Lue keskustelun säännöt.
mitä mieltä olette näistä kasvatustyyleistä??
30.01.2007 |
Tajusin vkonloppuna, että minulla on aivan tyystin toisenlainen kasvatustyyli kuin hyvällä ystävälläni.
Minulla on tapana ohjata aika jämäkästi lastani. En esimerkiksi juuri koskaan suostuttele, maanittele tai houkuttele häntä. Sanon vain, miten asiat ovat, tai annan korkeintaan 2 vaihtoehtoa jonkun jutun tekemiseen. Oikein yllätyin, kun huomasin, miten ystäväni käyttää aikaa sellaiseen " menisitkö nyt, voisitko nyt, tulisitko, ethän tee niin" ym. Itselläni menisi hermot, jos esimerkiksi puistosta pois lähtiessä minun pitäisi keksiä sen ziljoona erilaista konstia houkutellakseni lapsi pois puistosta. Sanon vaan, että nyt lähdetään, ja jos poika protestoi, niin lähdemme silti.
Mietin, olenko kauhistuttavan autoritaarinen vanhempi vai onko ystäväni näitä curling-vanhempia vai ovatko nämä molemmat ihan ok kasvatustyylejä?
Kommentit (6)
Sinun tyylisi on ihan järkevä, samoin tehdään meillä. Enkä todellakaan ole natsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan jotain tuolta välitä, ja pidän sitä hyvänä:
- teen viime kädessä päätökset useimmissa asioissa
- annan lapsillekin mahdollisuuden päättää
- selitän perusteita jasaatan houkutellakin, että ei tule turhaa itkua
Voisin esimerkiksi puistosta lähtiessä ensimmäisen lähtöehdotuksen jälkeen sanoa, että " no laskekaa nyt vaikka vielä pari kertaa, sitten lähdetään" . Selittäisin, miksi ollaan lähdössä, syyksi riittää sekin, että ollaan jo oltu kauan tms.
Meillä ainakin lapsista huomaa, että heille on puhuttu paljon: pyrkivät itsekin selittämään asioita ja perustelemaan valintojaan.
Minä maanittelen ja mieheni käskee. En ole oppinut käskytyyliä, vaikka olen sitä yrittänytkin. Pahin mokani on, että sekoan sanoissani. Miehen mielestä olen lepsu, mutta en vaan ole oppinut olemaan tiukkana.
Nousin aina vastarintaan, jos minua suoraan käskettiin, ja olen nyt aikuisena samanlainen: minuahan ei kukaan komenna. Sen sijaan, jos käytettiin konditionaalia,niin tein niin kuin pyydettiin, mukisematta. Siksipä käytän sitä lapsiinikin ja hyvin toimii meillä.
aikuisen tavalta. Mutta ei kaverisi välttämättä silti väärin kasvata, riippuu varmaan lapsesta miten toimii. Mutta jos ongelmia tulee, oma tyylisi on mielestäni silloin parempi. Lapsen ei tarvitse arvailla kuka kantaa vastuun. Mutta hyvä on myös että annat vaihtoehtoja, silloin et ole se natsi vaan lapsikin saa välillä päättää.