Mies haluaa koiran, minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mä olen se joka on halunnut koiria. Mies omien sanojensa mukaan "pärjäisi ilmankin". Koiria on ollut meillä 1-3 kerrallaan ja yhtä lailla mies on niitä hoitanut ja paijannut. Tykkää kuitenkin, vaikka ilmankin pärjäisi. Ja on itkeä tirauttanut kun on tullut luopumisen aika.

Nyt meillä on 1 koira ja miehen mielestä se todellakin riittäisi. Ollaan silti menossa viikonloppuna katsomaan toista koiraa. Todennäköisesti se meille tulee. Mies ei koiraa toivoisi mutta suostuu kyllä.

 

Asutte omakotitalossa, isossa ?

Kiva, kun näin on.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mä olen se joka on halunnut koiria. Mies omien sanojensa mukaan "pärjäisi ilmankin". Koiria on ollut meillä 1-3 kerrallaan ja yhtä lailla mies on niitä hoitanut ja paijannut. Tykkää kuitenkin, vaikka ilmankin pärjäisi. Ja on itkeä tirauttanut kun on tullut luopumisen aika.

Nyt meillä on 1 koira ja miehen mielestä se todellakin riittäisi. Ollaan silti menossa viikonloppuna katsomaan toista koiraa. Todennäköisesti se meille tulee. Mies ei koiraa toivoisi mutta suostuu kyllä.

 

Asutte omakotitalossa, isossa ?

Kiva, kun näin on.

 

Emme, vaan hyvin pienessä. Mutta tontti on iso ja aidattu.

Onko teillä koskaan ollut koiraa hoidossa pidempää pätkää?

Mistä ihmiset kuvittelee että koiria saa lainaan ihan tuosta vaan, vaikka kuukaudeksi? 😳

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset kuvittelee että koiria saa lainaan ihan tuosta vaan, vaikka kuukaudeksi? 😳

Koirabomistajatkin matkustelee ja koiran saaminen jonnekkin hoitoon voi olla työn ja tuskan takana ellei halua maksaa. Ei ehkä kuukaudeksi saa "lainaan", mutta ainakin viikoksi.

Koiraa ei oteta ellei sitä kumpikin aidosti halua. Ei edes väliaikaisesti hoitoon voidakseen todistaa jotakin. Koira ei ole lelu. 

Meillä oli sama tilanne ja nyt koiria on kolme

Meillä koirat ovat virallisesti minun, ja olen viime kädessä vastuussa niiden hoidosta, ruokinnasta, koulutuksesta, lenkityksestä, eläinlääkärikäynneistä, lääkityksestä, hankinnoista jne., ja teen myös viime kädessä kaikki tärkeät koiriin liittyvät päätökset. Emme edes asu yhdessä mieheni kanssa, mutta tästä kaikesta huolimatta en ottaisi uutta koiraa missään tapauksessa, jos mieheni ei olisi täysin päätöksen kannalla. Koira on sosiaalinen laumaeläin ja vaativa lemmikki, joka vaikuttaa aivan kaikkeen: ajankäyttöön, rahankäyttöön, mahdollisuuksiin tehdä spontaaneja asioita, kodin ja auton siisteyteen, omistajiensa kokemaan huoleen, asioiden priorisointiin jne. Koirasta ei voi oikeasti sanoutua irti kuin ihan sillä pinnallisimmalla, taloudellisella ja teknisellä tasolla, koska se ei ole terraarioeläin tai huonekasvi, vaan läsnä elämässä koko ajan tavalla tai toisella. Kyse ei todellakaan ole klassisesta kysymyksestä, kuka käyttää koiran tarpeillaan sadekelillä tai jos sillä on ripuli, vaan huomattavasti kokonaisvaltaisemmasta asiasta. 

Mieluummin laitetaan meidän koira hoitoon tutulle kuin koirahoitolaan, eli ilmeisesti koiramme on ollut lainassa useamman kerran. Jos lähipiirissä ei ole koiria niin voi olla että helposti on kehkeytynyt aika ruusuiset kuvitelmat siitä mitä elämä koiran, varsinkin pennun kanssa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmiset kuvittelee että koiria saa lainaan ihan tuosta vaan, vaikka kuukaudeksi? 😳

Koirabomistajatkin matkustelee ja koiran saaminen jonnekkin hoitoon voi olla työn ja tuskan takana ellei halua maksaa. Ei ehkä kuukaudeksi saa "lainaan", mutta ainakin viikoksi.

Joo, näin koiranomistajana tiedän, mutta en mä antaisi koiraani kenellekään vieraalle tai puolitutulle hoitoon. Itse asiassa lähimmälle sukulaiselle olen antanut mutta vain 1-2 päiväksi. Me matkustellaan koirien kanssa.

Tottahan se on että joskus nettipalstoilla haetaan koirille ilmaistakin kakkoskotia, mutta kun ketjussa pidetään niin selvänä asiana että tuosta vaan saa mistä tahansa koiran hoitoon kuukaudeksi, siitä vaan ottamaan 😄

Sanot miehellesi, että et hoida koiraa. Kerro myös, että et myöskään siivua yksiäkään pentukoiran virtsoja ja ulosteita asunnostanne.

Meillä kävi nimittäin niin, että minulle luvattiin, että  minun ei tarvitse koirasta huolehtia. Tuli kuitenkin tilanteita, joissa minun piti valita, vienkö koiranpennun ulos vai siivoanko virtsat keittiön lattialta. Myöskin joka-aamuinen keittiön lattian peseminen oli minun tehtäväni, koska heräsin ennen koiran omistajaa. En halunnut astua koiran tuotoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehellesi, että et hoida koiraa. Kerro myös, että et myöskään siivua yksiäkään pentukoiran virtsoja ja ulosteita asunnostanne.

Meillä kävi nimittäin niin, että minulle luvattiin, että  minun ei tarvitse koirasta huolehtia. Tuli kuitenkin tilanteita, joissa minun piti valita, vienkö koiranpennun ulos vai siivoanko virtsat keittiön lattialta. Myöskin joka-aamuinen keittiön lattian peseminen oli minun tehtäväni, koska heräsin ennen koiran omistajaa. En halunnut astua koiran tuotoksiin.

Miten tämä jatkui? Asutteko edelleen yhdessä ja mitä koiralle kävi?

Voi myös käydä niinkuin meillä: minä en ollut innokas hankkimaan koiraa. Ja mamman poikia niistä silti tuli, molemmista kun myöhemmin otettiin toinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kuukauden testi: mies menee kolme neljä kertaa päivässä ulos kävelylle, satoi tai paistoi. Nousee joka aamu samaan aikaan ylös ja laittaa ruoat tarjolle (harjoittelee vaikka kauraryyneillä ja jollain kipolla. Pesee ja putsaa ne myös joka päivä). Laitat yllärinä satunnaisesti herätyksen keskellä yötä ja huudat "koira oksentaa/ripuloi, mene siivoamaan".  Laadit feikkilaskut veroista, vakuutuksista ja 4000€ lääkärilaskusta. Mies siirtää kyseiset summat rahaa sinun tilille. Palautat sitten kun testikk on ohi.

Keksi itse lisää testejä. 

Kuukauden päästä kysyt: "vieläkö koira kuulostaa houkuttelevalta?".

Lyön pääni pantiksi että kahden päivän jälkeen luovuttaa. 

Kuka hullu sitä nyt pelkät velvollisuudet haluaa. Eli mistä mies saa hihnassa talutettavan ja karvaisesta kohtaa rapsutettavan objektin testin ajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Voi myös käydä niinkuin meillä: minä en ollut innokas hankkimaan koiraa. Ja mamman poikia niistä silti tuli, molemmista kun myöhemmin otettiin toinenkin.

Tämä. Mies halusi saksanpaimenkoiran, ollut aina hänen unelmansa. Minä en olisi halunnut niin vaativaa rotua mutta suostuin kun mies lupasi hoitaa koulutuksen.

Ei jaksanut eikä viitsinyt hoitaa. Mutta koira olikin aivan ihana! Ja helpoin koulutettava ikinä, kun sen koulutin. Siitä tuli täysin mun koirani 😍

En mäkään tykkää että mies osti moottoripyörän. Turhaa rahanmenoa ja meteliä ja käryä.

Meillä sama tilanne. Mies haluaisi ISON ja mahdollisesti hankalan resguen, minä enintään jonkun sylikoiran. Erona se että molemmilla on ollut koiria ja yhteisiäkin. 

Meillä kävi niin päin että vaimo halusi ja otti, komeasti lupasi ulkoiluttaa ja hoitaa.  Maksimissaan kaksi kertaa viikossa itse käyttää,  kun "pieni koira ei joka päivä tarvitse kilometrin lenkkiä  Riittää kun pääsee vaan ulkona käymään" 

Koiran ja vauvan hommaaminen on itsensä rääkkäämistä. Anna potkut molemmille, muuta yksin ja hommaa itsenäinen lemmikki eli kissa itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mä olen se joka on halunnut koiria. Mies omien sanojensa mukaan "pärjäisi ilmankin". Koiria on ollut meillä 1-3 kerrallaan ja yhtä lailla mies on niitä hoitanut ja paijannut. Tykkää kuitenkin, vaikka ilmankin pärjäisi. Ja on itkeä tirauttanut kun on tullut luopumisen aika.

Nyt meillä on 1 koira ja miehen mielestä se todellakin riittäisi. Ollaan silti menossa viikonloppuna katsomaan toista koiraa. Todennäköisesti se meille tulee. Mies ei koiraa toivoisi mutta suostuu kyllä.

 

Asutte omakotitalossa, isossa ?

Kiva, kun näin on.

 

Miksi koiranomistajan pitäisi asua isossa omakotitalossa?