Uusperhe kaduttaa(?)

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut miettiä aiemmin. Just tuon takia en huolisi käytettyä miestä. On ihanaa kokea yhdessä ensimmäistä kertaa kihlaus, naimisiin meno, lasten hankinta jne.

Joo nyt on jo peet housussa!

Tuosta olen surullinen. Olisin nuo asiat halunnut kokea ensi kertaa niin, että molemmat olisivat ns. täysillä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vähän samoja fiiliksiä joskus aluksi, mutta menivät ohi. Nyt tää on jo kummallekin tähän mennessä pisin suhde, se helpottaa. Mutta koska miehellä vain oli lapsia ennestään, koin myös että olin siinä odotus- ja vauva-ajassa vähän yksin henkisesti. Hyvä isä kuitenkin, eikä asia vaivaa enää.

Kiitos, ehkä tämä tästä. 

Ollaan puhuttu, että haluttais vielä yksi lapsi ja olen kertonut tuntemuksistani ja uskon että mies osaisi hypettää vähän paremmin. 

Eli sä haluat hänen näyttelevän?

En saanut tuohon hypetys sanaan lainausmerkkejä, palsta jotenkin poisti ehkä ne? Tarkoitin sillä sitä, että mies tietää paremmin mitä tarvitsen ja haluan ja osaa varmasti paremmin olla läsnä ja herkemmin kuulla mitä kaipaan henkisellä tasolla.

Nyt täytyy sanoa etten ymmärrä yhtään. Toki kaikki tunteet ovat sallituja ja ne pitää tuntea. Tavattiin mieheni kanssa n. 30-vuotiaina ja ehdittiin tehdä yksi pitempi ulkomaanmatka ennen koronaa. Ei siis olla reissattu yhdessä juurikaan. Päälle vuosi sitten saimme lapsen. Mitään baari-iltoja ei olla koskaan vietetty. En mä ole edes ymmärtänyt kaivata mitään tuollaista. Pointti on se, että ei se uusperheisyys, koska ei teidän elämä välttämättä olisi muutenkaan ollut matkustelua ja treffi-iltoja. Koskaan ei voi tietää. Teidän elämä on tässä ja nyt ja jos se on hyvää niin asiat on hyvin. Keskity nyt siihen. Ehditte vanhempana reissaamaan yhdessä aivan varmana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko eksää, sitä jonka kanssa alunperin on ollut perhe?

Miehelläni on lapset entisestä liitosta, mulla kaksi lasta mieheni kanssa.

Elikkä teillä on yhteensä kuusi lasta. Voi taivas! Eikä vieläkään ole hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko eksää, sitä jonka kanssa alunperin on ollut perhe?

Miehelläni on lapset entisestä liitosta, mulla kaksi lasta mieheni kanssa.

Elikkä teillä on yhteensä kuusi lasta. Voi taivas! Eikä vieläkään ole hyvä olla.

 

 

Ei, minulla on kaksi lasta; minun ja mieheni yhteiset lapset. Lisäksi miehen entisen liiton kaksi lasta, jotka eivät meillä asu. Eli neljä lasta yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy sanoa etten ymmärrä yhtään. Toki kaikki tunteet ovat sallituja ja ne pitää tuntea. Tavattiin mieheni kanssa n. 30-vuotiaina ja ehdittiin tehdä yksi pitempi ulkomaanmatka ennen koronaa. Ei siis olla reissattu yhdessä juurikaan. Päälle vuosi sitten saimme lapsen. Mitään baari-iltoja ei olla koskaan vietetty. En mä ole edes ymmärtänyt kaivata mitään tuollaista. Pointti on se, että ei se uusperheisyys, koska ei teidän elämä välttämättä olisi muutenkaan ollut matkustelua ja treffi-iltoja. Koskaan ei voi tietää. Teidän elämä on tässä ja nyt ja jos se on hyvää niin asiat on hyvin. Keskity nyt siihen. Ehditte vanhempana reissaamaan yhdessä aivan varmana.

 

Ihmettelen itsekin tunteitani! Varsinkin, kun arjessa on paljon yhdessäoloa ja rakkautta ja kaikki toimii pääosin kivasti!

Tuttuja tunteita, mutta ne vaan kannattaa käsitellä ja olla onnellinen siitä, mitä on. Tuo tilanne on kuitenkin sellainen, että et vain sitä voi muuttaa millään.

Juuri eilen sain itseni kiinni siitä, että ärsytti se, että tavattiin miehen kanssa "niin vanhoina" ja meillä ei ole ollut ollenkaan aikaa ilman lapsia (miehen ja yhteisiä). Oikeasti mulla on hyvä mies ja kivat lapset.

Pyrin kuitenkin muistuttamaan itseäni, että ollaan eletty samat elämänvaiheet, mutta vain eri ihmisten kanssa ja tämän ihmisen kanssa mulla on nyt sitten lapsiperhe.

Iän ja valintojen myötä ovia sulkeutuu, kuten mahdollisuus ydinperheeseen ja nuoruuden romantiikka. 😅

Vierailija kirjoitti:

Tuttuja tunteita, mutta ne vaan kannattaa käsitellä ja olla onnellinen siitä, mitä on. Tuo tilanne on kuitenkin sellainen, että et vain sitä voi muuttaa millään.

Juuri eilen sain itseni kiinni siitä, että ärsytti se, että tavattiin miehen kanssa "niin vanhoina" ja meillä ei ole ollut ollenkaan aikaa ilman lapsia (miehen ja yhteisiä). Oikeasti mulla on hyvä mies ja kivat lapset.

Pyrin kuitenkin muistuttamaan itseäni, että ollaan eletty samat elämänvaiheet, mutta vain eri ihmisten kanssa ja tämän ihmisen kanssa mulla on nyt sitten lapsiperhe.

Iän ja valintojen myötä ovia sulkeutuu, kuten mahdollisuus ydinperheeseen ja nuoruuden romantiikka. 😅

Kiitos tästä viestistä! Ihan kiva kuulla, että en ole ainoa :)

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy sanoa etten ymmärrä yhtään. Toki kaikki tunteet ovat sallituja ja ne pitää tuntea. Tavattiin mieheni kanssa n. 30-vuotiaina ja ehdittiin tehdä yksi pitempi ulkomaanmatka ennen koronaa. Ei siis olla reissattu yhdessä juurikaan. Päälle vuosi sitten saimme lapsen. Mitään baari-iltoja ei olla koskaan vietetty. En mä ole edes ymmärtänyt kaivata mitään tuollaista. Pointti on se, että ei se uusperheisyys, koska ei teidän elämä välttämättä olisi muutenkaan ollut matkustelua ja treffi-iltoja. Koskaan ei voi tietää. Teidän elämä on tässä ja nyt ja jos se on hyvää niin asiat on hyvin. Keskity nyt siihen. Ehditte vanhempana reissaamaan yhdessä aivan varmana.

Sulla on vähän eri tilanne, kun puolisolla ei ole lapsia toisen kanssa. Kyllä minuakin ahdistaisi helkkaristi, jos mies olisi ollut synnärillä toisen naisen kanssa iloitsemassa vauvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy sanoa etten ymmärrä yhtään. Toki kaikki tunteet ovat sallituja ja ne pitää tuntea. Tavattiin mieheni kanssa n. 30-vuotiaina ja ehdittiin tehdä yksi pitempi ulkomaanmatka ennen koronaa. Ei siis olla reissattu yhdessä juurikaan. Päälle vuosi sitten saimme lapsen. Mitään baari-iltoja ei olla koskaan vietetty. En mä ole edes ymmärtänyt kaivata mitään tuollaista. Pointti on se, että ei se uusperheisyys, koska ei teidän elämä välttämättä olisi muutenkaan ollut matkustelua ja treffi-iltoja. Koskaan ei voi tietää. Teidän elämä on tässä ja nyt ja jos se on hyvää niin asiat on hyvin. Keskity nyt siihen. Ehditte vanhempana reissaamaan yhdessä aivan varmana.

 

Sulla on vähän eri tilanne, kun puolisolla ei ole lapsia toisen kanssa. Kyllä minuakin ahdistaisi helkkaristi, jos mies olisi ollut synnärillä toisen naisen kanssa iloitsemassa vauvoista.

<

Mun mies esimerkiksi synnärillä meidän vauvojen synnyttyä selitti omista aiemmista synnärikokemuksista. 

Sain traumat itse, kun ensimmäinen vauvani syntyi hätäsektiolla ja sen jälkeen kuuntelin millaista miehellä ja exällänsä oli sairaalassa ja miten hyvä tuki hän oli Samalla kun meidän kohdalla mies ei kerinnyt edes pitää minua kädestä. Ei jotenkin tajunnut yhtään, miltä tuo minusta tuntui.

Onneksi tokan vauvan synnytys meni hyvin ja mies oli hyvänä tukena ja piti suunsa kiinni.

Ketäpä ei kaduttaisi.