Suomessa on liikaa työnatajia jotka huutavat työttömiä menemään töihin mutta silti kieltäytyvät palkkaamista heitä
Saisivat opetella palkkaamaan jos he oikeasti haluavat että työttömät työllistyvät. Koska se että huudetaan työttömiä ei menemään töihin ei auta vaan siihen tarvitaan myös työnantajan panosta ja palkkaushalukkuutta.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Mulla omat lapset ovat aina saaneet samoin kesätöitä ja työllistyneet myös talvikaudeksi sitä kautta. En nyt jaksa mitenkään uskoa, että ovat kovin ihmeellisiä lapsia. Tuntevat kellon ja tulevat töihin ajoissa ja tekevät sitä, mitä pyydetään. Kun puhutaan lukioikäisistä nuorista, joilla ei ole mitään ammatillista pätevyyttä, niin eihän työltä voi kauheasti odottaa. Poikani aloitti ikkunanpesulla, oli S-ryhmän Tutustu ja tienaa -hommassa, on haravoinut puistoa, on tehnyt varasto- ja siivoushommia ja pääsi nyt logistiikkapuolelle. Tyttäreni taas aloitti urheiluseurassaan apuvalmentajana, sitten valmentajana ja leiriohjaajana, pääsi sillä kokemuksella myymään seuratuotteita ja sillä kokemuksella sitten urheiluliikkeeseen, jossa on nyt.
Aloituspaikoille olisi moni laiskuri sylkenyt ja jäänyt ennemmin kotiin makoilemaan. Nyt moni ihmettelee, miten voi meidän nuorilla olla noin fiksut työpaikat, kun Minttu-Maariakin haki urheiluliikke
Siistii, kaikki työ on kuitenkin työtä johon pitää ensin hakea ja tulla palkatuksi. Onneksi lapsesi ovat päässeet töihin.
Jotenkin olen saanut sen vaikutelman, että ne työnantajat viihtyvät palstailemassa.
70 ja 80 luvulla kaikki pääsivät töihin, jopa puliukot.
90 luvun lama sai työnantajat vaatimaan kohtuuttomia vaatimuksia.
Suomalaisista työhön kelpaavia on enää 80% työvoimasta.
80 luvulla minun alalleni otettiin oppipoikia joista sitten saatiin koulutettua ammattilaisia.
Nyt pitää olla vuosien työkokemus ennen kuin palkataan.
2020-luvulla ei palkata kuin kuin tukityöllistettyjä 9€ päivärahalla.
Uusi työ tarjoaa mahdollisuuden kehittyä ihmisenä ja työntekijänä ja astua askel askeleen eteenpäin myös henkisessä kasvussa. Ensimmäiset kuukaudet ovat perehtymistä tehtävään, sen merkitykseen organisaatiossa ja työkulttuuriin. Perehtymisen aikana työntekijä asettuu taloksi. Se on herkkää oppimisen aikaa. Työntekijällä on aistit valppaimmillaan. Hän imee vaikutteita työkulttuurista, ilmapiiristä, asiakassuhteiden hoidosta ja työtehtävän luonteesta. Työntekijällä on mahdollisuus peilata työtehtävää, organisaatiota ja toimintakulttuuria omiin odotuksiinsa.
Koeaika kannattaa hyödyntää molemminpuolisesti. Se antaa työnantajalle mahdollisuuden arvioida työntekijän sopivuutta tehtävään ja työyhteisöön. Molemmat osapuolet punnitsevat sen aikana, vastaako työnteko odotuksia puolin ja toisin. Parhaimmillaan koeaika vahvistaa rekrytointisopimusta. Koeaikana työntekijä tutustuu työyhteisöön, toimintakulttuuriin ja sidosryhmiin. Uusi työntekijä näkee asioita uudesta näkökulmasta ja tuo uudenlaisia tekemisen tapoja mukanaan.
On minunkin lapset saaneet helposti töitä. Johtunee siitä että he ovat nuoria ja asuvat alueella missä on töitä. Mutta samalla viisikymppinen normaali tuttu ei tunnu pääsevän mihinkään. Jäi työttömäksi konkurssin vuoksi.
Minäkään en ollut päivääkään työtön ennen kuin täytin 32. Tuolloin työpaikkani meni konkurssiin kun olin hoitovapaalla. Kouluttauduin uudelleen ja en saanut heti töitä. Sen ajan lakien mukaan puolison tulot vaikutti työmarkkinatukeenkin joten olin ilman omaa rahaa. Ei auttanut työn saannissa yhtään mitenkään. Lopulta sain työllistämistuella oman alan työn ja sillä tiellä nyt olen ollut 14 vuotta.
Suomessa maailman surkeimmat töihinottajat! Eikö tänne saada vaikka ulkomailta osaavia porvareita?
Nykyinen työura rakentuu palasista. Työnantajan on kyettävä sitouttamaan ja pitää sopivaa palettia koossa. Kukaan ei voi enää luvata elinikäisiä työsuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Omalla työpaikalla olisi työvoiman tarvetta. Palkka on kohtuullinen, ei huippu. Työsuhde-edut aika hyvät. Mutta ongelma on se, että meille ei jäädä. Etsitään jotain parempaa. Työtä on liikaa, palkka on huono, lähdetään vaikka minne, ettei tarvitse jäädä. Eli työvoima ei sitoudu eikä halua tehdä töitä. Työ on vielä sellaista, että pitää käydä läpi sisäinen koulutus. Se kuormittaa tietysti meitä työntekijöitä. Ja aloittelevalle työntekijälle, joka ei siis vielä sillä lailla tuota, ei tietysti makseta samaa kuin kokeneille. Mutta siis töitä olisi, tekijöitä ei. Kuulemma julkisella pääsee niin paljon helpommalla.
Itsehän tuossa luettelet ne syyt. Huono palkka, raskas ja kuormittava työ.
Kyllä itsekin etsisin tilaisuuden tullen parempaa.
Onko yrittäjillä liikaa yel:iä ja työntekijämaksuja. Kun se ei sitten käytännössä toimikaan. Ja tuloksen pitäisi olla kova, että saa maksettua sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni sai pitkän kesäduunin juuri isolta työnantajalta. Palkka on kunnossa, maksetaan säännöllisesti, edut kunnossa, tauot ja ruoka kunnossa. Työnantaja ei riistä millään tavalla. Työ ihan perusvarastoduunia, sopii hyvin opiskelijalle. Ilmeisesti pulaa suorastaan tekijöistä. Mikä tässä nyt mättää? Miksi kunnon työ ei kelpaa?
Ei mitään unelmahommaa voi saada ilman koulutusta. Tyvestä noustaan puuhun näissä työhommissakin. Ei heti voi työllistyä mihinkään huippuhommaan.
Hassua että mainitsit nimenomaan varastoduunin. "Yli tuhat ihmistä halusi varastotyöntekijäksi":
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/1db9218e-fcbd-49c4-93de-4710897b2dc5
(alkuperäinen juttu on mennyt maksumuurin taakse, mutta tuo on Iltiksen uudelleenjulkaisu siitä)
Tuo lainaamasi Iltis-juttu on viime vuoden joulukuulta...
Niin, tänä päivänä hakijoita olisi vähintään 4000.
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuki on 595 netto kuukaudessa.
Omistusasuntoon ei saa asumistukea enää tammikuussa.
Toimeentulotukeen vaikuttavat puolison tulot eikä lainat ole asumismenoja eikä saa omistaa kesämökkiä eikä venettä eikä moottoripyörää eikä asuntovaunua.
Jos et pysty maksamaan laskuja niin sitä varten on ulosottovirasto, siellä sun asunto myydään hintaan mitä saa ja sulle voi jäädä velkaa eli muutat vuokralle ja ulosotto vie palkasta osan.
Alkaaks sulla seistä kun hoet tota samaa ikiaikaista jargonia? Taitaa tehdä tosi gutaa, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuki on 595 netto kuukaudessa.
Omistusasuntoon ei saa asumistukea enää tammikuussa.
Toimeentulotukeen vaikuttavat puolison tulot eikä lainat ole asumismenoja eikä saa omistaa kesämökkiä eikä venettä eikä moottoripyörää eikä asuntovaunua.
Jos et pysty maksamaan laskuja niin sitä varten on ulosottovirasto, siellä sun asunto myydään hintaan mitä saa ja sulle voi jäädä velkaa eli muutat vuokralle ja ulosotto vie palkasta osan.
Alkaaks sulla seistä kun hoet tota samaa ikiaikaista jargonia? Taitaa tehdä tosi gutaa, vai mitä?
Kohta käsitellään uusi laki, että saa irtisanoa helposti.
Onko sulla tilillä kunnolla rahhoo?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin olen saanut sen vaikutelman, että ne työnantajat viihtyvät palstailemassa.
Huomannut saman, heitä ei haittaa irtisanomissuojan heikentäminen eikä muutkaan jutut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla omat lapset ovat aina saaneet samoin kesätöitä ja työllistyneet myös talvikaudeksi sitä kautta. En nyt jaksa mitenkään uskoa, että ovat kovin ihmeellisiä lapsia. Tuntevat kellon ja tulevat töihin ajoissa ja tekevät sitä, mitä pyydetään. Kun puhutaan lukioikäisistä nuorista, joilla ei ole mitään ammatillista pätevyyttä, niin eihän työltä voi kauheasti odottaa. Poikani aloitti ikkunanpesulla, oli S-ryhmän Tutustu ja tienaa -hommassa, on haravoinut puistoa, on tehnyt varasto- ja siivoushommia ja pääsi nyt logistiikkapuolelle. Tyttäreni taas aloitti urheiluseurassaan apuvalmentajana, sitten valmentajana ja leiriohjaajana, pääsi sillä kokemuksella myymään seuratuotteita ja sillä kokemuksella sitten urheiluliikkeeseen, jossa on nyt.
Aloituspaikoille olisi moni laiskuri sylkenyt ja jäänyt ennemmin kotiin makoilemaan. Nyt moni ihmettelee, miten voi meidän nuorilla olla noin fiksut työpaikat, kun Minttu-Maariakin haki urheiluliikke
Mutta kun osa on tehnyt jo nuoresta kesätöitä, lukenut tutkintoja, tehnyt tes-palkkatyötä, työkokeilua, palkkatukityötä ja sijaisuuksia eikä ole saanut vakituista työpaikkaa.
Mulla omat lapset ovat aina saaneet samoin kesätöitä ja työllistyneet myös talvikaudeksi sitä kautta. En nyt jaksa mitenkään uskoa, että ovat kovin ihmeellisiä lapsia. Tuntevat kellon ja tulevat töihin ajoissa ja tekevät sitä, mitä pyydetään. Kun puhutaan lukioikäisistä nuorista, joilla ei ole mitään ammatillista pätevyyttä, niin eihän työltä voi kauheasti odottaa. Poikani aloitti ikkunanpesulla, oli S-ryhmän Tutustu ja tienaa -hommassa, on haravoinut puistoa, on tehnyt varasto- ja siivoushommia ja pääsi nyt logistiikkapuolelle. Tyttäreni taas aloitti urheiluseurassaan apuvalmentajana, sitten valmentajana ja leiriohjaajana, pääsi sillä kokemuksella myymään seuratuotteita ja sillä kokemuksella sitten urheiluliikkeeseen, jossa on nyt.
Aloituspaikoille olisi moni laiskuri sylkenyt ja jäänyt ennemmin kotiin makoilemaan. Nyt moni ihmettelee, miten voi meidän nuorilla olla noin fiksut työpaikat, kun Minttu-Maariakin haki urheiluliikkeeseen eikä päässyt, oli biljoona hakijaa valivalivalivali. No eipä niihin suoralta kädeltä olisi kukaan päässytkään. Ei kukaan palkkaa Minttu-Maariaa, jos tämä ei ole koskaan ennen missään työssä ollut. Työpaikoista KILPAILLAAN. Eikä kukaan, ainutkaan, yksikään lukioikäinen Minttu-Maaria tai Henri-Santeri ole niin ylivoimainen, että pääsisi hyviin duuneihin ilman työkokemusta.
Näin ollen niistä paskaduuneista pitää aloittaa, ellei mitään ihmeellisiä suhteita ole. Nyt kun tukia leikataan, ehkäpä tämä vanha totuus taas palautuu ihmisten mieleen. Samoin kuin se, että työ on työtä. Ei aina superkivaa. Kotona löhöilyä ei pidä tukea millään tavalla.