Kävelin koulun urheilukentän ohi ja ihmettelen miten huonosti ekaluokkalaiset luistelee.

meidän pojan huono karkeamotoriikka on neurologin diagnisoima, mutta silti hän oppi ajamaan pyörällä 4-vuotiaana ilman appareita, uimaan 5-vuotiaana ja luistelemaan 4-5-vuotiaana. me tehtiin kova työ pojan kanssa ja tulos tuotti hedelmää. Eli ei kannata liikaa tukeutua siihen, että tietää lapsella olevan häiriöitä motorisessa kehityksessä. Sitkeys palkitaan! Ja paras herkkyyskausi on opetella nämä peruskarkeamotorikka-asiat jo ennen kouluikää.

Lapset oppii luistelemaan jos vanhemmilla on viitseliäisyyttä heitä sinne kuljettaa.



Meillä ei ole autoa ja kentälle käveltiin matkaa pari kilometriä. Tavarat pulkkaan ja menoksi.



Ap.

eikä siis aina olosuhteista (kentät kaukana, olematon talvi ym.) Itse tiedän eskarilaisen joka ei todellakaan osaa luistella, hiihtää ja pyörässäkin on vielä apupyörät. Eikä ole motoriikassa sinänsä mitään vikaa. Mummot ja serkut ovat yrittäneet kannustaa ja opettaa, mutta kun vanhempien asenne on " kaikki liikunta on turhaa" , niin mikäs auttaa..

Tuli mieleen että jotkut ADHD-lasten vanhemmat sietää huonoa käytöstä kun on diagnoosi.

Koululiikunta aiheuttaa kaikista oppiaineista eniten kauhunmuistoja aikuisilla. Tämä johtuu juuri tuosta jatkuvasta luokan edessä suorittamisesta ja jatkuvasta arvioinnista (=arvostelusta).

kaikki perheet eivät ole samanlaisia, kaikki elämäntilanteet eivät ole samanlaisia.

Meidän tilanteemme on kaikn puolin ollut rilainen, syitä en tässä lähde erittelemään, en vain ymmärrä miksi alat vertailemaan asioita joista et edes tiedä kaikkea?

Oliko tarkoituksesi kehuskella, että teidän poikanne opi niin ja niin vaikka olikin diagnosoitu? Vierailija:

meidän pojan huono karkeamotoriikka on neurologin diagnisoima, mutta silti hän oppi ajamaan pyörällä 4-vuotiaana ilman appareita, uimaan 5-vuotiaana ja luistelemaan 4-5-vuotiaana. me tehtiin kova työ pojan kanssa ja tulos tuotti hedelmää. Eli ei kannata liikaa tukeutua siihen, että tietää lapsella olevan häiriöitä motorisessa kehityksessä. Sitkeys palkitaan! Ja paras herkkyyskausi on opetella nämä peruskarkeamotorikka-asiat jo ennen kouluikää.

Mitä sillä taidolla loppujen lopuksi oikein tekee?

Vierailija:

Lapset oppii luistelemaan jos vanhemmilla on viitseliäisyyttä heitä sinne kuljettaa.

Meillä ei ole autoa ja kentälle käveltiin matkaa pari kilometriä. Tavarat pulkkaan ja menoksi.

Ap.

Meidän 4-vuotias ei tykkää yhtään luistella. Hänelle kun laittaa luistimet jalkaan niin maksimissaan 5 min päästä hän jo haluaa ne pois.

Tiedän tapauksia että äiti vie luistimet kouluun kolmasluokkalaiselle kun se poloinen on ei jaksa.



Nykyajan muksuja hyysätään liikaa. Pieni liikunta - koulumatkat kävellen ei tekisi pahaa.

Ei luistelu sinänsä ole tärkeimpiä taitoja, mutta se kehittää mm. tasapainoa ja muita lapsellesi tärkeitä motorisia taitoja. Siinä saa myös raitista ilmaa ja punaiset posket :-)



T. Opettaja



PS. Meillä on jalkavaivainen lapsi, joka ei osaa kunnolla luistella. Se jos mikä olisi kuntouttavaa lapsellemme. Uimassa olemme käyneet ahkerasti ja kohta 5 v osaakin uida auttavasti. Mutta kiitos omantunnon pistoksesta luistelun suhteen :-)

häntä enemmän kiinnostaisi opetella. Pojalla ei huvita luistella, pitäisi viedä väkisin ja sitä en halua. Muutaman kerran olen houkutellut ja ns. väkisin viennyt niin 5 minuutin päästä haluaa jo pois.

ja kylä tässä ollaankin harjoiteltu niin paljon kuin vain mahdollista tekemättä hallaa lapsen motivaatiolle.

Yksi vuosi jäi eräästä syystä väliin niin että pääsimme harrastamaan vain viikonloppuisin, mutta muuten olemme kyllä harjoitelleet senkin edestä. Ja sinä, jolla oli myös diagnosoitu kareka motorinen häiriö, millainen lapsesi on luonteeltaan? Onko hän arka ja pelokas? Vai vilkas ja positiivinen? uskotko että myös lapsen omalla tahdolla on merkitystä? Toki on myös vanhempia jotka eivät jaksa/ viitsi / kerkiä, mutta ei yleistetä kumminkaan, eihän?

Vierailija:

Oppi kävelemään ja seisomaan ilman tukea vasta 1v3kk vanhana. Neuvolassa tuli kommenttia huonosta tasapainosta ja kömpelyydestä.



Niinpä olemme panostaneet liikkumisen opettamiseen ihan kunnolla. Oppi 4-vuotiaana ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä ja nyt 7-vuotiaana ekaluokkalaisena luistelee hienosti ja pelaa isompien kanssa lätkää (tosin isä on aina myös mukana pelissä).



Niin että opettaminen kannattaa kyllä.

Minua ei huvita lähteä raijaamaan 4- ja 2-vuotiaitamme mihinkään jääradalle, joten oppivat sitten joskus myöhemmin.

Niin opin minäkin.

Nähdäkseni siitä taidosta on hyötyä vain kilpaurheilijoille, jotka tienaavat rahaa suorituksistaan.



Tietysti muille siitä voi olla iloa, mutta mitään iloa ei tule tuommoisesta asenteesta, joka ap:lla on.



Itse en oppinut koskaan luistelemaan muuten kuin töks töks -tyyliin. Meillä ei ollut kenttää eikä hallia lähellä. Luistelemaan pääsin, jos äiti vei minut bussilla kaupunkiin luistinradalle tai sitten koulun kanssa.



Lapseni luistelee myös töks töks. Hän kuitenkin tykkää siitä kovasti ja on omasta mielestään hyvä. Ikää on 9 vuotta.



Mitä väliä sillä on, miten siellä jäällä menee, jos itsellä on hauskaa ja saa raitista ilmaa ja hyvän mielen ja punaiset posket?



Motoriikka-asioista: meillä kellään ei ole todettu puutteita motoriikassa, mutta itse en esim. ole koskaan oppinut ajamaan pyörällä. On niin hitaat refleksit ja huono tasapaino. Jos se ei kuitenkaan mua haittaa, niin miksi sen pitäisi muita häiritä? Pitäisikö mun ruveta opettelemaan pyöräilyä vain siksi, että jollekin liikuntafanaatikolle tulisi parempi mieli?

ja uimassa pienestä asti, mutta kuinka ollakaan. Hänellä on motoriikassa jonkinlaisia probleemia ( käynyt toimintaterapiassakin jonkin aikaa) eikä esim juuri tämä luistelu todellakaan ole vahvinta puolta, ja uimaankaan ei ole vielä " täydellisesti" oppinut, vaikka alvariinsa ravataan kesäisin järvessä ja talvisin uimahallissa. Sen sijaan hiihto jostain syystä on helppoa, vaikka rinteennousu kyllä tuottaa ongelmia, kunsuksia pitäisi nostella vuorotellen ja sauvojakin vielä heiluttaa.

Tasan ei käy onnen lahjat.

Tuossa joku mainitsi että lapsi ei halua. Motivoi lastasi ja kerro miksi kannattaa opetella jo nyt. Kerro että koulussa pitää luistella ja olisi ikävää jos hän ei osaisi luistella vielä silloin. Lisäksi vanhempi päättää ei 5-vuotias lapsi.



Tuossa pakkaskaudella -20 näin sellaisen tilanteen että äiti kävi neuvottelua 3-vuotiaan kanssa ulkona käveleekö lapsi vai ei. Pitkät selosttukset, maanittelut, suostuttelut - tuloksetta. Jos äiti olisi lähtenyt kävelemään niin muksu olisi seurannut, tapahtui rauhallisella kävelytiellä.



Jos päättäminen annetaan lasten tehtäväksi niin ollaan hukassa.

Jokusen kerran se lapsi päättää ettei mene nukkumaan, pelaa kun kiellät, ei mene kouluun eikä varsinkaan tee läksyjä pahimmassa tapauksessa vanhemmat (yleensä äiti) tekee lapsensa läksyjä.

erilaisiin liikuntamuotoihin. Jos lasta ei kiinnosta, niin sitten luistimet naulaan ja jotain muuta tilalle. Kyllähän se huono esimerkki lapselle on jos vanhemmat lösöttävät sohvalla ja käskevät lasta keksimään itse itselleen tekemistä!



Itse ainakin aion tarjota erilaisia mahdollisuuksia lapsen liikuntaan sitten aikanaan. Ovatpahan poissa sitten pahanteosta jos löytyisi joku kiva harrastus.

illalla viemään kun väsyttää.