Kaipaan parisuhdetta

ja sitä, että olisi joku johon tuketua ja jolle jakaa arkipäivän murheet ja tottakai myös joku jota rakastaa. Psykiatrini kutsuu tätä heikkuodeksi. Jokaisen pitäisi kuulemma seistä omilla jaloillaan. Onko siis hyvä, että en ole löytänyt ketään rinnalleni? Kaipuu toisen löytämiseen on kuitenkin kova. Taidan siis olla heikko yksilö, joka tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen.