnioituksen voi säilyttää normaalilla vuorovaikutuksessa. Esim. alistavassa tai mitätöivässä suhteessa mykkäkoulu voi olla keino säilyttää autonomiaa jos toinen määrittelee millainen itseilmaisu on sallittua. Silloin toki kannattaa pyrkiä pois suhteesta eikä vain mykkäkouluilla, mutta väliaikaisesti mykkäkoulu voi olla juurikin omista rajoista kiinni pitämistä, kieltäytymistä ottamasta vastaa invalidoivaa, nöyryyttävää tai alistavaa viestintää.

En koskaan.  Äitini piti mykkäkoulua ja se oli ihan kauheaa, raastavaa.  Ei ikinä mykkäkoulua, ennemmin huutaa ne tunteet ulos.

Upsis

Olen pitänyt siksi, että toinen osapuoli on loukannut minua eikä minulla ole enää ollut hänelle mitään sanottavaa. Kai sitä voi mykkäkouluksi sanoa, että on saanut tarpeekseen jonkun loukkauksista eìkä jaksa olla enää tekemisissä hänen kanssaan.

En suuremmin. Ukon kanssa ollaan pari kertaa mökötetty yön yli ja sitten puhuttu asiat. Yleensä samantien riidellään valmiiksi. En kotonakaan saanut mykkäkoulumallia.

Olen, kun olen loukkaantunut. Olen kuitenkin leppynyt heti, kun minua on lähestytty. Exän kanssa oli hankalaa. Oli kireä ja tympeä ihminen. Eipä voinut kun hiljentyä, kun hän loukkasi. 

En. Olin n. 12-vuotias kun päätin ettei minusta koskaan tule äitini kaltaista vaikka mitä elämässä tapahtuisi. Eikä tullutkaan, ja olen itseasiassa aika ylpeä itsestäni siksi

Tämä mykkäkoulu on kamala asia. Ymmärrän hyvin jos se johtuu siitä että on tullut loukatuksi ja siksi että ei halua menettää kasvojaan tms ja että on joku riski että toinen mitätöi, loukkaa lisää, haavoittaa.

Itselläni on ihan hirveä mykkäkoulukokemus jonka syytä en oikeastaan tiedä. Se syy pitäisi tulla kertomaan minulle ihan selkokielellä niin että voisin pyytää anteeksi. Mahdollisesti ei ole mitään yksipuolista anteeksipyytämistä vaan molemminpuolista. Hirvittävää kidutusta kun toinen pitää jotain mykkäkoulua. Joskus ihminen voi tarvita vähän aikaa - jonkunlaiset jäähyt ties mistä syystä - mutta se on kuitenkin eri juttu kuin 'kunnon mykkäkoulu' ja puhumattomuus joka voi kestää ties kuinka kauan. 

Näyttää myös siltä, että mykkäkouluun saattaa liittyä valtava ahdistus. Se on sitten eri juttu mistä ahdistus johtuu... siihen voi olla joku 'oikea syy' esim että on pahoinpidellyt jonkun henkilön ja puhuminen on tämän kanssa jotenkin mahdottomuus, lukkiutunut tilanne... mutta onko niin että mies voi jopa pitää mykkäkoulua kun häntä panettaa kovasti tilanteessa jossa 'vastapuolen' kanssa meneillään sellainen konflikti että mitää seksiä ei ole tulossa... homma täysin mahdotonta... jos näin on niin onko kukaan tämmöistä edes tullut maininneeksi - miehet tietää jotka sitä mykkäkoulua pitävät... ehkäpä saamme kuulla ja tai ei-vastaukset...

Uskoisin että mykkäkoulua on vaikka minkälaista ja siihen saattaa liittyä vaikka mitä tilanteita. Kamalaa se kuitenkin on ja jotenkin se vaan pitää saada loppumaan ja sovinto aikaan. 

MIKÄ IHME NEUVOKSI ETTÄ IHMINEN PUHUU - ALKAA PUHUA - EIKÄ YLLÄPIDÄ SITÄ PUHUMATTOMUUDEN TILAA mikä on nimenomaan tämä mykkäkoulu... epäilen että puhumattomuuden tila on myös sysäke monen 'kännäyskeikoille'... OLO ON VAIN NIIN SIETÄMÄTÖN, että pakko saada viinaa???

Eksälle pidin useinkin liittomme loppuaikoina, kun vain ollut enää mitään sanottavaa. Kummallakaan.

Olen pitänyt.Sille ei ole ollut mitään tavoitetta.Olen vain ollut vihainen ja loukkaantunut,ja mennyt aivan totaalisesti lukkoon enkä ole kyennyt ilmaisemaan tunteitani,vaikka olen tiennyt, ettei mykkäkoulu ole hyvä tapa toimia suhteessa.Olen yrittänyt opetella sanomaan ääneen, jos olen vihainen jonkin asian takia.Joskus onnistuu,joskus ei.

Joskus voi olla parempi olla sanomatta yhtään mitään kuin suoltaa kaiken kiukun toisen niskaan ja sitten katua sanomisiaan, ilkeitä sanoja ei enää saa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitänyt siksi, että toinen osapuoli on loukannut minua eikä minulla ole enää ollut hänelle mitään sanottavaa. Kai sitä voi mykkäkouluksi sanoa, että on saanut tarpeekseen jonkun loukkauksista eìkä jaksa olla enää tekemisissä hänen kanssaan.

Minusta tuo ei ole mykkäkoulua, vaan ihan tietoinen päätös toimia oma hyvinvointi edellä ja vetää rajat. Mykkäkoulu on minusta sitä, että yrittää manipuloida sitä toista ihmistä omaan tahtoonsa ja mitätöidä toista sillä mykkäkoululla.

Sekään ei ole minusta mykkäkoulua, jos joskus tarvitsee omaa tilaa ja aikaa ja sanoo sen ihan selvästi toiselle. Mykkäkoulu on sitä, että olisi sanottavaa, mutta ei pysty/osaa/kykene kommunikoimaan ja haluaa, että se toinen matelee ja kerjää.