Kadun eroa

No palatkaa yhteen ellei miehesi ole aidosti rakastunut uuteen

Eka tunti hirressäkin vittumaisin, kyllä se siitä ajan kanssa.

Eroon oli kyllä syy. Alku on vaan hankalaa, koska olitte todella pitkään yhdessä.

Ei tarvii kiinnostaa deittailu, se tulee sitten kun ja jos tuntuu siltä. Yksinkin voi olla ihan hyvin.

Nyt vaan kesää viettämään ystävien kanssa! Voit tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja siellä voi tulla joku varteenotettava mieskin vastaan. 

Jos pysyt parisuhteessa taloustilanteen turvaamiseksi, elät kulississa. Oma onnesi on tärkeämpi kuin raha.

Ehkä kaipaat vanhoja rutiineja ja seuraa, et niinkään exääsi.

Onko teillä yhteisiä lapsia (näin oletan, kun puhuit perheestä)? Heidän kauttaan saat kuitenkin olla tekemisissä edelleen.

Etkö miettinyt noita asioita ennen eroa? Minulla rahatilanne parani kun mies syö minua kalliimmin.

Mieti niitä eron syitä, miksi halusit erota.

Selvitä perinpohjaisesti, voisitteko vielä palata yhteen.

Sulla oli syyt eroon. Nyt et vaan niitä muista. Lämmittelyllä ei parane.

No et sinä varmaan huvikseen eronnut. Aika kultaa vain muistot. 

Ihmiset pilaavat mukavia asioita, koska he ovat usein typerän modernin ideologian myrkytyksenä. Kyllä, sinun ei ollut viisasta tehdä tätä. Yritä ottaa yhteyttä ex-miehesi ja korjata kaikki, kun ei ole liian myöhäistä.

Mulla samaa. Mä kuvittelin että mulla alkaa joku uusi vapaampi elämä kun eroan. Mutta huomaan, että olen vain totaaliyksinäinen, eikä ole enää edes sosiaalisia taitoja hankkia uusia ihmissuhteita. Istun kotona ja pelaan tietokoneella, viisikymppinen nainen. Joskus tissuttelen viiniä yksinäisyyteen. En minä tämmöistä elämää kuvitellut, kun viidenkympin villityksissäni halusin erota. Minä itse asiassa halusin erota juuri, koska mies oli vanhemmiten muuttunut "kotihissukaksi", jota ei kiinnostanut matkat, kulttuuri, elokuvat tai oikein mikään muu kuin kotoilu ja mökkeily. Minä ajattelin että lähden ja jatkan itsekseni menevää elämää. No, nyt olen sitten yksin sellainen kotoilija kuin mieskin, mutta onneton ja yksinäinen sellainen. (Meillä paluu yhteen ei ole vaihtoehto, miehellä on jo uusi minua yli 20 vuotta nuorempi nainen)

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa. Mä kuvittelin että mulla alkaa joku uusi vapaampi elämä kun eroan. Mutta huomaan, että olen vain totaaliyksinäinen, eikä ole enää edes sosiaalisia taitoja hankkia uusia ihmissuhteita. Istun kotona ja pelaan tietokoneella, viisikymppinen nainen. Joskus tissuttelen viiniä yksinäisyyteen. En minä tämmöistä elämää kuvitellut, kun viidenkympin villityksissäni halusin erota. Minä itse asiassa halusin erota juuri, koska mies oli vanhemmiten muuttunut "kotihissukaksi", jota ei kiinnostanut matkat, kulttuuri, elokuvat tai oikein mikään muu kuin kotoilu ja mökkeily. Minä ajattelin että lähden ja jatkan itsekseni menevää elämää. No, nyt olen sitten yksin sellainen kotoilija kuin mieskin, mutta onneton ja yksinäinen sellainen. (Meillä paluu yhteen ei ole vaihtoehto, miehellä on jo uusi minua yli 20 vuotta nuorempi nainen)

Pelaat tietokoneella ja olet oikeasti nainen? Ei kuulosta uskottavalta. Miksi et siis matkusta tai käy kulttuuririennoissa?

Kuulostaa siltä, että mies siellä kirjoittelee.

Tuskin ihan heppoisin syin erositte vaan siihen oli olemassa painavat syyt? Erosta selviämiseen voi mennä vuosi tai jopa kaksikin, mutta tulet kyllä ymmärtämään, että teit oikein itsesi kannalta. Mä olen roikkunut kivan miehen kanssa jo 15 vuotta, mutta tiedän, että teen väärin itseäni kohtaan, sillä olen välillä hyvin ahdistunut. Mies on mukava, välttelee konflikteja, mutta niitä tulee väkisin, kun hän ei puhu eikä häntä saa keskustelemaan vaikeista asioista, vaan hän poistuu paikalta joka kerta kun pitäisi keskustella. Hän haluaa keskustella vain täysin pintapuolisista asioista eikä kykene kommunikoimaan ns. oikeista asioista ja varsinkaan ongelmista.Tunnen oloni hyvin yksinäiseksi parisuhteessa, koska emme keskustele mistään ja mies haluaa vain "olla rauhassa". Tiedostan, että yhtä mukavaa miestä en välttämättä löydä, mutta haluaisin elämääni ihmisen, jonka kanssa jakaa ihan oikeita asioita sen sijaan, että toinen antaa jatkuvasti ymmärtää ettei kiinnosta.

Menet miehesi luo, katsot syvälle silmiin, sanot "anteeksi", avaat housujen vetoketjun ja... loput arvaatkin...

En usko, että ero oli väärä ratkaisu - siitä ylipääsemiseen menee aikaa, koska sitä voi verrata jonkinlaiseen kuolemaan. Yleensä eroa on puntaroinut kuitenkin mielessään jo jonkun aikaa eikä se ole tullut ihan puskista kummallekaan. Tsemppiä ap!

Minulla mies halusi erota yhteisen 30 vuoden jälkeen, kävi samalla läpi jonkinlaista 50v kriisiä. Ai pentele kun sattui, kuvittelin, että siinä on mies jonka kanssa eletään yhteistä vanhuutta. Erosta nyt pari vuotta ja rinnallani on jo vuoden ollut ihana mies, olen onnellinen. Mies on alkanut katua eroamme, mutta myöhäistä on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa. Mä kuvittelin että mulla alkaa joku uusi vapaampi elämä kun eroan. Mutta huomaan, että olen vain totaaliyksinäinen, eikä ole enää edes sosiaalisia taitoja hankkia uusia ihmissuhteita. Istun kotona ja pelaan tietokoneella, viisikymppinen nainen. Joskus tissuttelen viiniä yksinäisyyteen. En minä tämmöistä elämää kuvitellut, kun viidenkympin villityksissäni halusin erota. Minä itse asiassa halusin erota juuri, koska mies oli vanhemmiten muuttunut "kotihissukaksi", jota ei kiinnostanut matkat, kulttuuri, elokuvat tai oikein mikään muu kuin kotoilu ja mökkeily. Minä ajattelin että lähden ja jatkan itsekseni menevää elämää. No, nyt olen sitten yksin sellainen kotoilija kuin mieskin, mutta onneton ja yksinäinen sellainen. (Meillä paluu yhteen ei ole vaihtoehto, miehellä on jo uusi minua yli 20 vuotta nuorempi nainen)

Keksitkö tämän tarinan. Jotenkin tuo 20v. nuorempi nainen pilaa tarinasi, on niin harvinaista; kotihissukkainen mies yhtäkkiä nappaa itselleen nuoren naisen. 

Otappa arabimies niin unohdat kaikki suomalaiset ukot.

Kommentteja lukiessa en voi lakata hämmästymästä kuinka monet naiset ovat nykyään harhaanjohtavia. "Luultavasti oli syitä erota..." Todellako?! Se tapahtuu pääasiassa impulssilla, ihmiset myöhemmin katuvat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa. Mä kuvittelin että mulla alkaa joku uusi vapaampi elämä kun eroan. Mutta huomaan, että olen vain totaaliyksinäinen, eikä ole enää edes sosiaalisia taitoja hankkia uusia ihmissuhteita. Istun kotona ja pelaan tietokoneella, viisikymppinen nainen. Joskus tissuttelen viiniä yksinäisyyteen. En minä tämmöistä elämää kuvitellut, kun viidenkympin villityksissäni halusin erota. Minä itse asiassa halusin erota juuri, koska mies oli vanhemmiten muuttunut "kotihissukaksi", jota ei kiinnostanut matkat, kulttuuri, elokuvat tai oikein mikään muu kuin kotoilu ja mökkeily. Minä ajattelin että lähden ja jatkan itsekseni menevää elämää. No, nyt olen sitten yksin sellainen kotoilija kuin mieskin, mutta onneton ja yksinäinen sellainen. (Meillä paluu yhteen ei ole vaihtoehto, miehellä on jo uusi minua yli 20 vuotta nuorempi nainen)

Pelaat tietokoneella ja olet oikeasti nainen? Ei ku

Miksi nainen ei voisi pelata tietokoneella? En tajua. Mä itse pelaan vain pleikkarilla, mutta en kyllä ymmärrä miksen voisi pelata myös tietokoneellakin. Ihmeellisen rajoittunut ajattelutapa sulla. No mäkään en varmaan sitten ole nainen kun pelaan pleikkarilla.

N44