Miten elät sinä joka et ole juurikaan kenenkään kanssa tekemisissä?
Houkuttelee muutto johonkin missä voisi asua rauhassa. Mutta jotkin palvelut pitäisi löytyä esim kauppa ja kirjasto.
En osaa myöskään rempata mutta voin opetella.
Mitä siis pitäisi ottaa huomioon?
Kommentit (11)
Teen mitä haluan, kaupat ja kirjasto parin kilometrin päässä
Elän kuin pimeässä luolassa yksin. Minulla ei ole vanhempia, ei kavereita eikä kumppania. Ei ole ollut 20 vuoteen ketään läheistä.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Vierailija kirjoitti:
Elän kuin pimeässä luolassa yksin. Minulla ei ole vanhempia, ei kavereita eikä kumppania. Ei ole ollut 20 vuoteen ketään läheistä.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Kuulehan sinä! Aloita ihmisiin tutustuminen pienin askelin, vaihda vaikka kauppaa, käy kirjastossa jne. Aloita joku harrastus, tai mene vaikka työväen opiston kurssille! Älä jää yksin sinne kotiin! Ei ne muutokset yleensä nopeasti tapahdu, vaan pikkuhiljaa. Hyvää kesää sulle, toivottavasti pärjäilet!
Tässä mä olen ja kirjoittelen teidän kanssa. Käyn välillä töissä sosiaalistumassa ja muuten hengailen kotona tehden kaikenlaisia pikku projekteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän kuin pimeässä luolassa yksin. Minulla ei ole vanhempia, ei kavereita eikä kumppania. Ei ole ollut 20 vuoteen ketään läheistä.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Kuulehan sinä! Aloita ihmisiin tutustuminen pienin askelin, vaihda vaikka kauppaa, käy kirjastossa jne. Aloita joku harrastus, tai mene vaikka työväen opiston kurssille! Älä jää yksin sinne kotiin! Ei ne muutokset yleensä nopeasti tapahdu, vaan pikkuhiljaa. Hyvää kesää sulle, toivottavasti pärjäilet!
Minulla on kuule ollut harrastuksia koko elämäni ajan. Vaikka on harrastus niin ei se tarkoita että saa kavereita. Minusta ei vaan pidetä niin se on.
Kaupunkikeskusta suurehkossa talossa on paras. Siellä ei kukaan halua tuntea ketään.
Ihan tavallisia asioita teen. Käyn töissä, laitan ruokaa, pyykkikone linkoaa tuossa juuri. Pian alan katsoa jotain leffaa.
En asu missään korvessa, siellähän niitä kiinnostuneita ihmisiä on enemmän kuin kaupungissa, ainakin jos olet nainen. Kaupungissa kukaan ei tiedä että olet edes olemassa. Sitten vaan tekee kämpästä oman universuminsa. Siellä on hyvä kölliä.
HOmmailen mitä hommailen kun nyt ei ole töitäkään kun irtisanottiin tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten. Muutama tuttu minulla on täällä exän kotipaikkakunnalla, ystävistä lähinkin 70 km päässä. Onneksi niille voi soitella ja viestitellä jos haluaa.
Kirjastoissa on sitten hyvin eri valikoima paikkakunnasta riippuen. Ja paikkakunnan ilmapiiri vaikuttaa joka tapauksessa sinunkin ajatuksiisi ja hyvinvointiinsi, olit paikallisten kanssa tekemisissä tai et. Eli minnekään itä-suomeen tai pohjanmaalle ei esimerkiksi kannata muuttaa mistään hinnasta, siellä sotatraumat ja raiskikset jylläävät tänäkin herran päivänä
rauhassa oleminen on omasta mielestäni vaikeampaa maalla kun kaupungissa. maalla tapahtuu niin vähän, että siellä tehdään tikustakin asiaa ja joidenkin elämä on yhtä kyttäämistä. muutin itse kaupunkiin ja olen viihtynyt täällä juuri siksi, että saa olla suhteellisen tuntematon
Teen töitä ja vapaa-ajan suurimmaksi osaksi vaan makaan sängyssä. Toivon ettei kenekään elämä ole yhtä tylsä kuin minun. Kavereita viimeksi teininä, miestä ei koskaan. N35
En oikein ymmärrä kysymystä. Elän normaalisti ja teen omia juttujani.