Lavantauti!!!

Arno Forsius



Lavantauti eli typhus abdominalis



Kirjoittajan huomautus: Tämä kirjoitus on laadittu historiallisena katsauksena. Siinä mainitut tutkimukset ja hoitomenetelmät ovat esimerkkejä vallinneesta käytännöstä, eikä niitä saa toteuttaa omaehtoisesti ilman laillistetun ammatinharjoittajan potilaskohtaiseen harkintaan perustuvaa määräystä ja ohjetta.



Lavantauti oli aikaisemmin erityisesti asutuskeskusten yleinen tartuntatauti, joka aiheutti jatkuvasti sairastumisia ja kuolemantapauksia sekä toisinaan myös laajahkoja epidemioita. Tauti on edelleen vakava terveyden uhka alueilla, joissa viemäri- ja vesijohtojärjestelmät puuttuvat kokonaan tai ovat heikosti toimivia.



Lavantauti ja muut tyyfustaudit



Käytän tässä kirjoituksessa kuvattavasta korkeakuumeisesta, vatsaoireita ja ihottumaa aiheuttavasta tarttuvasta sairaudesta nimeltä lavantauti, tieteelliseltä nimeltään typhus abdominalis. Suomen kielen lavantauti tarkoitti alun perin vakavaa tautia, joka pakotti potilaan vuodelevolle, " lavalle" . Vasta myöhemmin sen merkitykseksi tuli typhus abdominalis. Taudin nimenä on ruotsissa tyfus, saksassa Typhus, Unterleibstyphus, Bauchtyphus tai Abdominaltyphus ja englannissa typhoid fever.



Tyyfus merkitsi aikoinaan yleisesti korkeakuumeista, hengenvaarallista tautia, johon liittyi tajunnan samentumista sekä iho- ja vatsaoireita. Kreikan kielen sana typhos tarkoittaa savua, höyryä tai " höyrypäisyyttä" vaikean kuumetaudin aiheuttaman sekavuuden ilmauksena. Taudinkuvasta erotettiin myöhemmin kolme eri tyyfystautia, typhus exanthematicus eli pilkkukuume, typhus recurrens eli toisintokuume ja typhus adominalis eli lavantauti. [Katso myös kirjoituksia Tyyfuksen eri lajit sekä Sodankäynti ja epidemiat.]



Näiden tautien historian seuraamista vaikeuttaa se, että niistä käytettiin yleensä vain nimitystä tyyfus tai jotakin niiden monista kansanomaisista nimityksistä. Niinpä Suomessa puhuttiin aikaisemmin rutosta tai polttotaudista. Manner- ja Pohjois-Euroopassa tyyfuksella alettiin vähitellen tarkoittaa nimenomaan typhus abdominalista. Se oli Saksassa Typhus, Ranskassa typhus, Italiassa tifo, Espanjassa tifus ja Ruotsissa tyfus.



Pilkkukuumeesta tuli Saksassa Hungertyphus tai Fleckfieber, Italiassa febbre petecchiale ja Ruotsissa fläcktyfus. Eräissä kielissä pilkkukuume oli tyyfuksen kaltainen tauti, Ranskassa fièvre typhoïde ja Espanjassa fiebre tifoidea. Brittein saarilla kehitys oli kuitenkin edellisestä poikkeava. Siellä tyyfuksella tarkoitettiin nimenomaan typhus exanthematicusta eli pilkkukuumetta ja lavantaudista tuli siellä typhoid fever eli pilkkukuumeen tapainen kuume. Sama käytäntö siirtyi myös Yhdysvaltoihin. Kun typhus recurrens eli toisintokuume todettiin 1870-luvulla erilliseksi taudiksi, siitä tuli lääketieteessä febris recurrensiksi, ruotsissa återfallsfeber, saksassa Rückfallfieber ja englannissa relapsing fever.



Kun Suomessa tarkastellaan piirilääkäreiden kulkutauti- ja vuosikertomuksia 1800-luvulta, ei niissä tyyfuksesta kerrottaessa useinkaan mainita tarkemmin taudin laatua. Se saattaa käydä ilmi vain jostakin yksittäisestä lauseesta tai kuvatuista oireista. Myös ruotsin- tai suomenkieliset nimitykset ajankohdan raporteissa ja kirkonkirjojen kuolleiden luetteloissa saattavat paljastaa tautien laadun. Typhus abdominalis oli useimmiten ruotsiksi nervfeber ja suomeksi hermokuume tai lavantauti. Pilkkukuume puolestaan oli ruotsiksi rötfeber ja suomeksi mätäkuume tai polttotauti, joskus myös hermokuume. Tyyfus ilman lisämääreitä tarkoitti Suomessa yleensä 1800-luvun lopulle saakka pilkkukuumetta ja siitä eteenpäin lavantautia.



Tyyfuksen useista nimityksistä ja niiden epäjohdonmukaisesta käytöstä on ollut seurauksena sekaannuksia ja väärinymmärryksiä monissa historiallisissa esityksissä. Kun historian tutkijat ovat lukeneet 1800-luvun tai vanhempia asiakirjoja, he ovat kääntäneet sanan tyyfus melkeinpä säännönmukaisesti nykyajan sanakirjojen mukaan lavantaudiksi, vaikka sillä todennäköisesti on useimmiten tarkoitettu pilkkukuumetta. Samanlaisia väärin ymmärryksiä on syntynyt mannereurooppalaisten ja angloamerikkalaisten välillä kielten erilaisesta kehityshistoriasta johtuen. Tämä asia on edelleenkin syytä pitää mielessä tyyfusta käsittelevien kirjoitusten yhteydessä.



Lavantaudin käsittelyä vaikeuttaa edelleen se, että samaan tautiryhmään kuuluu useita lievemmin oirein esiintyviä sairauksia, kuten pikkulavantauti, josta erotetaan ainakin muodot A ja B, sekä hiirilavantauti. Sen lisäksi tautiryhmään, jonka yleisnimenä on salmonelloosi, kuuluu varsin suuri määrä muitakin kuumeisia vatsatauteja, joiden aiheuttajina ovat lukuisat Salmonella-sukuun kuuluvat bakteerit. Lavantauti ja pikkulavantauti ovat käytännössä vain ihmisten tauteja, hiirilavantauti ja muut salmonellataudit myös karjan ja eläinten tauteja.