Minulla ei ole omaa persoonaa tai identiteettiä. En kestä vapaa-aikaani enkä elämääni koska en keksi mitään sisältöä. Itsetuhoiset ajatuksee

Vierailija kirjoitti:

Samantyyppinen tausta. Ainoa asia mikä toi turvan, rauhan ja paranemisen oli uskon lahjan saaminen. Identiteetin löytäminen Jeesuksesta. Raamatusta tuli elävä. Mikään mentaalinen niksi tai terapia ei paranna sielun haavoja. Ja new age, ym. toi vain lisää haavoja ja traumatisoituneita ihmisiä elämään.

Nyt elämäni ei ole omani, se on Jeesuksen. Hän on kaikki mitä kukaan voi ikinä tarvita.

Olet onnistunut ongelmiesi ulkoistamisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta mopo

 

Ei minua kiinnosta eikä ole rahaa. Ap 

Miksi käyt töissä jos sinulla ei ole varaa ostaa edes mopoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta mopo

 

Ei minua kiinnosta eikä ole rahaa. Ap 

Miksi käyt töissä jos sinulla ei ole varaa ostaa edes mopoa?

En osaa hallita rahaa. Menen siitä sekaisin ja luulen, että hetken nautinnot ovat niin vastustamattomia etten yksinkertaisesti pysty rauhoittelemaan itseäni. 

Käyn töissä jotta olisi paikka jossa minua tai elämääni ei ole vaan olen vain objekti ja rooli, jolloin unohtaa kaikki muu. Töissä pystyn pitämään itseni kontrollissa, asiallisena, normaalin oloisena ja iloisena. Sitten tulen kotiin ja muutun täysin. Kuin vain "sammuisin" kuin kone kun se menee lepotilaan. Olen yrittänyt herätellä itseäni juuri addikitoiden kautta edes tuntemaan elämää ja jotenkin kulutan aikaani. Muuten en saa impulssia itseni vuoksi. Ap

Samaistun niin suhun aloittaja. Minäkin olen töissä osaava ja sosiaalinen, ns normaali, mutta kotiin tullessa mullakin ikäänkuin kone sammuu (tää oli hyvä vertaus!) enkä ole enää oikein mitään. En saa aikaiseksi, ei kiinnosta, olen vain. En tiedä olenko masentunut vai mikä nimitys tälle olotilalle olisi oikea. 

Masennustahan tuo.

Haluaisin vain tietää, että tällaistako se elämä nyt sitten vaan on. Yritän kehittää itseäni mutta tiedä mikä oikein minussa on vikana.

ylös