Helppo koirarotu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja tosi terve.

Cavalier siis.

 

No juu. Ei ole terveemmästä päästä mutta sitten jotkin hankkivat esimerkiksi työkoiramaisen adhd pystykorvan joka ei olekaan se mitä etsivät vaikka suosivatkin koiran terveyttä. 

Portugalin podengo, pieni. Kovin haukkuherkkää ei kannata kerrostaloon kyllä ottaa. Lukekaa rotumääritelmiä niistä roduista, mitkä kiinnostaa. Älkää yliarvioiko osaamistanne tai jaksamistanne, vaan olkaa realistisia. Olisiko jollain tutulla koiraa vaikka lomaviikoksi testiin, että huvittaako vielä viikon jälkeen lähteä aamulla lenkille? 😅

Vierailija kirjoitti:

Sheltti sopii ensimmäiseksi koiraksi. Ei ole kovin  iso ja on miellyttämishaluinen ja oppivainen.

Ei sovi kerrostaloon. Jos jaksaa trimmausta niin kääpiösnautseri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Villakoira on helppo koulutettava ja oikeasti fiksu koira. Turkinhoito on vaativaa, mutta jos turkin pitää lyhyenä niin hoidoksi riittää pesu parin viikon välein. 

Parin viikon?😦

Kääpiösnautseri on meillä pestään pari kertaa vuodessa, jos ei jostakin raadosta keksi hajuja pyöräyttää itseensä 

Borderterrieri

Vierailija kirjoitti:

Cavalier Kingcharlesinspanieli. Tosi kiltti ja miellyttämishaluinen rotu.

Varmasti on kun ei edes aivot mahdu päähän.

Tätä ketjua lukiessani huomaan, että "helppo" voi tarkoittaa monenlaisia asioita.

Meille tuli eka koira muutama kuukausi sitten ja toivoin kans "helppoa" koiraa. Minulle helppo koira on koira, joka ei vaadi 24/7 huomiota, vaan viihtyy myös välillä itsekseen. Luen helppouteen myös sen,  että koira on suhteellisen helppo kouluttaa perustottelevaiseksi. Koska oma muutaman kuukauden ikäinen pentuni on jo 15 kg, sanoisin, että helppouteen olisi kuulunut myös pienempi rotu. Tämä veijari kun yltää jo joka paikkaan....

Sen sijaan minun määritelmääni helppoudesta ei vaikuta turkin hoito, jos ei nyt päivittäin vie yli 15 min.  Viikottain voin käyttää turkkiin aikaa enemmänkin, mutta ei päivittäin. Lenkin pituudetkaan eivät tee minulle koirasta "vaikeaa", koska lenkkeily oli yksi syy miksi kaverin halusin. Ei myöskään se, jos koira ei pidä niin kovasti muista ihmisistä tai koirista, olen itse yksin/perheen kesken viihtyvää sorttia.

Joten, ap, mitä tarkoitat helppoudella?

Tyttöystävä joka haluaa leikkiä koiraa

Ehdottomasti Pitti, on aivan ihana karvakaveri. On seurallinen ja tulee toimeen lasten kanssa.

Ei ole helppoa koiraa. Tehkää lapsi. Sitä ei tartte kusettaa joka julmetun vesisateella. Oppii viimeistään 6-vuotiaana ulkoilemaan itse. 

Kultainennoutaja on aika varma valinta. Pyydä kasvattajaa valitsemaan rauhallisin ja nöyrin tyttö itsellesi. Noutajat ovat ns, pehmyt suisia koiria tarkoittaa sitä että eivät herkästi pure kovalla otteella. Ovat tarvinneet tätä ominaisuutta työssään noutajana. Pentuna voivat kuitenkin pureskella kovastikin kaikesta huolimatta, mutta monesti vähemmän mitä muut rodut. Noutajilta lähtee paljon karvaa ja tuovat paljon sotkua ulkoa huoneelle, eivät ole siisteys intoilijan koiria. Ovat aika isoja ja tarvitsevat tietenkin myös liikuntaa ja kaikenlaista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helppoa koiraa. Tehkää lapsi. Sitä ei tartte kusettaa joka julmetun vesisateella. Oppii viimeistään 6-vuotiaana ulkoilemaan itse. 

Sekä kissoja ja koiria omistaneena vanhempana sonoisin kyllä, että lapset on kaikkein vaikeimpia, koirat sitten ja kissat helpoimpia. Jos ei koskaan ole omistanut mitään eläintä, suosittelen burman kissaa. Luonteeltaan hyvin koiramainen, älykäs ja lähtee mielellään kanssasi lenkillekin. 🤣

Kultainen noutaja ei todellakaan ole helppo. Pentuna ihan mahdoton. Kasvaa isoksi. Karvaa lähtee paljon. Ylikiinnostunut ihmisistä ja koirista.  Lenkkeily siis vaikeaa kun haluaa tervehtiä kaikkia. Toki aikuisena rauhoittuu. Mutta liikunnan tarve on suuri aina.  Ihana kyllä, on niin hymyilevä ja ihmisrakas.

Vierailija kirjoitti:

Kultainen noutaja ei todellakaan ole helppo. Pentuna ihan mahdoton. Kasvaa isoksi. Karvaa lähtee paljon. Ylikiinnostunut ihmisistä ja koirista.  Lenkkeily siis vaikeaa kun haluaa tervehtiä kaikkia. Toki aikuisena rauhoittuu. Mutta liikunnan tarve on suuri aina.  Ihana kyllä, on niin hymyilevä ja ihmisrakas.

Osa kultaisista on juurikin tuollaisia, mutta niissä on myös hyvin rauhallisia ja ei niin kaikesta kiinnostuneita yksilöitä. Se yksilö sitten täytyy onnistua löytämään. Hyvä kasvattaja varmaankin osaa kertoa millaisia hänen koiransa ovat.

Hanki mopsi. Pieni ja helppo rotu. Ei tarvitse harjata

Aloittajalta vähän lisää kriteerejä, kiitos :). Miellyttävätkö enemmän pienet vai isot, pitkä- vai lyhytkarvaiset, harrastaako perhe esim. vaelluksia tai jotain muuta, jossa esim. koolla voisi olla merkitystä jne.

Ihan ensimmäiseksi välttäisin kerrostalossa haukkuherkkiä rotuja, kuten esim. shelttiä ja saksalaisia pystykorvia jne. Vaikka haukkumiseen pystyy koulutuksella tottakai vaikuttamaan, niin kyllä haukkuherkässä rodussa se ääni melkein tulee ennenkuin koira ehtii edes asiaa miettiä. Joten ei ongelmia kannata hakemalla hakea ottamalla rotua, joka on alunperin jalostettu esim. hälyttäväksi pihavahdiksi.

Suosittelen tutustumaan rotuihin avoimin mielin oman kiinnostuksen pohjalta. Vastuullinen ja kokenut kasvattaja valitsemastanne rodusta osaa sitten ottaa kantaa yksilöeroihin. Mutta väittäisin, että kokemattomalle omistajalle ei valita pehmeintä ja nöyrintä yksilöä. Ne eivät välttämättä ole helpoimpia tapauksia, huonoimmassa tapauksessa kaikkea muuta. Sellainen keskiverto rotunsa edustaja on monesti varmasti aika hyvä.

Vaikka kultsuissakin voi olla vaikka mitä, niin yleisesti ottaen ne ovat kuitenkin monenlaisiin koteihin sopivia perushelppoja koiria. Virtaa ja karvaa kyllä riittää. Omassa tuttavapiirissä on ja on ollut useita ja niiden kanssa ovat omistajat pärjänneet ilman sen kummempaa koulutukseen panostamista. Se sitten on toinen kysymys, olisinko itse tyytyväinen koirien käyttäytymiseen kaikilta osin vai olisiko pitänyt panostaa enemmän, mutta vaaraksi ne eivät ole kenellekään. Itse suosittelisin rodulle kuin rodulle kuitenkin yhteisiä koulutustilaisuuksia oman jokapäiväisen kouluttamisen lisäksi, niin oppisi olemaan silloinkin, kun ympärillä tapahtuu.

Itse olen kokenut itselleni parhaiten sopiviksi reippaat koirat, eli mieluummin vähän liikaa virtaa kuin että oikein mikään ei kiinnosta. Tai ainakaan mikään, mikä itseäni kiinnostaisi. Monesti tämä voi olla itsenäisempien rotujen piirre. 

Jättirotuiset kannattanee myös unohtaa kerrostalosta, jos rappuja on. Koiran pitää olla sen kokoinen, että sen saa hissin hajottua kannettua asuntoon ja kasvuvaihe voi muutenkin olla hankala, vaikka tottahan näidenkin rotujen edustajia kerrostaloissa asuu.

Jos ei ole pakko olla pentu, niin selvittelisin kodinvaihtajia esim. eläinsuojeluyhdistyksiltä. Aikuisesta tietää jo pentua paremmin luonnetta ja yleensä mahdolliset ongelmakohdatkin ovat jo tiedossa. Samoin ulkomaisilta rescueyhdistyksiltä löytyy valinnanvaraa; sivuillaan on kerrottu tarkemmin, mitä kodilta edellytetään, mitä ongelmia voi yleisesti ottaen olla ja jokaisesta koirasta sitten oma analyysi.

Vierailija kirjoitti:

pikkukoirilla saattaa monesti olla terveysongelmia kun ovat niin suosittuja ja myös käytösongelmia. Suosittelisin ekaksi koiraksi narttukoiraa, kunhan ei sitä pesuen kovapäisintä ota. Uroksilla on monesti uho päällä lenkillä ja pää sekaisin kun nartuilla juoksut. Joku terrieri voisi toimia, jos jaksaa lenkittää toki noistakin osa hurjan adhd.

Koiran voi leikkauttaa, jos alkaa olla liian kova vietti. 

Itselläni on perhoskoira, tarkemmin sanottuna Phalene. Saattaa joskus haukahtaa, mutta on aika pieniääninen. Jos ruokavalio on kunnossa, niin turkki on helppo hoitaa. 

Vaikka on pieni koira, niin tykkää lenkkeillä ja on suhteellisen aktiivinen. Meillä tämä on jo viides rotunsa edustaja ja terveitä ovat olleet. Varmasti jotain tyyppivikoja on, mutta meillä on ollut hyvä tuuri sen suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Eräällä tutulla on coton de tulear. Vaikutti hyvin "helpolta" koiralta.

Mulla on cottoni. Kiva koira. Ei lähde karvaa. Pitää toki trimmata aina välillä. Ainoa miinus on jäätävän iso ääni, kun se haukkuu. Mutta se, miten haukkuherkkä on, lienee yksilötason kysymys. Sinällään voin suositella. Oikein sellainen perhelössykkä. 

Näiden "helppojen" osalta kannattaa myös miettiä sitä omaa mieltymystä. Tykkään muilla kyllä kaikista "pienistä valkoisista" ja leppoisista lössyköistä ym., mutta itselleni koen ne jollain tapaa liian...jotakin. En edes tiedä. Enkä kuitenkaan mitään superhankalaa rotua todellakaan ole vailla tai ongelmayksilöä. Taidan vaan tykätä sellaisesta vähän raikulimeiningistä, että mieluummin rauhoittelen koiraa, kun joudun kovasti sitä villitsemään, että mikään kiinnostaisi. En varmaan ikinä tule enää löytämään seuraavaa koiraa, kun ylianalysoin...Helpompaa oli nuorena, kun vailla huolen häivää otti koiran ja eleli sitten sen kanssa, mitä eteen tuli.