Rehellisesti: uskotteko, että olisitte onnellisempia, jos teillä ei olisi taloudellista pakkoa käydä töissä?

Todellakin olisin. Luovuttaisin mielelläni pienipalkkaisen, stressaavan työni jollekin muulle. Harrastaisin, matkustelisin ja kehittäisin itseäni. Voisin tehdä taidetta. Tai hoitaa lastenlapsiani ja lemmikkejä. Sattaisin jopa kehittää jonkun pienen busineksenkin, mutta stressiä ei saisi olla. Tai ruveta tekemään hyväntekeväisyyttä tai vapaaehtoistöitä.

Minulla ei ole taloudellista pakkoa käydä töissä ja olen todella paljon onnellisempi nyt kuin työvuosinani.

Keskittyisin kerrankin parisuhteeseen. Hemmottelsiin miehen pilalle.

Minä voisin periaatteessa lopettaa työn teon jos haluaisin. Sen verran on omaisuutta kertynyt, että voisin asua omassa asunnossa ja rahaa olisi käytettäväksi noin tonni kuussa ilman mitään pääomien tuottoja, joita kuitenkin tulee muutama tonni vuodessa vähintään. Eli jos jäisin jollekin makoilutuelle, niin rahaa olisi varmaan noin 1500e kuussa. Pärjäisin sillä kyllä. Ja jossain vaiheessa varmaan tulee vielä joku pieni perintökin päälle.

Seurattuani sivusta yhden kaveripariskunnan elämää heidän jättäydyttyään pois työelämästä noin 45-vuotiaina, kun ei enää tarvinnut tehdä töitä ja rahaa oli käytettäväksi oikein todella paljon, en pidä tuota mitenkään ihanteellisena. Ovat mökkiytyneet palatsiinsa ja tavallaan aika syrjäytyneitä, vaikka toki matkustelevat paljon ja ylellisesti ja näkevät varmaan sukulaisiaankin aika paljon. Kaverit on menneet vaihtoon, kun entiset on meitä tavallisia köyhiä, jotka tekee töitä ja toivoisivat, että työlläkin eläisi.

En usko vaan tiedän näin olevan. T. Viimeksi töissä 2015

Olen tässä tilanteessa nykyisin ja kyllä: oken onnellinen. Kun oli pakko olla töissä niin lähinnä vitutti. En ole kaivannut työtä edes sekunnin sadasosan ohikiitävää aikaa. Enkä kaipaa. 

Ei ole uskon asia vaan ihan tiedän että olisin. Rahahuolet vie yöunet ja stressaa jatkuvasti, varakkaana ei tarttis rahasta murehtia. Toki jos sitä on liikaa se tuo/voi tuoda omat murheensa mutta ei puututa siihen. 

Se ettei tee palkkatyötä ei tarkoita etteikö voisi oman mielenkiinnon mukaan tehdä erilaisia projekteja ja osallistua hyväntekeväisyyteen tms. On myös paljon säätiöitä ja erilaisia seuroja, kerhoja tms. esimerkiksi taiteen alalla jotka ovat kiitollisia jos pystyy osallistumaan toimintaan ilmaiseksi. Osallistua voi muutenkin kuin tekemällä palkkatyötä.

On vaikea arvioida, olisiko sitä oikeasti onnellisempi jos ei tarvitsisi tehdä mitään. Varmastikin, mutta jo tieto siitä, ettei tarvitsisi tehdä mitään, lisää onnellisuutta huomattavasti. Jos tekee töitä, vaikka ei tarvitsisi, se on ihan eri tavalla palkitsevaa eikä stressaa yhtään, koska potkuja ei tarvitse pelätä.

Ei minun ainoa syy töissäkäymiselle ole oma taloudellinen pakko. Kyllä moraalinen ihminen haluaa kantaa kortensa kekoon  myös veroeuroja tienaamalla ja veronsa maksamalla. Töitä on jokaiselle halukkaalle ja niitä pitäisi tehdä ihan siksikin,  että maksaa niitä veroja.

Jäisin heti pois, jos olisi mahdollista. Nykyinen yksitoikkoinen ja pakkotahtinen, pakkososiaalinen työ on minulle todellakin vain työtä.

Se että ei olisi pakkoa käydä töissä ei tarkoittaisi sitä ettenkö kävisi. Ihmisen on kuitenkin hyvä tehdä jotain missä on selkeä tavoite ja tietyt rutiinit, olkoot sitten vaikka vaan, sijoitusomaisuudesta huolehtimista.

Jos rikas jää vain golfaamaan ja mökkeilemään niin elämästä menee nopeasti maku. 

Olisin. Työ aiheuttaa ajoittain stressiä ja epäonnistumisen tunteita. Vapaalla en näitä koe. Kun käy töissä vain rahan takia, on työt helppo jättää jos pystyisi.

Joo, kyllä.

Käyn nyttenkin vain harvakseltaan osa-aika töissä ja työ on oikein mukavaa ja antoisaa. En kaipaa täysin työstä vapaata elämää tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

On vaikea arvioida, olisiko sitä oikeasti onnellisempi jos ei tarvitsisi tehdä mitään. Varmastikin, mutta jo tieto siitä, ettei tarvitsisi tehdä mitään, lisää onnellisuutta huomattavasti. Jos tekee töitä, vaikka ei tarvitsisi, se on ihan eri tavalla palkitsevaa eikä stressaa yhtään, koska potkuja ei tarvitse pelätä.

MInusta tämä on asian ydin. Esim. hoitoalalla on niin surkea ilmapiiri juuri siksi, että palkat on niin pienet, ettei ihmisille ole varaa menettää sitä surkeatakaan työpaikkaa. Itse huomasin monta kertaa eri osastoilla, että paras ilmapiiri oli sellaisissa porukoissa, joissa hoitajienkaan ei ollut taloudellisesti mikään pakko käydä töissä. Kun oikeasti voi äänestää jaloillaan, kaikkien olo paranee ja ilmapiiri rentoutuu.

Kyllä. On 2 eri asiaa tehdä asioita pakon vuoksi ja vapaaehtoisesti.

Todennäköisesti saisin kehitettyä harrastuksista työn jos olis sitä vapaa-aikaa niin ettei tarvis murehtia rahasta

Ei ihminen työtä tarvitse, vaan mielekästä tekemistä.

Kyllä olisin. Tykkään työstäni hyvinä päivinä, mutta ihan rehellisesti kyllä lopettaisin tai muuttaisin rankasti työnkuvaa, jos ei olisi taloudellista pakkoa (esim. siirtymällä itse käytännön työstä ohjaamaan ja auttamaan nuorempia kollegoita). Mutta enimmäkseen kyllä keskittyisin harrastuksiini sekä vapaaehtoistyöhön (ohjaan jo nyt maksuttomia tanssitunteja nuorille). Osaisin kyllä varmasti olla tuottava yhteiskunnan jäsen myös ilman taloudellista pakkoa.

Tilanteeni on kuitenkin hyvä myös näin. Olen järjestänyt asian niin, että olen yrittäjä ja pidän vuodessa noin 12 viikkoa lomaa. Yhdeksän kuukautta töissä, kolme lomalla joka vuosi.

Joku työllinen sanoi, että mitähän sitä sitten muka tekisi. Jaahas, jos ei kotona viihdy ja rahaa on, sillon on kotiolot huonot tai on äärimmäisen laiska ihminen. Harvassa on ihminen, jota ei pystytä korvaamaan. Itse olen työtön ja en todellakaan valita. Eip ansiotyö kiinnosta, se kellon kyttäily. En ikinä ole tuntenut olevani yhtään parempi työssä ollessani kuin se työtön. Juuri nyt ainoastaan säälin näitä aamun ryntäilijöitä. Onko vaivan arvoista, kun kauniit kesän aamut valuvat hukkaan ja mitä jää käteen? Pitkä talvi edessä, juu ei kiitos.