Asun ja remontoin isäni lapsuudenkotia ja ollaan eri mieltä monesta asiasta
Isä myi hyvin vaatimattoman ja huonokuntoisen talon halvalla minulle. Sovittiin silloin että hän halutessaan saa käydä ja lomailla talossa aina kun haluaa ja saa auttaa remonteissa ym. Tämä hänelle hyvin tärkeää koska lapsuuskotinsa on kyseessä.
Mutta. Hän on ollut alusta saakka sitä mieltä että talon täytyy pysyä ennallaan. Että se remontoidaan samanlaiseksi kuin se on ollut ja kaikki säästetään mitä voidaan. Uutta hankitaan vain pakosta. Ja se hänen "uusi" voi tarkoittaa vaikka 70-luvun ruskeita ikkunoita, jotka ei lainkaan sovi 100-vuotiaaseen taloon. Mutta kun hän ne halvalla sai niin kannattaahan ne käyttää. Sai halvalla myös sellaista 20 - 70 cm pätkää lautaa ja panelia ja on sitä mieltä että ne täytyy remontissa käyttää, niistä 40 cm pätkistäkin saa ihan nättiä seinää.
No isä oli kauhuissaan kun sisäseiniä (lastulevyä), lattioita ja rakenteita purkaessa veimme kaiken purkujätteen kaatopaikalle. Myös vanha haiseva vaatekaappi (lastulevyä) hävitettiin. Kun olisihan niitä voinut vielä käyttää.
Teimme kuitenkin oman halumme mukaan sisätilat ja aivan erilaiseksi kuin ennen ollut, ei kuitenkaan mitenkään supermoderniksi. Hän on suoraan sanonut että makkarin tapetti on todella outo ja että ollaan tehty erikoisia ratkaisuja. Ei ole ollut tyytyväinen, vaikka sitten kuitenkin jälkeenpäin jouluna sanoi että arvostaa kun pelastimme talon.
Ollaan ajateltu että kun hänestä aika jättää eikä enää tänne tule, teemme isompiakin ratkaisuja. Emme tahallamme halua hänen mieltään pahoittaa, on sellainen tyypillinen vanha mies joka tietää kaiken parhaiten ja todella pahoittaa mielensä pahasti jos ei häntä uskota. Saa ihan sydänoireita. Viime vuosina hän on käynyt täällä enää kerran vuodessa, eikä jaksa auttaa remonteissa. Joka siis meille täysin ok, ei tarvitsekaan auttaa. Hänen mielestään vaan tulisi parempaa jos hän olisi mukana 😉
Mutta nyt on pienoinen ongelma kun talon ulkomaalaus on edessä. Isä pitää täysin itsestään selvänä että taloon tulee punamaali koska niin on aina ennenkin ollut. On jo kaikille sukulaisillekin kehunut kuinka talo saa uuden pinnan ja punamultamaalin! Mutta talosta tulee keltainen, koska olen aina halunnut keltaisen talon. En edes uskalla kertoa hänelle 😄 Tiedän että hän oikeasti järkyttyisi eikä hyväksyisi sitä ollenkaan.
Mitenköhän tämän paljastan, näytänkö kuvan maalauksen jälkeen vai odotan että tuleeko hän vielä käymään, ja jos tulee niin näkee sitten? Jos ei tule, ei näe eikä koskaan tule tietämään asiaa.
Kommentit (65)
Minulla on ratkaisu asiaan: maalaatte talon keltaiseksi ja kuskaatte jäärän katsomaan "punamultamaalattua taloa".
Näin kerrotte hänelle ennakkoon. Paikan päällä jäärä saattaa järkytyksestä kuolla sydäriin kun näkee talon.
Siinä tapauksessa kaikki voittavat.
Tunnistan tilanteen. Itelläkin (miehen puolen) sukulaisia, jotka suhtautuu vanhoihin rakennuksiin museomentaliteetilla - mitään ei saa muuttaa, sillon 60-luvullakin tehtiin näin, vanhoja lahoja koivuja ei saa kaataa jne.
Jos isälle on tärkeää nimenomaan perinteinen maali, niin oletko harkinnut keltamultamaalia?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä AP.n remontit siltä, että on toimiva vanha rakenne pilattu remontoimalla.
Mutta tosiaan, kukin tekee omalleen mitä tahtoo.
Niin, voihan se asioista mitään tietämättömän korvaan siltä kuulostaa? 😂 Mutta me kuitenkin pelastettiin talo, poistettiin lahot ja kosteusvaurioiset materiaalit ja korvattiin uusilla, ja aiempien remontoijien jäljiltä olleet muovit ja lastulevyt heitettiin pois. Esim. seiniin tuli Huokoleijonat ja muutenkin hengittävät materiaalit, paperitapetteineen kaikkineen, tuuletusta lisättiin kauttaaltaan ja kaikki ratkaisut oli kokeneen, vanhojen talojen restaurointirakentamiseen perehtyneen ammattilaisen hyväksymiä. Eli enemmänkin palautettiin rakennus sille kuuluvaan arvoonsa, pois lastulevyaikakaudelta. Liekö sinulla olisi ollut tällaiseen urakkaan rahkeita lainkaan 😊 Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen. Itelläkin (miehen puolen) sukulaisia, jotka suhtautuu vanhoihin rakennuksiin museomentaliteetilla - mitään ei saa muuttaa, sillon 60-luvullakin tehtiin näin, vanhoja lahoja koivuja ei saa kaataa jne.
Jos isälle on tärkeää nimenomaan perinteinen maali, niin oletko harkinnut keltamultamaalia?
Keltamultamaali tuolla nimenomaan odottaa seinään pääsyä 😊 Mutta isälle pointti on se punainen väri, joka hänen mielestään on taloon ainoa vaihtoehto.
Omalla isälläni tämä vanhan kunnioitus on tosiaan vähän ristiriitaista, kun joissain asioissa olisi pitänyt tehdä juuri kuten 100 vuotta sitten on tehty, mutta sitten taas ikkunoiksi pieniruutuisten vanhojen ikkunoiden tilalle hän laittaisi halvalla saamansa 70-luvun ruskeat jättilasit. Jotka nyt ei missään nimessä tällaiseen torppaan sovi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen. Itelläkin (miehen puolen) sukulaisia, jotka suhtautuu vanhoihin rakennuksiin museomentaliteetilla - mitään ei saa muuttaa, sillon 60-luvullakin tehtiin näin, vanhoja lahoja koivuja ei saa kaataa jne.
Jos isälle on tärkeää nimenomaan perinteinen maali, niin oletko harkinnut keltamultamaalia?
Keltamultamaali tuolla nimenomaan odottaa seinään pääsyä 😊 Mutta isälle pointti on se punainen väri, joka hänen mielestään on taloon ainoa vaihtoehto.
Omalla isälläni tämä vanhan kunnioitus on tosiaan vähän ristiriitaista, kun joissain asioissa olisi pitänyt tehdä juuri kuten 100 vuotta sitten on tehty, mutta sitten taas ikkunoiksi pieniruutuisten vanhojen ikkunoiden tilalle hän laittaisi halvalla saamansa 70-luvun ruskeat jättilasit. Jotka nyt ei missään nimessä tällaiseen torppaan sovi. Ap
Se on just tuollaista vanhojen miesten (isien, pappojen ,ukkien) kanssa. Olette tehneet kaiken oikein, ja nyt tietysti laitatte sen keltaisen maalin. Asia vaan kannattaisi tarjoilla hänelle sopivalla tarinalla. Jos/ kun hän on tulossa maaluksen jälkee. Esim tyyliin,,, että joku toinen vaha jäärä, jota isäsi arvostaa jne. Kerrotte , että ihasteli , jotta onpa nyt suuren ja hulppean näköinen kartano,,,, tai joku parempi tarina. Tosiasiahan on , että keltaiseksi maalattu talo näyttää suuremmalta ,kuin punamulta.
Mutta ennen se asia pitää kertoa, ennenkuin ajatte pihaan hänen kanssaan. Liene kyseessä yli kasikymppinen isä.?
Minulla ei ole tuota ongelmaa. Isä kuoli 47 vuotta sitten ja kaikki on edelleen lähes samassa tilassa, kuin silloin. Hieman ränsistyneempänä vain. Ihan hyvin on pystynyt asumaan vieläkin. Kunnioitan isäni perintöä, enkä tee turhia remontteja ja muutoksia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen. Itelläkin (miehen puolen) sukulaisia, jotka suhtautuu vanhoihin rakennuksiin museomentaliteetilla - mitään ei saa muuttaa, sillon 60-luvullakin tehtiin näin, vanhoja lahoja koivuja ei saa kaataa jne.
Jos isälle on tärkeää nimenomaan perinteinen maali, niin oletko harkinnut keltamultamaalia?
Keltamultamaali tuolla nimenomaan odottaa seinään pääsyä 😊 Mutta isälle pointti on se punainen väri, joka hänen mielestään on taloon ainoa vaihtoehto.
Omalla isälläni tämä vanhan kunnioitus on tosiaan vähän ristiriitaista, kun joissain asioissa olisi pitänyt tehdä juuri kuten 100 vuotta sitten on tehty, mutta sitten taas ikkunoiksi pieniruutuisten vanhojen ikkunoiden tilalle hän laittaisi halvalla saamansa 70-luvun ruskeat jättilasit. Jotka nyt ei missään nimessä tällaiseen torppaan sovi. Ap
"Työkaverilta sain ilmaiseksi hänen ylimääräiset maalinsa! Tai no kahvipaketin hinnalla sain! Oli jäänyt yli heidän autotallinsa maalausurakasta!"
Ikkunatarinan perusteella ukko arvostaa halpaa hintaa, näes...
Et kertonut millaisella maalilla olet suunnitellut maalata, vain värin. Jos on ollut ennen multamaalia niin suosittelisin edelleen, siis keltamultamaali (ohjeita löytyy netistäkin). - Yksi linja olisi vihjailla isälle värinvaihdosta ja jos on kovasti vastaan niin toistaiseksi luopua maalaamisesta ja jättää asia hautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen. Itelläkin (miehen puolen) sukulaisia, jotka suhtautuu vanhoihin rakennuksiin museomentaliteetilla - mitään ei saa muuttaa, sillon 60-luvullakin tehtiin näin, vanhoja lahoja koivuja ei saa kaataa jne.
Jos isälle on tärkeää nimenomaan perinteinen maali, niin oletko harkinnut keltamultamaalia?
Keltamultamaali tuolla nimenomaan odottaa seinään pääsyä 😊 Mutta isälle pointti on se punainen väri, joka hänen mielestään on taloon ainoa vaihtoehto.
Omalla isälläni tämä vanhan kunnioitus on tosiaan vähän ristiriitaista, kun joissain asioissa olisi pitänyt tehdä juuri kuten 100 vuotta sitten on tehty, mutta sitten taas ikkunoiksi pieniruutuisten vanhojen ikkunoiden tilalle hän laittaisi halvalla saamansa 70-luvun ruskeat jättilasit. Jotka nyt ei missään nimessä tällaiseen torppaan sovi. Ap
Se on just tuollaista vanhojen miesten (isien, pappojen ,ukkien) kanssa. Olette tehneet kaiken oikein, ja nyt tietysti laitatte sen keltaisen maalin. Asia vaan kannattaisi tarjoilla hänelle sopivalla tarinalla. Jos/ kun hän on tulossa maaluksen jälkee. Esim tyyliin,,, että joku toinen vaha jäärä, jota isäsi arvostaa jne. Kerrotte , että ihasteli , jotta onpa nyt suuren ja hulppean näköinen kartano,,,, tai joku parempi tarina. Tosiasiahan on , että keltaiseksi maalattu talo näyttää suuremmalta ,kuin punamulta.
Mutta ennen se asia pitää kertoa, ennenkuin ajatte pihaan hänen kanssaan. Liene kyseessä yli kasikymppinen isä.?
Hyvin arvasit iän 😂 Ja kyllä, pitäähän se kertoa ennen kuin tulee käymään. Jos tulee. Lähinnä olen ajatellut näyttää kuvan ja sitten ihmetellä että eikö siitä ole ollut puhetta, että talosta tulee keltainen.... Tai jotain. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tilanteen. Itelläkin (miehen puolen) sukulaisia, jotka suhtautuu vanhoihin rakennuksiin museomentaliteetilla - mitään ei saa muuttaa, sillon 60-luvullakin tehtiin näin, vanhoja lahoja koivuja ei saa kaataa jne.
Jos isälle on tärkeää nimenomaan perinteinen maali, niin oletko harkinnut keltamultamaalia?
Keltamultamaali tuolla nimenomaan odottaa seinään pääsyä 😊 Mutta isälle pointti on se punainen väri, joka hänen mielestään on taloon ainoa vaihtoehto.
Omalla isälläni tämä vanhan kunnioitus on tosiaan vähän ristiriitaista, kun joissain asioissa olisi pitänyt tehdä juuri kuten 100 vuotta sitten on tehty, mutta sitten taas ikkunoiksi pieniruutuisten vanhojen ikkunoiden tilalle hän laittaisi halvalla saamansa 70-luvun ruskeat jättilasit. Jotka nyt ei
"Työkaverilta sain ilmaiseksi hänen ylimääräiset maalinsa! Tai no kahvipaketin hinnalla sain! Oli jäänyt yli heidän autotallinsa maalausurakasta!"
Ikkunatarinan perusteella ukko arvostaa halpaa hintaa, näes..."
😂 Voisi olla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut millaisella maalilla olet suunnitellut maalata, vain värin. Jos on ollut ennen multamaalia niin suosittelisin edelleen, siis keltamultamaali (ohjeita löytyy netistäkin). - Yksi linja olisi vihjailla isälle värinvaihdosta ja jos on kovasti vastaan niin toistaiseksi luopua maalaamisesta ja jättää asia hautumaan.
Keltamultamaali nimenomaan tulee. Olen aivan ihastunut siihen väriin, ollut jo kauan. Ja kyllä se maalataan, ei jätetä uutta lautapintaa paljaaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvitä ensin, saako värin vaihtaa ilman lupaa, siis rakennusviraston, ei isäsi.
Ja mitä isäsi lupaan tulee, niin toivottavasti saat anteeksi kun sitä lupaa tuskin saat.
Ei näitä joka paikassa tartte kysellä. Sen ku maalaa vaan.
Jos uskoo uuden maalin pysyvän punamulta maalin päällä, tuskin kaksi maalikerrosta vielä peittää vaikka pysyisikin. Soodapuhalluskin melkoinen homma.
Voi voi. En nyt hoksannut aloituksessa sanoa että ulkolaudoitus on uusittu. Ei ole vanhaa maalia siis alla. Enkä nyt maalausvinkkejä pyytänytkään. Ap
Jos isääsi haluat välit säilyttää niin kannattaa niitä vinkkejä häneltä
Älä viitti syyllistää.
Nuo vanhat jäärät ovat sellaisia, että eivät usko puhetta, ellei sitä tarjoilla tiukassa muodossa. Järkyttäähän se tietysti, mutta kyllä ne lopulta asettuvat. Nämä jäärät eivät usko lastensa pystyvän mihinkään, joten määräyksiä ja neuvoja satelee, ja lopuksi haukutaan, kun on niin väärin tehty. Tunne omasta ylivertaisuudesta on syvällä. Jos häntä alkaa ottaa sydämestä, sitten alkaa. Jossain vaiheessa pitää uskoa, että joka soppaan ei pidä lusikkaansa työntää.
Eihän isälläsi ole hallintaoikeutta tai muita oikeuksia taloon? Ostitko sen ehdoitta?
Jos näin, joudut harjoittelemaan diplomatiaa. Tsemppiä.
Sano, että kovasti mietitte kahden välillä ja tähän te päädyitte ja pyydä katsomaan mitä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Eihän isälläsi ole hallintaoikeutta tai muita oikeuksia taloon? Ostitko sen ehdoitta?
Jos näin, joudut harjoittelemaan diplomatiaa. Tsemppiä.
Ei ole virallisia oikeuksia. Suullisesti sovittiin että saa käydä aina kun haluaa ja osallistua remontteihin ym. Tämä siis kauppoja tehdessä, kun ei vielä asuttu tässä ja isä oli nuorempi ja paremmassa kunnossa ja tykkäsi täällä käydä. Ap
Siinäkin mielessä isä on hieman jäärä että ei pitkään aikaan uskonut että MINÄ mitään remontoisin, tai ainakaan osaisin. Enhän minä ole mies, ja naiset ei remontoi. Usein kehui että onpa mieheni tehnyt hyvin jonkun asian, eikä yhtään osannut suhtautua kun kuuli että sen olenkin tehnyt minä 😂
Kerran kun oli käymässä ja näki miten paljon teen ja yhtä lailla kuin mieskin, sitä ihan ääneen ihmetteli että on se ahkera likka. Mutta nyt on sen jo unohtanut ja kyselee vain, missä vaiheessa remonttia mieheni on 😂 ap
Isälläsi surutyö kesken kun muistot häviävät pala palalta. Yrittäkää kommunikoida eikä tehdä tästäkin tahtojen taistelua
Eli samat lastulevyt seinään vaan, mitä sieltä purettin?