Onko joku muu tällä hetkellä ohjatussa harjoittelussa?

Ei se sen helpommaksi muutu....Ootkohan oikeella alalla?

Minulla on vuosien kokemus palkkatyöstä, niin hoito- kuin toisellakin alalla. Pidän kyllä alasta enkä mielestäni ole väärällä alalla. Koen vaan harjoittelut rankoiksi, en palkkatyötä. Harjoittelut ovat minusta jostain syystä tosi kuluttavia, opiskelijan rooli on aika raskas pidemmän päälle aika raskas.

Ohjaajani sairastui ja sain uuden ohjaajan, joka otti tehtävän hyvin vastahakoisesti vastaan. Hän sanoikin minulle heti kättelyssä, että hän pitää kaikesta muista töistä, paitsi opiskelijan ohjaamisesta..Eli lähtökohdat ovat vähän harmilliset. Mutta totta on AP, minustakin harjoittelut ovat varsin rankkoja, varsinkin kun, ilmapiiri on nihkeä.

Olen ollut harjoittelujen loputtua aina suunnattoman helpottunut.

Opiskelijan odotetaan olevan kiinnostunut, kyselevän, toimivan, jne. Kaiken huippuna sinut arvioidaan lopuksi. Ohjaajaksi voit saada kaamean hoitajan jonka kanssa ei kemiat toimi.



Nyt jo työelämässä olevana on helpompaa, saan olla oma itseni. Joka päivä ei kiinnosta ja riittää kun teen työni niinä päivinä. Kukaan ei arvioi työtäni ja saan soveltaa enemmän.



sairaanhoitaja

ja ottaa pattiin!!! Vielä 14 päivää, APUA!

onneksi olen vielä opiskelija. Ei tartte olla vastuuhenkilö, voin rauhassa kysellä ihan tyhmiä ja näyttää osaamattomuuteni.

Olen kiinnostunut tästä alasta ja nyt tämä viimeinen harjoittelu on just sitä ominta alaa. Siksi kaiketi helpointa kestää.



Olen tosin päättänyt, että en enää koskaan opiskele enää uutta ammattia. (takana kohta 3. ammattiopiskelu)