Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä se olen kyllä kauhea äiti, kun en yöllä jaksaisi..
30.01.2007 |
..hoivata edes sairasta lasta :(
En ymmärrä mikä minuun väsyneenä iskee, mutta olen tosi ärsyyntynyt kun lapsi itkee yöllä. Vaikka toinen ääni sanoo, että -hei, lapsi on nyt sairas ja anna hoivaa ja apua, eikä tämä kauaa kestä, niin silti tuntuu kuin joku demoni sisälläni aukaisee vain suun ja sanoo ikäviä.
Toki otan syliin ja YRITÄN helliä ja hoivata, mutta olen tosi ärsyyntynyt ja se harmittaa päivisin minua paljon.
Niin, ja unissani kun yritän nostaa lasta, niin saan aikaan jopa enemmän vahinkoa, esim. viime yönäkin kun aloin nostamaan lasta vieressäni, niin kolautin sen pään sängynpäätyyn ja siitä kun se itku vasta yltyikin :(
Kommentit (3)
Lapsi on nyt n viikon kitissyt ja huutanut öisin, välillä tuntuu että nyt riittää.
yritän vain ajatella, että pikkuisella on paha olla ja minun täytyy auttaa kaikin tavoin. Tuo ei vain viimeyönä toiminut :( Yliväsyneenä karjaisin huuda nyt sitten saatana ittes tikahduksiin, äiti ei sua kuuntele.
(lapsi 6kk)
Sitten tapojeni vastaisesti menin tupakalle ja mp3 soimaan. Tupakan jälkeen olin jo rauhoituunut ja jaksoin taas kantaa lasta musiikkia kuunnellessa.
Suosittelen kaikille musan kuuntelua kun tuntuu ettei jaksa.
Olet lapselle lähellä, eikä mene hermo kun itkua ei kuule kunnolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sekin vielä että lapsi on nyt nukkunut kauan jo hyvin (sitä ennen heräilikin 10 x yössä 1v 4kk, sen ajan mitä imetin.) ja nyt on mennyt pitkään oikein hyvin, mutta meillä on nyt molemmat lapset olleet kipeitä ja tiedän siis ettei tämä ole jatkuvaa...
ap
Alue: Aihe vapaa
sitä nukkuisi niin mielellään kunnon yöunet joskus itsekin. onhan se ymmärrettävää.
meillä myös on lapsi kipeänä, ja viime yönäkin heräsi neljä kertaa, joista yhdellä kerralla meni reilu tunti että päästiin jatkamaan unia.
koitan ajatella miltä lapsesta tuntuu, toinen on pieni ja kovin kipeä, eikä saa nukuttua. kaipaa lohdutusta. ajattelen kuinka hyvältä itsestäni tuntuisi jos olisin pieni lapsi, ehkä näin aikuisenakin, jos joku hoivaisi kun sairastan ja on kurja olo. näin koittamalla eläytyä lapsen asemaan saan ärsyyntymisen kuriin. sekä sillä että ihan tietoisesti päätän olevani rauhallinen ja tyyni vaikka toinen huutaa ja itkee eikä heti rauhoittuisikaan. se on tepsinyt kyllä aika hyvin.
jaksamista!
ja tietysti jos mahdollista, niin vuorotelkaa miehen kanssa ylösnousemisia.