Rehellisesti: uskotteko, että olisitte onnellisempia, jos teillä ei olisi taloudellista pakkoa käydä töissä?

Tiedän että olisin.

Tiedän, että olen huomattavasti onnellisempi, jos töitä ei ole pakko tehdä. Uskon, että kuka tahansa on onnellisempi tilanteessa, missä ei ole pakko tehdä jotain. Kun olin suorittavassa tehdastyössä surkealla palkalla ja sain sitten onnenkantamoisena parin vuoden kulut kattavan rahasumman, jatkoin töitä paljon rennommin ja tyytyväisemmin. Tiesin joka hetki, että voin heittää hanskat tiskiin koska tahansa, voin kyseenalaistaa mitä tahansa, tehdä rohkeasti aloitteita ja muutosehdotuksia ilman pelkoa siitä, että joudun epäsuosioon ja syrjityksi, enkä pääse pois. Uskon tämän kokemuksen perusteella, että monella olisi paljon enemmän annettavaa missä tahansa työssä, kuin mitä he uskaltavat itsestään antaa. Kun sitten sain naurettavan ylennystarjouksen silloisesta työpaikastani vastuullisempaan ja vaativampaan tehtävään ilman minkäänlaista palkankorotusta, totesin, että nyt olen nähnyt tarpeeksi ja irtisanouduin. 

En ole onnellinen siitä, että en tee mitään. Olen onnellinen siksi, että minulla on vihdoin vaihtoehtoja ja valintoja tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkäaikaistyötön ja mulla on rahaa säästössä noin 50k. Ei sillä herroiksi elä näin kalliissa maassa mutta ihan onnellinen olen. Asunto on ihan tilava ja saan sen pidettyä tuilla yllä. Ihan sama onko asunto oma vai vuokralla kun sitä ei saa hautaan mukaan ja jossain on silti pakko asua.

Työelämässä olin pari vuotta nuorempana ja se oli sellaista paskaa että oksat pois. Ehdottomasti olen onnellisempi näin.

VMP. 

Oi kyllä. Saisin olla enemmän lasteni kanssa, pitää parempaa huolta itsestäni ja ehkä opiskella jotain kiinnostavaa.

Olisin ja olen. En elä leveästi mutta elän mukavasti ja en kaipaa töistä oikeastaan muuta kuin lounasruokalaa, joka oli hyvä ja tuli syötyä monipuolisesti.  En herää aamuyöllä miettimään työasioita ja olen läheisilleni mukavampaa seuraa kuin kiukkuisena työstressin kourissa olin. En saa mitään tukia vaan pärjään pääomatuloilla ja maksan niistä veroja eli en katso olevani taakaksi yhteiskunnalle.  

Kyllä siitä alkaisi uusi elämä jos ei olisi pakkoa käydä töissä. 

Jos olisi yleinen ilmapiiri vähän erilainen niin ehkä. Siis sellainen ettei joka paikassa kysytä että mitä teet työksesi /missä olet töissä/ opiskeletko jne. En jaksaisi alkaa selittelemään miksi en ole töissä, ns sosiaalinen paine tuossa elämäntavassa tulisi ainakin mulle. Eihän kaikkia tuollainen haittaa mutta mulle olisi tosi epämukavaa. Tekisin kuitenkin varmasti vähemmän töitä jos ei olisi mitään taloudellista pakkoa. 

Jäin kahdeksan vuotta sitten kotirouvaksi enkä kyllä ole päivääkään katunut. Siitäkään huolimatta, että pidin työstäni. 

Ainoa huono puoli tässä on se, että eläkettä tulee tietenkin sitten vähemmän. Toisaalta on oma asunto ja muutakin varallisuutta, etten jäisi puille paljaille vaikka mitä tapahtuisi.

Olisin varmasti vaikka viihdynkin töissä ihan hyvin. Jos tulisi vaikka isompi lotto/eurojackpot-voitto, työkalut tippuisivat kädestä. Työuraa on kuitenkin jo pitkälti yli 30 v. takana. Haluaisin viettääenemmän aikaa puolison kanssa ja aikaa jäisi myös auttaa ikääntyneitä läheisiä.

Vielä näillä näkymin 9 v. pitäisi jaksaa, jos työnsä saa pitää eikä eläkeikää jälleen siirretä eteenpäin. Olen toki koittanut varautuaja ehkä jään 1-2 vuotta ennen eläkeikää pois työelämästä, jos olen saanut kaavailemani potin kasvatettua säästöillä ja sijoituksilla siihen mennessä. Koko sumaa en tietenkään ole ajatellut noina kahtena vuonna ennen eläkettä laittaa palmaan, vaan eläkevuosillekin pitää jäädä säästöjä.

Täydestä sydämestäni uskon, että kyllä olisin. Sydän itkee verta, kun pitää tuhlata elämä työssäkäyntiin.

Ehdottomasti kyllä!🤩 

Pääsin vihdoin eläkkeelle!🥰

Tein yli 40 vuotta p*skahommia"ihanien työtoverien"kanssa ja nyt ei tarvii enää teeskennellä tai yrittää olla iloinen ja sosiaalinen, kun en kerran ole. 

Olisin. Nyt lasten ollessa pieniä voisin pitää heidät kotona (ja kouluun mennessä ei tarvisi iltapäiväkerhoja ym). Voisin laittaa pihaa ja kotia, tehdä kaikkea kunnolla mihin nyt ei tunnu löytyvän aikaa.

Jos haluaisin työelämään, voisin tehdä oikeasti sitä työtä mitä huvittaa, vaikkei siitä maksettaisi hyvin. Voisin myös tehdä vapaaehtoistyötä.

Tietenkin olisin onnellisempi, jos palkka vain kilahtaisi tilille joka kuukausi ilman että tarvitsisi käydä töissä. Kunhan eläke kertyisi normaalisti ja voisin olla varma että palkka todella maksetaan minulle seuraavan 40v ajan.

Onnellisuus on mielentila. Ei pankkitilin saldo.