Säälitkö ihmisiä jotka on menettäneet nuorena vanhempansa?

Miksi säälisin?

Vierailija kirjoitti:

Miten niin vahvempia? Ei se tee kenestäkään vahvempaa. Se mikä tekee ihmisestä vahvan on turvallinen ja vakaa lapsuus.

Juuri näin.  Turvallinen lapsuus on paras vahvuuden tae.

En sääli, koska en voi kokea toisen ihmisen elämää hänen vartalollaan. Hän voi olla onnellisempi kuin minä.

En, koska eihän se vanhemman menettäminen itsessään kerro yhtään mitään. Parhaan kaverini molemmat biologiset vanhemmat kuoli tämän ollessa kouluikäinen. Hänen isäpuolestaan ja aikanaan isäpuolen uudesta kumppanista tuli hänen vanhempia. Biologisen äitinsä kaveri muistaa, mutta hänen isäpuolensa kumppania hän sanoo äidiksi. Hänen elämänsä on käsittääkseni ollut oikein hyvää ja täynnä mahdollisuuksia. Tykkäsin lapsena käydä heillä, koska heillä oli todella lämpimän tuntuinen ilmapiiri ja vanhemmat oli aidosti kiinnostuneita lastensa asioista. Kaikki lapset on vielä aikuisenakin läheisiä vanhempiensa kanssa.