Muistatko vielä mitä ajattelit tai tunsit ensimmäisenä kun näit elämäsi partnerin itsellesi? Vieläkö muistat koko tilanteen? Kuinka kauan si

"Ei helvetti. Ei tämä tyyppi. Eihän..?" Tiesin miehen entuudestaan, mutta tunteet syttyivät täysin yllättäen ja se oli sitten siinä.

9 vuotta yhdessä, joista 8 naimisissa. Ottaen huomioon että me ollaan todella erilaiset ihmiset ja ikäeroakin on 21 vuotta, meidän liitto on aikamoinen ihme. Mutta tässä sitä vaan ollaan, ja se selittämätön sielunkumppanuus on kantanut vaikeiden aikojen yli. 

Muistan. Neljä kuukautta oltiin tunnettu internetin välityksellä siten että äänipuheluissa oltiin oltu ja juteltu kaikesta maan ja taivaan väliltä ja lopulta todettiin että halutaan olla yhdessä. Vasta sen jälkeen tavattiin. Ja ollaan yhdessä yhäkin. 

Ajattelin, että oho, ihan eri näköinen mitä olin kuvitellut.

Olimme siis työkaverit, mutta eri toimipisteillä eri kaupungeissa ja juteltu ainoastaan puhelimessa. Olin luonut päässäni kuvitelman vaaleasta, vähän pulskasta tavismiehestä ja koko firman yhteisissä henkilöstöpäivissä sitten kohtasinkin, tumman ja huolitellun komistuksen. Hauskaa sinänsä, että miehen ensimmäiset sanat olivat minulle "sähän olet ihan vaalea, olin ajatellut sun olevan tumma".

Henkilöstöjuhlien jatkobileiltä päädyttiin samaan hotellihuoneeseen ja sillä tiellä ollaan nyt viisi vuotta myöhemmin.

Pidin kotibileet 16-vuotiaana ja kaverini kysyi saako hänen pari tuttuaan tulla poikkeemaan. Kannatti myöntyä siihen. Tässä sitä ollaan 11 vuotta myöhemmin pienen pojan vanhempia ja naimisissa. 

Vau, mikä auto ja nahkarotsi. Tuon mä otan. Ollaan oltu yhessä 30 vuotta ylä ja alamäkineen. Nahkarotsi lensi roskiin jo ajat sitten. Auto on yhä tallessa harrasteena. Se auto on meidän lulla.