Retuuttaminen ja tukistaminen, mitä mieltä olette?
Isoin lapsista kiusaa pienempiään ja on kovin uhmakas muutenkin. Äsken juoksi pihasta pois tielle, minkä tietää olevan kiellettyä ja vaarallista. Kovimpana rangaistuskeinona tuollaisissa jutuissa ja pienempien kiusaamisessa olen " retuuttanut" lasta, nostanut äkäisesti toiseen huoneeseen tms., tai tukistanut.
Jääkö tuollaisesta lapselle traumoja? Itse sain lapsena selkäsaunoja ihan remmillä, joten en pitäisi näitä rangaistuksia kovin pahoina, mutta mitä mieltä olette? Tiedän, että on fanaattisiakin fyysisen rangaistuksen vastustajia... vaan onko tällainen kuritus pahasta, jos mikään kielto tai huuto ei tehoa? Tarkoitan siis asioita, jotka 5-vuotias lapsi tietää olevan kiellettyä, eli kielloista ollaan rauhanomaisesti puhuttukin.
Kommentteja, kiitos!
Kommentit (25)
Ei se tuolla retuuttamisella jne. ainakaan mitään opi.
Ota muut konstit käyttöön. Itsellesi on jäänyt paha trauma lapsena kokemastasi väkivallasta. Sitä osoittaa juuri se, että käytät samaa omiin lapsiisi.
olen itsekinjoskus ottanut tukasta kiinni, mutta se nostaa lisää uhmaa ja ei ole oikein tehty. mutta tämä jäähy, tai kivan lelun menettäminen tai television katselukielto toimii meillä.
olen itsekin saanut remmiä kun olin pieni, eikä siitä mitää traumaa ole jäänyt, enkä vihaa vanhempiani sen vuoksi. ajat muuttuvat ja niin nämä kasvatustavatkin.
niin kuin tsykologit sanoo: fyysinen kurittaminen vaan kasvattaa uhmaa. Osta vaikka se Lapsityrannit-kirja ja opettele rakentavampia kasvatustapoja.
Sinä " retuutat" ja tukistat lapsiasi ja kirjoituksesi kuulostaa aika ikävältä. Jostakin olet tuollaisen suhtaumistavan oppinut (väkivalta on ok), joten siinä mielessä sulle on tainnut jäädä " traumoja" .
Vierailija:
Jos retuutus ja tukistus olisivat auttaneet, niin eihän sun niitä " tarvitsisi" yhä uudelleen käyttää.
Ja jos kieltäminen ja puhuminen auttaisi, niitä ei tarvitsisi enää käyttää? Hieno logiikka sulla!
Ap:lle: Mielestäni tukistaminen on pienempi paha kuin kiinnipitäminen minkä moni sallii tällä palstalla ja sitä suosittelee. Kuitenkin lapsen riuhtoessa käsiään irti, tulee mustelmia jos pidät väkisin kiinni. Pienessä tukistamisessa ei ole kuitenkaan tarkoitus satuttaa lasta vaan herättää uskomaan eikä se satu. Tämän voi jokainen todeta vaikka samantien ottamalla pienesti kiinni omista etuhiuksistaan. Nyt moni siellä varmasti repii tukon hiuksiaan päästään ja tuumaa kuinka älyttömän kipeää se kävi ja hyvin tietää ettei tästä kuitenkaan ole kyse. Joten itse käytän pientä tukistusta koska se on lievä rangaistus lapsen hengenvaarallisista tekosista.
Retuuttamisella tarkoitat varmaan käsistä kantamista toiseen huoneeseen. Tämä on mielestäni ihan hyvä koska siinä jää lapselle mahdollisuus välttää se ja ottaa jalat allensa ja kävellä rangaistuspaikalle jolloin retuuttamista ei pääse tapahtumaan. Lapsi siis valitsee rangaistuksensa.
Muistathan kuitenkin, mikäli rangaistuksista alkaa tulla satuttavia tai lapsi alkaa pelkäämään sinua eikä uskalla koskaan protestoida niin silloin on jo aika hakea kasvatusapuja! Ja jäähy on myös erittäin hyvä keino saada sana perille kunhan jäähyaika vain on tarpeeksi pitkä. Voimia kamppailuun esikoisesi kanssa!
Vierailija:
Vierailija:
Jos retuutus ja tukistus olisivat auttaneet, niin eihän sun niitä " tarvitsisi" yhä uudelleen käyttää.Ja jos kieltäminen ja puhuminen auttaisi, niitä ei tarvitsisi enää käyttää? Hieno logiikka sulla!
niin käsitän kyllä, ettei rajoittuneella älyllä keksi muita keinoja kuin ne, mitä itse on vastaanottanut.
Viisas kasvattaja ei joudu sellaisiin tilanteisiin, joita tyhmä kokee päivittäin.
Arvasinkin, että jokunen fanaatikko tunkee tähän ketjuun mukaan. Hyvä, hyvä no 10! Vielä noin " asiallisen" vastauksen osasit rustata. Olet varmasti ylpeä itsestäsi ja lahjoistasi kasvattajana.
Itse en siis ole noin menestynyt. Vanhin kiusaa pienempiään, vaikka joka päivä puhumme siitä, mille tuntuu kun tulee kiusatuksi ja miten kaikki osapuolet siitä kärsivät. Tukistaminen ja toiseen huoneeseen " retuuttaminen" (siis vastaan hangoittelevan kantaminen) ovat niitä viimeisiä keinoja, joita olen uhmakkaan lapsen kanssa käyttänyt. Siis kun MIKÄÄN muu ei enää auta. Ei uhkailu, ei järkipuhe, ei mikään.
Sain itse selkääni pienenä ja muistan, että pelkästään selkäsaunalla uhkaaminen rauhoitti yleensä meidät villit kakarat kesken pahimman riitelyn tai älyttömän riehumisen.
Tottakai lelujen viemisellä uhkaamistakin joutuu käyttämään ehkä päivittäin, mutta on päiviä jolloin se ei tehoa.
Vaan onhan se lohdullista tietää, että täälläkin riitää mammoja joiden ei koskaan tarvitse edes turvautua luunappiin, puhumattakaan tukistamisesta!
kasvaa myös lapsia, jotka auttavat (jne) toisiaan. Ja jos KAIKKI lapset saavat riittävästi huomiota, niin ei ole pakko sitä jatkuvalla pahanteolla kärttää.
Jokinhan siinä lapsen käytöksen takana on. Jos siihen vain reagoi ulkoisilla fyysisillä keinoilla, kierre pahenee, eikä niihin syihin puututa. Tai poika oikeasti opi kunnioittamaan muita lapsia tai aikuisia tai näiden tavaroita.
Tottakai lelujen viemisellä uhkaamistakin joutuu käyttämään ehkä päivittäin, mutta on päiviä jolloin se ei tehoa.
Jääkö vain uhkailun tasolle? Vietkö koskaan lelua oikeasti pois? Ja siis todella mieluista lelua, jolla leikkii usein, ei mitään sellaista, jolla ei ole juuri väliä.
Sinulla on ap yksi malli kasvatuksesta, joka teillä lapsena toimi.
Siksi on yleensäkin melkein yllättävää, että edes kysyt mitä ihmiset ovat mieltä ruumiillisesta kurituksesta. Jos se olisi sinulle " ihan ok" niin tarvitsisitko varmistusta täältä?
Vai olisiko niin, että haluaisit kuitenkin välttää samoja rangaistuksia, kuin mitä lapsena sait, mutta et oikein tiedä miten?
Eikös perheneuvolasta saisi apua tällaiseen?
Olet mielestäni oikealla asialla, kun haet apua. Tsemppiä, olet varmasti hyvä äiti kun haluat lapsillesi parasta.
Tulee sellainen olo että sisäänlukutaito täällä puuttuu aika monilta. Kyse on siis äärimmäisestä rangaistuksesta: kun lapset leikkivät keskenään ja vanhin alkaa kiusata muita, miten lopettaa se, jos en juuri sillä siunaaman hetkellä voi keksiä esikoiselle jotakin muuta kivaa tehtävää, että unohtaa muiden rökittämisen.
Ideaaliperheessä niin varmaan tapahtuu, mamma itse leikkii koko ajan pienokaistensa kanssa ja keksii kaikille kivaa tekemistä koko valveillaoloajaksi, mutta meillä sellainen ei vain ole mahdollista. Lapset ovat päivisin useita tunteja omissa leikeissään ja vaikka ollaan sovittu ja puhuttu, että pienempiä ei kiusata, niin silti sitä tapahtuu.
Joku nokkela mamma keksi että kaikkia ei ole kasvatettu samalla lailla. Ei olekaan, eivätkä kaikki lapset varmastikaan ole samanlaisia. Yksi uskoo helpommalla, toinen ei! Ja ilman muuta minäkin yritän välttää kaikenlaista fyysistä rangaistusta. Aina se ei onnistu, joten kai minun lapsistani sitten kasvaa todella huonoja ihmisiä.
Ajattelitko, että 5-vuotiaalle kasvaa moraali ja että hän oppii kasvattamaan pienempiä sisaruksiaan metodeillasi?
että pitää keksiä harhauttavaa tekemistä tuonikäiselle. Se juuri on sitä curling-vanhemmuutta... 5-vuotiaan pitää totella.
Se että onko hänellä muuten tarpeeksi vaativaa tekemistä, on ihan eri asia.
Meidän 5-vuotias on omassa kerhossa aamupäivät, kahdessa harrastuksessa. Muun ajan nuoremman siskon kanssa. Jos tulee jotain kinaa yms. häiriköijä viedään heti toiseen huoneeseen jäähylle.
Eikä saa uhkailla turhia!! Se juuri on myös pahasta. Jos uhkausta ei toteuta, lapsi oppii olemaan ottamatta todesta uhkailevaa vanhempaa.
sinä hyväksyt väkivallan. Hän siis on oppinut mallin sinulta. Valitettavan usein on niin, että esikoiset saavat vähiten hellyyttä, jota he kuitenkin tarvitsevat ihan yhtä paljon kuin pienemmät sisarukset. Ei lapsi koskaan ole liian vanha hellittelyyn...minä saatan vieläkin käpertyä äitini kainaloon ja ikää on kohta 40-vuotta.
jos ei vanhemman aika riitä lasten paimentamiseen.
Koska just silloin noita ongelmia tulee, jos ei ehdi riittävästi huomiota antamaan kaikille.
Mutta retuuttaminen VARSINKAAN KÄSISTÄ ei ole suotavaa.
Pieni lapsi ja isompikin saattaa siinä helposti venähdyttää esim kyynärpään . tai ranne menee sijoilta.
mutta jos kannat lapsen huoneeseen esim kädet lapsen kainaloiden alla ja kedottuna vartalon ympäri on ok.
Tokihan lapsi siinä kiukuissaan potkii. Mutta potkikoon. Se ei ei aikuista satuta.
Väkisin sylissäpito, niin että lapsen jalat ovat jalkojesi välissä ja käsilläsi sidot lapsen kädet on kyllä barbaarista.
ja mua neuvottiin neuvolassa, että tee niin, jos lapsi kiukkuaa.
Ja kerran sitten tein niin ja lapsi meinasi saada hyperventilaatiokohtauksen siitä touhusta.
ikinä ei ole huutanut niin paljon ja kauan, kuin sen väksin sylissäpidon jälkeen. En koskaan tekisi sitä toiste.
Jos pakko on turvaudun kevyeen tukistamiseen.
Ja eipä ole tarvinnut kuin pari kertaa niin tehdä
Jos retuutus ja tukistus olisivat auttaneet, niin eihän sun niitä " tarvitsisi" yhä uudelleen käyttää.