Onko muita PK kammoisia???

Olen hakenut pph-paikkaa ja töihin pitäisi lähteä. Kaikki paikat täynnä, ihan jokainen. Mitäs sitten kun 2 vkoa ennen töihin lähtöä tuleekin ilmoitus että päiväkotiin vaan? Tunnen monta ihanaa pph:aa ja odotan kiivaasti että heiltä joltain vapautuisi yksi paikka.

päiväkodissa ja sen jälkeen heitin hakemuksen roskiin. Ei siellä mitään itkua mistään kuulunut, mutta se yleinen tunnelma siellä... Kuljeskelin pihalla ja pian seuraani liimaantui NIIN surullisen oloinen n. 4-vuotias poika. Hänellä ei ilmeisesti ollut ketään leikkikaveria siellä edes, joten hän kulki perässäni kun sanoin muutaman ystävällisen sanan. Nytkin on kyyneleet silmissä kun ajattelen sitä poitsua.



Pidä ap lapsesi kotona 3-vuotiaaksi! Meidän 3 vee menee pian perhepäivähoitajalle, ja nyt ei enää sureta ollenkaan samalla lailla. Miten tahansa meneekin, uskon että lapsi pystyy jo käsittelemään asioita ihan eri tavalla ja mm. kertomaan, jos jokin asia painaa. Ja koettakaa sumplia miehen kanssa työajat niin, ettei päivistä tule pitkiä. Toivotaan nyt että meillä lähtee hyvin alkuun!

Lapset jo PK-" ikäisiä" (5v ja 3v) mutta en silti vie hoitoon heitä. Onneksi ei ole pakko rahan takia ja itse viihdyn kotona.

Minä en haluaisi lastani julkiseen päivähoitoon ollenkaan. Ne on musta ihan pimeitä paikkoja eivätkä lapset sinne kuulu. Yhteiskunta ei vain halua, että vanhemmat hoitaa lapset kotonaan, koska jää tärkeät veropennoset MUKAMAS saamatta. (mukamas siksi, että työttömiä kuitenkin on, niille maksetaan tyhjänpanttina kotona olemisesta, ja minä pienen lapsen vanhempi taas joudun töihin viemään kapeilta työmarkkinoilta jonkun työpaikan -- josta työtön voisi olla paljon iloisempi.)

...mammat NIIN hauskoja! Ja varmaan jostain susirajalta kotoisin!

Vierailija:

(mukamas siksi, että työttömiä kuitenkin on, niille maksetaan tyhjänpanttina kotona olemisesta, ja minä pienen lapsen vanhempi taas joudun töihin viemään kapeilta työmarkkinoilta jonkun työpaikan -- josta työtön voisi olla paljon iloisempi.)

Kotiäitejä, jotka tekevät ARVOKASTA ja rankkaakin työtä, ei arvosteta yhteiskunnallisestikaan, puhumattakaan yleisestä arvostuksesta. Puhutaan " työtä vieroksuvista" ym.. Ja paskat!! Työttömät saavat paljon enemmän työttömyyskorvausta, kuin on minimiäitiyspäiväraha!! Kotihoidon tuesta puhumattakaan!

Tulkoon pian vaalit!!! Argh!!

pk- vaihtoehtona kunnallisia, ylitäysiä ja minimaalisilla resursseilla toimivia 100 lapsen laitoksia?



Mä olin aiemmin pk-kammoinen, mutta en enää. Hoidin tosin omat lapset 4 ja 2 vuotiaiksi ennen kuin menin takaisin töihin. Meilläpäin on sellaisia perhepäivähoitajia, että niille en ikinä veisi (tuli nähtyä niiden touhua kotiäitivuosina). Me valitsimme pienen yksityisen päiväkodin, jossa 30 lasta kaikkiaan, hoitajia enemmän kuin kuntapuolella ja aina sijainen, jos joku vakkari poissa. Upeaa palvelua, mielettömästi ja paljon enemmän virikkeitä kuin kuntapuolella. Yksityisen on yritettävä, sillä sehän on heidän työtään ja elantonsa. Mutta kyllä tässä päiväkodissa muutenkin on asiat kohdallaan. Näkee, että hoitajat tekevät kutsumustyötään eivätkä tule töihin vain kuukausittaisen tilipussin vuoksi.



Ja pitävät todella hyvää huolta lapsista, aina on joku sylissä, paijataa jne. Omat lapseni haluaisivat mennä sinne viikonloppuisinkin ja se kertoo minulle, että he eivät pidä päiväkotiaan pahana paikkana :)



Tutustukaa yksityiseen tarjontaan! Kunnat/kaupungit tukevat niiden maksuja ja tosiaan henkilökuntahan on itse perustanut nämä päiväkodit. Ovat siis alan ammattilaisia ja tekevät sitä omasta tahdostaan, mikä tuo myös motivaation työhön!

en tajua, miten joku voi jättää pienen lapsensa YHDEN ihmisen armoille, jota kukaan ei kontrolloi!!

...että ap tarkoitti pk-yrityksiä! Mut kyse olikin pääkaupungista. Vastaus: en ole Helsinki-kammoinen!

Mutta eikö siellä ole paljon työttömyyttä ja masennusta yms?

tais mennä nro 12 yli hilseen...

Mutta sen tiedän yhtään epäilemättä, että mun lapsella on ollu onnelliset ensimmäiset 3 vuotta kotona. Olen iloinen ja kiitollinen, että saatiin tämä aika viettää. Yhtään ei kaduta, vaikka taloudellisesti on ollut tiukkaa.

Järestään kauheita vanhoja hirviöitä täälläpäin ainakin.

Minun kokemukseni pk:sta ovat 95-prosenttisesti positiivisia. Hoitajat ovat mukavia ja sydämellisiä, ilmapiiri pk:ssa yllättävän rauhallinen (ei siis mitään kaoottista meteliä), lapset ovat saaneet kavereita ja oppineet omatoimisuutta. Ainoa negatiivinen puoli on se, että lällättelyä ym. tarttunut lapsiin. Hoitajat puuttuvat kiusaamiseen aina kun sitä huomaavat, mutta tuota lällättelyä tosiaan tulee kotiinkin. Vaikka yhtä lailla sitä kai oppii naapurin lapsiltakin, ei siihen päiväkotia tarvita.

Meidän päiväkoti on 60 lapsen " laitos" ja ainakin omasta puolestani voin sanoa että kun olen paikalla lapset saavat huomiota, ystävällisyyttä, syliin saa tulla ja osaan näyttää että lapsi on toivottua seuraa. Ja työkaverini ovat myös yhtä lapsirakkaita. :) Meillä ei juoruilla vanhemmista, ongelmallisempiinkin vanhempiin suhtaudutaan hyvin (esim. kysellään vointia yms. jos tiedetään että perhetilanne on kriisissä ja vanhemmat väsyneitä). Yksi tärkeä asia päiväkotimme toiminnassa on se että meillä puhutaan avoimesti erimielisyyksistä, kissa nostetaan reilusti pöydälle ja asiat selvitetään heti niin ettei kenenkään tarvitse kyräillä toisia selän takana. Aivan ihana työyhteisö.



Olen ollut töissä toisenlaisissakin päiväkodeissa :/, onneksi vain sijaisena, eli pääsin pois. Nykyisessä olen vakituisena työntekijänä. Onneksi.

että ne joiden lapset ovat päiväkodissa hoidossa, poikkeuksetta pitävät päiväkoteja kivoina paikkoina, joissa lapset ovat hyvässä hoidossa. Ja ne joiden lapset ovat kotona, kertovat aina kuinka kamalaa päiväkodeissa onkaan.



En muuten tunne yhtään kotiäitiä (yli 2-vuotiaan kanssa kotona), joka olisi hyvässä työpaikassa ja viihtyisi aidosti työssään, mutta olisi jäänyt pelkästään lasten parhaan vuoksi kotiin. Tunnen omilta kotiäitivuosilta monta oikein kivaa kotiäitiä, mutta kukaan heistä ei ole viihtynyt työssään eikä sen vuoksi pidä mitään kiirettä palata työelämään. Mutta kukaan näistä kivoista mammoista tuskin onkaan täällä palstoilla tuomitsemassa niitä, jotka ovat palanneet aikaisemmin töihin. He kun ymmärtävät, että toiset tekevät toisenlaisia valintoja.

Mun äiti on ollut yli 30 vuotta päiväkodissa työssä. Tunnen suurimman osan hänen työkavereistaan. Minun on ihan mahdoton kuvitella, että nuo tädit muuttuisivat lapsia kaltoin kohteleviksi hirviöiksi heti, kun vanhemmat sulkevat päiväkodin oven takanaan.



Äiti on monesti puhunut, että tumput, pipot ja sukat menee väkisinkin sekaisin, kun on nimettömiä samanlaisia vaatteita viidelletoista lapselle. Vanhemmat saavat hepuleita, kun " taas meidän pojalla oli jonkun toisen villasukka jalassa." No, jokainen voi käydä kokeilemassa pukeutusrumbaa päiväkodin eteisessä.



Todistin tässä taannoin oman päiväkotimme eteisessä melkoisen shown: kuusi alle 2 v mukeloa puettavana. Pakkasta 8 astetta, joten ihan pikkuvaatteissa ei pihalle mennä. Yksi alkaa riisua vaatteita, kun hänet on juuri puettu. Yksi menee puettuna pihalle ja samantien toinen hoitaja tuo hänet takaisin: kakkahätä. Koitan siinä omaani pukea, mutta meteli on uskomaton, lapsia tuntuu olevan kaikkialla. Ja mitä tekee hoitaja: alkaa laulattamaan lapsia, jotta saa heidät pysymään paikallaan edes hetken. Yksi istuu kakalla ja osallistuu sieltä kuoroon. Sanoin hoitajalle, että on sulla tässä aika savotta. Hoitaja alkaa nauramaan ja toteaa, että ootas niitä kurahousukelejä ja sitä, että joku ei muista ilmoittaa kakkahädästä ulkona. En edes viitsi kuvitella.



Äitini valisti minua kun aloitimme päiväkotiuran omien lasten kanssa, että muistakaa, että vahinko ei tule kello kaulassa. Lasten perään katsotaan kyllä. Tätä olen koittanut aina välillä miettiä, kun tuntuu, että lapsi on aina mustelmilla oltuaan päiväkodissa. Siellä on niin paljon touhua, vauhtia ja vipellystä, että ei ihmekään jos toinen toisiaan muksivat.



Päiväkoti on ihan hyvä paikka lapselle. Jos suhteutatte tapahtuneet todelliset onnettomuudet päiväkodissa olevien lasten määrään, huomaatte, että päiväkoti on kaikenlisäksi vielä aika turvallinenkin paikka. Äitini osalta voin sanoa vain sen, että ehkäpä paras palaute on se, kun entiset hoitolapset vuosikymmenten takaa jäävät kaupassa kertomaan kuulumisiaan tai kun lapsi haluaa kutsua hoitajan syntymäpäivilleen. Ei voi olla kaikki mennyt pieleen!