Mies ei enää rakasta, mitä tehdä?

Nämä on vaikeita asioita käsitellä ja selvitellä, mutta se pitää tehdä ennen kun saa rakkauden uudelleen syttymään. Harmittaa ja vihastuttaa kuulla niitä tarinoita, joissa rakkaus on päässyt lopahtamaan. Ja yleensä niin kuulostaa käyneen suhteen miehiselle osapuolelle. Miksi ihmiset eivät viitsi/jaksa/halua tehdä töitä rakkauden eteen? Oletetaan vaan, että se rakkaus ja huuma toista kohtaan säilyy ihan itsestään. Ja jos se alkaa hiipumaan niin heti ollaan valmiita luovuttamaan. Eihän se nyt hyvänen aika niin mene! Mikään asia tässä maailmassa ei tapahdu itsestään. Kaikki ihmissuhteet tarvitsevat hoitoa. Tunteiden säilyttämiseen tarvitaan puseja, haleja, keskustelua, kunnioitusta, rakkautta, arvostusta ja paljon töitä. Teillä on kuitenki pelissä aika iso panos, perhe. Ja sen, jos minkä, pitäs riittää motivaatioksi rakentaa parisuhde uudelleen toimivaksi ja rakkaudentäyteiseksi.

Ihan ensimmäisenä nyt varaatte miehesi kanssa ajan parisuhdeterapeutille tai vastaavalle! Jos kerran miehesi on sinne valmis lähtemään, niin eiköhän teillä oo vielä täydet mahdollisuudet saada asiat kuntoon. Meinaan, että jos miehesi olisi 100% varma ettei enää halua olla yhdessä sinun kanssa, niin ei se lähtis sinne terapiaan edes pakotettuna.

Teillä ei kuitenkaan kuulosta olevan sen " vakavempia" ongelmia ku tunteiden puuttuminen. Joskus niitäkin on kuitenki ollu olemassa eli eiköhän ne vielä jostain löydy. Terapiasta saatte paljon vinkkejä ja ohjausta näiden asioiden setvimiseen. Toivon, että löydätte miehenne kanssa vielä sen tunteen, mikä teillä on ollu vastarakastuneena. Kaikkea hyvää ja onnea matkaan =)

Muistakaa kuitenkin ajatella pienen lapsenne parasta!

Niin, itsellä juuri ero tulee tässä ja kirjoitinkin tuonne vauvakuume osastolle otsikolla " Miksi mies saa aina päättää" omista kokemuksistani.



Kerronpa vielä uudestaan faktat.

-6v yhdessä josta vajaa 2v naimisissa

-hankala suhde alusta asti

-alussa sovittu jo naimisiinmenoasiat ja että lapsia kyllä tehdään



Meillä on ollut todella hankala suhde kun ollaan niin erilaisia, paljon olen MINÄ kuitenkin töitä suhteen eteen tehnyt. se vaan ei riitä jos toinen ei tee mitään eikä suostu näkemään ongelmia.



MEille siis tulee ero nyt. Minä kyllästyin lopullisesti kun mies vielä 6vuoden jälkeen on sitä mieltä että ei lapsia. MEnkööt ja olkoot sinkkuna sitten vaikka ikuisesti. Ei kiinnosta enää. En aio antaa sille miehelle itsestäni enää yhtään mitään.



Sinulle sanon, että jos miehesi ei suostu tekemään töitä suhteen eteen asia on melkeinpä sillä selvä. Ja kyllä kai ne tunteet voi vaan loppua jos suhde on ollut sellainen kuin kuvailit. Eipä sitä kukaan kestäisi kovinkaan pitkään. Kestäisitkö sinä? En nyt puolusta miestäsi tai mitään. Yritän vain luoda näkemystä miehesi puolelta.



Voithan yrittää pyytää pariterapiaan tms. jos miehesi suostuu lähtemään?



Toivon sinulle hyvää jatkoa ja että saisit elämän järjestykseen. Sitä tässä itsekin yritän :)

Ensinnäkin voimia ja halauksia. Minun oli pakko vastata kirjoitukseesi, koska siinä on niin paljon samaa kuin omassa tilanteessani.

Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa, yhdessä oltu 7 vuotta. Elämä muuten mallillaan, mutta parisuhteemme on hävinnyt johonkin lapsiperheen arkeen. Muutamia kuukausia sitten mieheni pudotti pommin ja kertoi, että on ihastunut työkaveriinsa. Rakastaa kuulemma vielä minuakin, mutta ainoa asia, joka vielä pitää yhdessä on lapsi/lapset ja lainat.



" Olemme olleet oravanpyörässä, jossa minusta on tullut vaimo, jollainen en todellakaan haluaisi olla. Hallitsen parisuhdettamme ja hoidan kaikki talouteen liittyvät asiat ym. Olen yrittänyt määrätä suurin piirtein kaikkea miehen elämässä ikään kuin hänkin olisi lapsi."



Monien kyynelien ja keskustelujen jälkeen meillä tuli esiin tämä aivan sama ongelma. Olen aivan samanlailla halunnut pitää kaikki kotimme ja suhteemme langat käsissäni. Aivan kuten sinä olen hoitanut kaikki raha- ja kotiasiat. Kaikkeen ei tietysti ole kunnolla riittänyt aikaa, joten oman työn, lapsen, kodin jälkeen aikaa ei ole jäänyt miehelle eikä suhteelle.



Meillä on nyt pitkän pohdinnan ja terapian jälkeen päätetty jatkaa yhdessä ja olen todella yrittänyt muuttaa omaa käytöstäni ja tapojani. Tässä muutama asia, jotka ovat muuttuneet:

- Sysäsin miehelle kaikkien yhteisten raha-asioiden hoidon. En ole siitä koskaan nauttinut, enkä tiedä missä vaiheessa olen ne kaikki (raha-, virasto.- ym. asiat) kontolleni ottanut. Sanoin, että minä hoidan tästä lähtien pyykit ja mies rahat.

- Tilasin meille siivojan. Ei tullut niin kalliiksi kuin luulin ja antaa meille enemmän yhteistä aikaa sekä poistaa riidat siitä, koska ja miten pitäisi siivota.

- Kuuntelen miestäni tarkemmin. Kun hän selittää jotain, keskeytän hommat ja todella kuuntelen häntä, enkä vaan hymise ja tee jotain siinä ohessa.

- Olen alkanut miettiä mitä itse haluan elämältä ja arjelta. Olen itse hukkunut tuohon äitiyteen, etten ole pitkään aikaan uskaltanut kääntää katsetta omaan itseeni. Olen aloittanut uudelleen yhden vanhan harrastukseni ja sen aikana mies on " pakotettu" jäämään kotiin lapsen kanssa. Olen hemmotellut itseäni uusilla vaatteilla, meikeillä ja kampaamokäynneillä. Olen huomannut, että sieltä harmaudesta on kuoriutunut hieman iloisempi ja jaksavampi nainen.



" Itselleni äitiys oli iso asia/muutos elämään, johon tottuminen vei puoli vuotta. Vasta imetyksen loputtua osasin nauttia äitiydestä."



Äitiyteen tottuminen vie aikaa ja minullakin ensimmäisen lapsen tulon myötä mies jäi täysin paitsioon. Hoidin, imetin, lepertelin ja seurustelin lapsen kanssa kaikki ajat ja löysin äitiydestä oman elämäni sisällön. Vasta nyt olen tajunnut, että lasta rakastaa, koska ei muuta voi, se ikäänkuin kuuluu siihen pakettiin, mutta miestäni rakastan, koska haluan häntä rakastaa. Lapsi on meidän avioliittomme sivutuote, joka kyllä pärjää siinä suhteemme ja elämämme mukana, muttei sen tarvitse olla molempien tai yhden keskipiste. Olen siis pyrkinyt palaamaan takaisin miehen vierelle ja mies on minut siihen kyllä hyvin onnellisena ottanut takaisin.



" Voiko tunteet todella kadota noin?"



" Mieheni ei näe mitään mahdollisuutta, että saisimme enää suhdettamme/hänen tunteitaan kuntoon, on niin kyllästynyt, kun koskaan muutosyritykset eivät ole kestäneet kauaa."



Voivat ne kadota, mutta voivat ne myös palata. Aikaa se tuntuu vievän eli hitaasti ne palaavat, mutta kyllä meidän molempien mielestä suhteemme voi paremmin nyt kuin vuosiin. Muutokset huonompaan suuntaan ovat tulleet pikkuhiljaa, joten sama tahti on myös parempaan suuntaan. Yrittäkää molemmat olla kärsivällisiä ja ymmärtäkää se, ettei yksi yö eikä välttämättä kuukausikaan saa vielä mitään aikaan. Aloittakaan pienistä asioista, tavoista tai sanoista, jotka olette vuosien aikana unohtaneet. Olkaa lähellä toisianne, vaikka se joskus tuntuisi jopa falskilta tai kornilta. Itse olen löytänyt taas läheisyyden, hellyyden ja seksin merkityksen ihan uudella tavalla. Ei vain pakollisena pahana lapsen- ja kodinhoidon ohella vaan voimaa-antavana ja rakkautta ruokkivana elementtinä.



" Onko siitä hyötyä varsinkin, jos toinen tulee sinne väkisin? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta/parisuhdeterapian toimivuudesta?"



Itse olen käynyt yksin terapiassa ja vaikka se on auttanut, olisin mielelläni ottanut miehenikin sinne mukaan. Nyt olen joutunut käymään asioita läpi ensin yksin terapiassa ja sitten mieheni kanssa kotona ja välillä se menee pahaksikin riitelyksi, koska tulee sanottua tavalla, jota mies ei halua tai osaa ymmärtää.



Toivotan teille onnea ja kärsivällisyyttä saada asiat kuntoon. Meillä edetään pienin askelin ja olen yrittänyt myös päästä irti tietynlaisesta väärästä " vahvuudesta" , joka tuntuu olevan aika monella suomalaisella naisella. Opettelen luottamaan ja luovuttamaan vastuuta miehelle monissa asioissa ja yritän antaa itselleni luvan olla " heikompi" ja myös näyttää sen miehelle. Siis siirrän miehellä takaisin sitä perhesisältöä, jonka olen häneltä " varastanutkin" . Yritän myös puhua tunteistani enemmän ja osoittaa selkeämmin miehelle sekä sanoin että teoin mitä mieltä jostain jutusta olen ja mitä haluaisin miehen tekevän. Siis enemmän armeijatyylistä selkeää viestintää kuin lauseita tyyliin " pitäisiköhän tehdä..." .



Alkuun tuntui siltä, että minä olen se joka tekee kaikki muutokset ja yritykset parantaa suhdetta, mutta tässä tapauksessa on osoittautunut todeksi lause " jos haluu saada on pakko antaa" . Voin muuttaa vain itseäni ja mies on kyllä pikkuhiljaa tullut muutokseen mukaan. Olen huomannut, ettemme me muuta tässä itseämme, omaa sisintämme, vaan suhdettamme (sen rutiineja, tapoja, ajankäyttöä, arkea ym.), sillä olemme molemmat muuttuneet, elämän tilanteemme on muuttunut, joten oli aikakin tälle parisuhteen " kehityskeskustelulle" .

Sinulla oli todella samankaltaisia kokemuksia kuin minulla. En ole kovin harjaantunut netin käyttäjä, joten onko mitenkään mahdollista, että voisimme keskustella jossain siten, että " muut eivät ole näkemässä/kuulemassa" ? Olis todellakin hyvä päästä juttelemaan kanssasi paremmin. Vaikutit todella samanhenkiseltä ihmiseltä kuin minä.