Kun muutitte yhteen, tuliko erimielisyyksiä toisten tavaroista, mitä säilytetään

Ei tarvinnut vääntää mistään

Ei ongelmaa, koko miehen omaisuus kaatopaikalle.

Neuvo numero yksi: Älkää missään nimessä, ikinä, muuttako toisen kotiin tai pitäkö vain toisen huonekaluja jne. Eli alusta asti yhteinen koti. Jos tulee ero, käy helposti niin, että toinen jää lokoilemaan omaan kotiinsa ja toinen joutuu aloittamaan nollasta ilman asuntoa, ilman mitään huonekaluja jne, jos ne on ollut sen toisen kotona jo valmiiksi ja toinen on yhteenmuutossa joutunut heittämään/myymään omansa pois.

Neuvo numero kaksi: Kaikesta voi keskustella, mutta kumpikin vastaa loppupeleissä omista romuistaan, eikä toisella ole oikeutta heittää niitä pois jne.

Neuvo numero kolme: Tämä koskee yleensä naispuolista henkilöä: Älä ala ilmaiseksi kotitalouskoneeksi vaikka siisteyskäsitykset poikkeaisivat toisistaan. Siinä käy niin, että mies luovuttaa koko vastuun sinulle eikä tee enää sen jälkeen mitään kotitöitä, tätä on jälkikäteen mahdotonta muuttaa.

Meillä loksahti täydellisesti kaikki paikalleen, kun muutettiin yhteen. Minulla oli melko uusi sänky ja imuri, hyvä kirjahylly ja tv-taso. Miehellä uusi sohva, olohuoneen pöytä ja keittiön pöytäryhmä, ja huonossa kunnossa nuo mitä minulla oli hyviä. Itse olin suunnitellut jo ennen tutustumistamme juuri samanlaisen sohvan ostoa kuin miehellä oli. Ja kaiken lisäksi hänen sohvapöytänsä oli juuri samaa sävyä kuin minun hyllyni ja tv-tasoni. XD

Säästettiin siis molemmilta parhaat, ja saatiin näistä juuri meidän näköinen yhteensopiva kokonaisuus.

Muutamme onneksi uuteen, yhteiseen kotiin ja molempien on onneksi pakko raivata omia tavaroitaan ja yhdistellä uudet yhteiset. Lisäksi meille tulee omat huoneet yhteisen makuuhuoneen lisäksi, niin saamme ne sisustaa ihan mieleiseksi ja tarvittaessa vaikka nukkuakin niissä silloin kun haluaa.

Onneksi mies siivoaa toki myös, mutta minä enemmän. Hänellä on kaapit enemmän järjestettyjä kuin itselläni. Uskon, että saamme suht koht asiat järjestykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmaa, koko miehen omaisuus kaatopaikalle.

Meillä muuttoauto vei mennessään kaikki miehen kalusteet pois, kun muutin hänen luo. Minulla oli ajatuksella hankittuja kalsteita ja miehellä sieltä täältä haalittuja, joten ihan sovussa valittiin pidettävät kalusteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmaa, koko miehen omaisuus kaatopaikalle.

Meillä muuttoauto vei mennessään kaikki miehen kalusteet pois, kun muutin hänen luo. Minulla oli ajatuksella hankittuja kalsteita ja miehellä sieltä täältä haalittuja, joten ihan sovussa valittiin pidettävät kalusteet.

Näinhän se aina menee. Ja sitten väittävät että miehillä on valta.

Exälläni ei koskaan lamppu syttynyt ja muutettaessammekin valitti että miksi aina hänen tavaroitaan pitäisi hävittää.  Minulla ei ollut kuin vaatteet päälläni ja pari muovipussillista lisää, KAIKKI muu oli naisen pyhää tavaraa jota ei saanut vähentää.

Kyllä tuli erimielisyyksiä ja nyt on sitten sekamelskaisen ensiasunnon oloista ollutkin monta monta vuotta kun mikään ei käy yhteen ja tavarat vaikuttavat siltä kuin suku olisi dumpannut roskansa nuoren ensimmäiseen omaan kotiin.

Meillä ei ole yhteistä säveltä tästä, eikä oikein mistään muustakaan asiasta.

Välttäisin viimeiseen asti sisustamasta puolisoa ulos omasta kodistaan, jyräämällä kaikki asiat oman mieltymykseni mukaan.

Jossain kohtaa hitaammallekin valkenee muuten "mun koti ei oo täällä".

Miehet tienaavat enemmän eli naisen on saatava viettää aikaa kotona sisustellen ja miehen tavaroita tuhoten.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tienaavat enemmän eli naisen on saatava viettää aikaa kotona sisustellen ja miehen tavaroita tuhoten.

Varmasti tienaa jos on töissä, harvoin on.

Vierailija kirjoitti:

Välttäisin viimeiseen asti sisustamasta puolisoa ulos omasta kodistaan, jyräämällä kaikki asiat oman mieltymykseni mukaan.

Jossain kohtaa hitaammallekin valkenee muuten "mun koti ei oo täällä".

Voi kun naiset ymmärtäisivät tämän. 

Kyllä me seuloimme tavaroitamme, minä karsin vieläkin, vaikka yhteistä elämää on takana 47 vuotta. Mies ei antanut hävittää mitään, pikku hiljaa vuosien saatossa on "kadonnut", eikä hän enää muista kyselläkään. Olen kova karsimaan omia tavaroitani joita en tarvitse. Yhteiseen asuntoomme mies toi esim. 8 paistinpannua, minulla 2. Yksi kerrallaan "lähti" kaapista pois.

Meiltä puuttui parisänky ja pyykinpesukone. Ne ostimme.

Ei tullut, minulla ei hirveästi ollut mitään ja miehellä oli jo kaikki valmiina. Itse siis opiskelin vielä yliopistossa ja muutaman vuoden minua vanhempi puolisoni oli jo hyvän aikaa ollut mukana työelämässä. Hän siis oli jo ehtinyt hankkia huonekalut, jotka myös minunkin silmääni miellyttivät. Onneksi, sillä eipä niitä olisi toisiinkaan vaihdettu, koska itse karsastan hyvästä, toimivasta ja lähes uudesta tavarasta eroonhankkiutumista ihan vain huvin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta voi keskustella, mutta kumpikin vastaa loppupeleissä omista romuistaan, eikä toisella ole oikeutta heittää niitä pois jne..

Tämä!

Minulla taisi olla vain kirjahylly, miehellä ei mitään, kun me muutettiin yhteen. Miehen sukulaisilta me oltaisiin saatu ulkovarastoissa säilytettyjä, omasta käytöstä poistettuja huonekaluja, mutta niistä me kieltäydyttiin. Otettiin pankista laina ja ostettiin yhdessä kummallekin mieleiset huonekalut. Muutama vuosi me saatiin kuunnella jupinaa, miksei meille kelvannut ilmaiset tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Neuvo numero yksi: Älkää missään nimessä, ikinä, muuttako toisen kotiin tai pitäkö vain toisen huonekaluja jne. Eli alusta asti yhteinen koti. Jos tulee ero, käy helposti niin, että toinen jää lokoilemaan omaan kotiinsa ja toinen joutuu aloittamaan nollasta ilman asuntoa, ilman mitään huonekaluja jne, jos ne on ollut sen toisen kotona jo valmiiksi ja toinen on yhteenmuutossa joutunut heittämään/myymään omansa pois.

Neuvo numero kaksi: Kaikesta voi keskustella, mutta kumpikin vastaa loppupeleissä omista romuistaan, eikä toisella ole oikeutta heittää niitä pois jne.

Neuvo numero kolme: Tämä koskee yleensä naispuolista henkilöä: Älä ala ilmaiseksi kotitalouskoneeksi vaikka siisteyskäsitykset poikkeaisivat toisistaan. Siinä käy niin, että mies luovuttaa koko vastuun sinulle eikä tee enää sen jälkeen mitään kotitöitä, tätä on jälkikäteen mahdotonta muuttaa.

Tässä tuli hyviä neuvoja!

Ja Ap kysymys. Kirjotit tuossa, että sinä et olisi vielä halunnut muuttaa yhteen vaan seurustella vielä... Miksi sitten muutat miehen kanssa yhteen? Miksi mies haluaa muuttaa yhteen?

Jos miehen tavarat on jotain ns. irtoroinaa, niin hankkikaa iso kaappi mihin ne saa katseilta piiloon. Pois ei oikein voi vaatia heittämään, jos ei toinen halua.

Usein naista kiinnostaa sisustus enemmän kuin miestä, mutta miehelläkin voi olla joku huonekalu minkä tahtoo ehdottomasti esille. Sehän nyt sitten rikkoo naisen mielestä koko kokonaisuuden mutta joku paikka miehenkin tavaroille nyt vaan täytyy löytää, jos kerran yhteinen koti on kyseessä. Kompromissiahan se yhteiselämä muutenkin on.

Jos sisustus on tosi tärkeä juttu jommallekummalle, niin nämä asiat kannattaa puhua läpi jo ennen yhteenmuuttoa. Ehkä jotkut ovat jättäneet yhteenmuuton välissäkin eriävien näkemysten takia, en tiedä.

Toisen omaisuuteen ei kosketa, oli se turha mehumaija tai helminauha tai porakone. Jos ei kykene hyväksymään sohvaa tai nojatuolia, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, miksi näin.

Meillä mies on antanut minulle aivan vapaat kädet kodin tavaroiden ja huonekalujen suhteen. Riittää, että maksan itse ne kaikki.