G: Tunnetko paljon perheitä, joissa lapset likaisissa, liian pienissä vaatteissa?

joskus tietty näkee aika resuisen näköisiä lapsukaisia, mutten todella tunne sellaisia...

En tunne montaa. Jos on todella köyhä, niin on tietenkin ymmärrettävämpää, että lapset kulkee rempoissa vaatteissa. Jos ne rempat vaatteet lisäksi ovat todella likaisia, on kyse muustakin kuin RAHAN vähyydestä.

Nykyään ehkä liiankin sterilliä ja puolipuhtaita vaattteita pestään koko ajan.

lapsi on jotenkin sairaalloisen kiintynyt niihin kulahtaneisiin ja lyhyeksi jääneisiin vaatteisiinsa. Tämä johtuu varmaan aspergerista ja siihen liittyvästä aistiyliherkkyydestä: juuri nuo ovat ne vaatteet jotka eivät tunnu pahalta päällä, eivät kutita, eivät hankaa, eivät ole liukkauta, eivät purista, ei ole vääränlaista saumalankaa, ei vetoketjua, jne.. Minä annan pitää niitä, koska vaikka saankin puettua lapsen päälle paremman näköiset vaatteet, joudun sitten kärsimään siitä pahasta olosta, jonka ne lapselle aiheuttavat. Ja jotain tekemistä sillä lienee rutiinienkin kanssa. Lapsen mielestä kaikki muutos on pahasta.



Lisäksi jotkut noista vaatteista ovat maalissa, eikä niitä saa missään pesussa puhtaiksi. Niitä säästetään senkin takia, että sitten saisi osallistua lempipuuhaansa, eli naapurin remontointiin, aina niillä samoilla remonttivaatteilla. VAlitettavasti vanhempien silmän välttäessä niillä samoilla remonttivermeillä mentäisiin myös kouluun...

Minun äitini raivostui kun sanoin, että köyhältä näyttäminen ei ole nykyään in ja mitenkään tavoiteltavaa. Hän itse niin ylpeä kun liikkuu vanhoissa rääsyissä ja ompelee mummin vanhoja vaatteita itselleen sopiviksi.

Olen kysynyt häneltä, että tunteeko hän sitten kovin monta perhettä, jossa lapset ovat likaisissa ja kittanoissa vaatteissa. Hän sanoi, että voi kuule, tietäisit vain, vaikka kuinka. (Anoppi asuu lapissa syrjäseudulla).



Tosin, täytyy sanoa, että naapurin lapset ovat siellä yleensä aika karseissa kuteissa, mikäli heidän (etelä-suomesta kotoisin oleva) isoäitinsä on heidät pukenut. Muuten en ole hänen ympäristössään näitä likaisia lapsia nähnyt. Mutta pakko kai niitä on olla, kun hän aina ihmettelee.



Eikä hän oikein usko, kun sanon ostavani lähinnä Kapp Ahlista " kolme kahden hinnalla" -tarjouksia sekä cittarin & prisman alesta. Eli mitenkään hienoissa ei meillä kuljeta. Hänelle nää meidän trikoot edustaa silti luksusta...



ap

hyvin hoidat lapset! Ei kai osaa suoraan sanoa.

...Sellasta, jolle ei näytetä pesuvettä kovinkaan usein;)



Ap, Lähinnä ihmettelin sitä anopin ihmettelya sopivan kokoisista vaatteista.



t. nro 4, joka suosii Huutonettiä kun etsii sopivaa kokoa sopivaan hintaan!

Siitäkin on kamalaa tuhlausta ostaa lapsille uusia vaatteita, kyllähän ne vanhat nyt menevät vaikka vähän pieniä olisikin. Hän myös näppärästi ompelee meille uusia jostain vuosikymmenten takaisista neonvärijämäkankaista, niin ei tarvi ostella kaupasta. Siellä kyläillessämme hän valittaa kun vaihdan puhtaitakin joka päivä, ja kun silmä välttää käy kaivamassa pyykkikassista ne likaiset lasten päälle. " Kun ei täällä niin hienona tarvi olla" .

Vierailija:

lapsi on jotenkin sairaalloisen kiintynyt niihin kulahtaneisiin ja lyhyeksi jääneisiin vaatteisiinsa. Tämä johtuu varmaan aspergerista ja siihen liittyvästä aistiyliherkkyydestä: juuri nuo ovat ne vaatteet jotka eivät tunnu pahalta päällä, eivät kutita, eivät hankaa, eivät ole liukkauta, eivät purista, ei ole vääränlaista saumalankaa, ei vetoketjua, jne.. Minä annan pitää niitä, koska vaikka saankin puettua lapsen päälle paremman näköiset vaatteet, joudun sitten kärsimään siitä pahasta olosta, jonka ne lapselle aiheuttavat. Ja jotain tekemistä sillä lienee rutiinienkin kanssa. Lapsen mielestä kaikki muutos on pahasta.

Lisäksi jotkut noista vaatteista ovat maalissa, eikä niitä saa missään pesussa puhtaiksi. Niitä säästetään senkin takia, että sitten saisi osallistua lempipuuhaansa, eli naapurin remontointiin, aina niillä samoilla remonttivaatteilla. VAlitettavasti vanhempien silmän välttäessä niillä samoilla remonttivermeillä mentäisiin myös kouluun...

(en jokaisen pilkun takia, mutta jos ruokalista alkaa näkyä). Hän alkaa aina saman saarnan, miten tuhlaan pesuainetta, vettä, sähköä, vaatteita, rahaa. Yleensä kun ulkopuoliset kuulevat, miten hän minulle puhuu, he tulevat jälkikäteen kysymään, miten kestän sitä jatkuvaa veetuilua.



En siis usko, että vaatteiden peseminen ja " oikean kokoisten" pitäminen on hänestä muuta kuin herraskaista hienostelua. Blaah...



ap

Vaatteita on sen verran, että lapset saa päälleen aina puhtaat vaatteet ja se koko vaatevuori sitten pestään viikonloppuna puhtaaksi.

Painoin silloin 57kg. Nyt se on kulahtanut, mutta niin pehmeä ja menee päälle vaikka painan 109kg. Ihanan tuntuinen iholla kun muuten vaatteet tekee kipeää psoriasiksen takia.

Miten liian pieni vaate voi tuntua hyvältä lapsen päällä? :-O Kiristäähän ne.

Ne on siis jääneet lyhyiksi, ei kireiksi. Poika ei ole pullamallia. Sitäpaitsi kyse taitaa jotenkin olla enemmän noista saumoista, jotka väärällä langalla ommeltuna raapivat väljässäkin vaatteessa, kun taas oikealla (vanhanaikaisella puuvillalangalla, jota nykyään käytetään ihan liian harvoin edes puuvillavaatteissa) ommeltuna eivät raavi vaikka vaate olisi ihonmyötäisempikin. Ihonmyötäisen vaatteet pitää sitten vain olla kuivausrumussa kuivattu, ei koskaan narulla kuivattu sillä silloinkin se raapii.

Voi jee, että lapsen pukeminen voikin olla vaikeaa. Ja ennenkuin joku sanoo, että itsepä olet sen herkkähipiäiseksi opettanut, ottaisit vanhemman vastuun ja määräisit lapsen vaatteet, totean, että se punainen ja kutiava ihottuma, jota vääristä vaatteista tulee, ei ole määrätietoisella kasvatuksella poistettavissa. Ja tosiaan, lapsen fyysisestä pahasta olosta raapivien tai kutittavien vaatteitten takia kärsii koko muu käytös ja oppiminen ihan yhtä paljon kuin pahasta olosta esim unenpuutteen tai nälän takiakin...

ovat naapureita ja kyllä on lapset järkyissä vaatteissa niin pihalla kuin sisälläkin. Ja luulis ettei rahasta ole kiinni, mut toisaalta voi olla taustalla jotain isoja lainoja tms. joista emme tiedä..