Oletteko "hyvästä perheestä"?

Kai vanhempamme pienen kylän parhaimmistoa olivat. Kotona huudettiin jatkuvasti ja fyysisiäkin yhteenottoja oli. Huono lapsuus.

Ei, yksinhuoltajaperheestä. Huoltajalla pätkätöitä, vuokra-asunto huonolla alueella ja viikonlopun alkoholiongelma.

Keskiluokkaisesta. 

Kulissien puolesta kyllä.

Sittemmin isäni tuomittiin liudasta perheenjäseniin kohdistuneita rikoksia, mutta osa muun muassa sukulaisista pitää silti yhä kiinni hyvän perheen kulisseista, koska eivät kykene uskomaan, että heille niin mukava ihminen olisi viittä vaille per he sur maa ja. 

Olen. Isäni oli korkeahkossa asemassa oleva valtion virkamies, äitini kotirouva (jolla oli mukava peritty omaisuus). Minulla ja siskollani oli onnellinen lapsuus, ja vasta paljon myöhemmin tajusin ettei muilla lapsilla välttämättä ollut kotona samanlaista elämää, ainakaan aineellisesti.

Hyvästä, turvallisesta perheestä olen ja hyvät eväät elämään olen saanut. Ei ole ollut "kulisseja" tai muuta ja vanhemmat ovat kannustaneet hyviin valintoihin ja toteuttamaan unelmiaan ja tavoitteitaan. Sitä kiitollisemmaksi tästä olen tullut, mitä vanhemmaksi olen elänyt; aikoinaan pidin perhettämme tavallisena ja arkisena, joku vuosi sitten velipojan kanssa keskusteltiinkin siitä, että oikeasti oli tosi hyvä perhe. Ei oltu rikkaita eikä köyhiä, ei sen ihmeempiä ulospäin näkyviä hienouksia, mutta kaikki perusasiat kunnossa ja hyvin on elämä kantanut niillä eväillä tänne keski-ikään saakka.

Vanhemmat pysyivät poissa raastuvasta ja Kauppalehden protestilistalta, joten siinä mielessä se kai oli hyvä perhe.

Olen ja alhaiset saastakasat kävi kimpuun, koska joku usutti kateellisten joukon perään. Ei ääliöt tajua tietenkään sitä, että rikoksilla tehdyt haitat ei ole niitä oikeita vastoinkäymisiä, mitä jonkun elämään vain saattaa tulla. Ne on vain oksettavia ällöjä pervo rikoksia alhaisen sanastojen tekemään.

Hah niilläkin muka todistetaan jotain. Että kuuluu samaan paskakastiin kun rikosten tekijät. Buhahaa vaan. Saastat ja roskakasat pysyköön ruodussaan. 

Ja nyt kyseessä ihan perheen ulkopuoliset tekijät. Oikein koulutettuja ja kunnon ihmisiä masinoimassa äliöjoujoukkoa joidenkin kimppuun. 

Hilpeää kun ei muuten voida käydä kimppuun kun rikoksin. Silloin on jo luuserit hävinneet. 

Mukava perhe oli. Lasten hyvinvointiin satsattiin. Ei toki täydellinen. 

Määrittele "hyvä perhe"

Ihan hyvästä perheestä. Ei ole ainakaan ollut siitä kiinni tämä elämä.

Ulkoiisesti kyllä. Hyvin rikkaasta perheestä. Elämä kulissien takana oli yhtä helvetti, pääjohtajana isossa yrityksessä työskennellyt narsisti-isä pahoinpiteli meitä lapsia niin fyysisesti kuin henkisesti. Kukaan ei uskonut. Äiti joi viiniä kaikki illat ja henkisesti kylmä. Hirveä lapsuus. 

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "hyvä perhe"

Siitä on varmaan monta mielipidettä. Voisit tehdä tuosta kysymyksestä oman ketjun. Ap

Keskiluokkaisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Määrittele "hyvä perhe"

Itse määrittelisin sen niin, että lapsen niin henkiset kuin aineelliset tarpeet tulevat tyydytettyä. Paljon rakkautta, mutta tietysti myös turvattu talous antaa lapsuuden turvaa.

Hyvä kasvatus oli. Vanhemmat olivat läsnä ja välittävät edelleen meistä lapsista. Ei siis oltu mitään rikkaita rahallisesti, mutta rikkautta on ollut monissa asioissa mitä ei rahassa mitata. 

Ei nähty nälkääkään. Hyvä lapsuus ja nuoruus oli. Nyt olen pyrkinyt omille samoilla arvoilla elämää opettaa. 

Enkä osannut silloinkaan olla kateellinen kellekään. 

En. Alkoholia käytettiin ja vanhemmat olivat väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Pelkäsin viikonloppuja. Mutsi joi ja pelasi rahat, vaikka ei meillä nälkää nähty, koska molemmat vanhemmat oli töissä. Mutta hyvin varhain tajusin olevani yksin maailmassa ja siksi kai aloitin seurustelun nuorena, liian nuorena.

Eipä ole sun asias muiden perhetaustat, kyylä.

 

Älkää vastatko.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole sun asias muiden perhetaustat, kyylä.

 

 

Älkää vastatko.

???

Alempaa keskiluokkaa. Puitteet kunnossa ja tiukka kasvatus, mutta myös alkoholismia ja väkivaltaa.