Syömishäiriö keski-iässä hävettää ja ahdistaa

Itselläni on. Harmi, että vasta löysin aloittamasi ketjun. 

Oireilee voimakkaammin aalloittain, mutta tasaisesti on ja pysyy. Olisin kiinnostunut kuulemaan onko kukaan saanut apua tässä iässä ja jos niin mistä? 

Syömishäiriöliitosta saa apua, kannattaa olla yhteydessä. Aikuisillakin on syömishäiriöitä, ei tartte hävetä.

Ei sairaus ikää katso.

Näin vanhempana sinulla on kuitenkin ehkä paremmin kykyä ja ymmärrystä hakea ja vastaanottaa apua.

Voimia sinulle!

https://syomishairioliitto.fi/

Itse sairastuin anoreksiaan jo  varhaisteininä.  Se paheni erittäin pahaksi ja sairastin akuutisti  yli kymmenen vuotta.   Sairastuessani syömishäiriöiden hoito oli vasta täysoin lastenkengissä Suomessa, eikä niitä ymmärretty eikä osattu asianmukaisesti hoitaa. Siksi elin pitkään sairauteni kanssa ilman mitään oikeaa hoitoa kunnes muutin Norjaan aikuistumiseni kynyksellä ja siellä pääsin asiantuntevaan hoitoon.

Vähitllen aloin parantua mutta koska olin hyvin sairas ja vakavasti aliravittu vei pitkään ennenkuin mitään kunnon tuloksia saatiin. Itse asiassa siihen kuntoon en päässyt koskaan mikä oli tavoita painon kannalta, ja minulle jäi rajoituksia ja pakkoajatuksia yhä edelleen ja on vieläkin. 

Olen kuitenkin päässyt terveen painorajan yli ja saan sen pidettyä. Jaksan elää normaalisti mutta ajatusmaailma ei ole koskaan tulliut enää täysin kuntoon.  Nämä ovar hirvittäviä sairauksia.  Olen siis jo täysin aikuinen, en mikään nuori teini. Tästä ei täällä saa keskustella joten en kirjoita enempää.  Tuo laittamani linkki kannattaa katsoa!

Mulla myös, olen 35 v. Koko ikäni kamppaillut painon kanssa. Yläasteella olin yli 80 kg, mutta sen jälkeen laihdutin nopeasti ja paino on jäänyt n 55 kiloon (joka tuntuu ihan liialta edelleen). Syömishäiriömäinen käyttäytyminen on nykyään ensimmäinen oire, jos muuten on kurja elämä. Kun tuntuu, ettei mikään ole omissa käsissä niin ainakin syömistä pystyn kontrolloimaan. Nyt huomaan taas, että ruoka ei edes maistu. Alkuun oli taas nälkä ja vaikeaa, mutta nyt jäi päivän ainoasta ateriasta puolet syömättä kun alkoi etoa.

Kiitos linkistä. Otan illalla vielä aikaa ja perehdyn siihen. Myös muutos pelottaa. Ehkä tämä syömisellä ja liikunnalla säätely on ollut mulla vaan keino selvitä kaikesta muusta mihin en voi vaikuttaa elämässä. 

Ei ole. Harmi vaan että jotkut muut saattavat luulla, että minulla olisi sellaista koska olen hennonnäköinen. 

On. Hirveä salailu myös valtavan häpeän takia.

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA 

Täälläkin

Aloin synnytyksen jälkeen tiputtamaan raskauskiloja ( joita ei oikeasti ollut) oikeasti elämäni oli niin sekaisin, että kilot oli ainut mitä saatoin hallita.

Menin todella huonoon kuntoon, kunnes ymmärsin ettei syömättömyydessä kuole nälkään vaan vastustuskyvyn puutteeseen. 

 

Sittemmin tuli tasaisempi vaihe ja opettelin syömään / maistamaan jopa viineriä. On minulla vieläkin rajoitteita, mutta ei mitään järkkyä tai ehdottomuuksia.

Mutta mistä jaksan paasata,kun ihmiset puhuvat laihduttamisesta ,, niin ne vauriot näkyvät vuosien päästä.

Itsellänin lakkasi kilpirauhanen toimimasta. Ja nyt kun opin syömään ja kun kroppa on sekaisin , en voi , tai on hyvin vaikea hallita painoa.

Kaikilla ihmisillä on jokin vamma ja toisilla se näkyy ulospäin ja toisilla ei.

Riippuu siitä mitenkä ja millä addikteilla me sitä vammaa parannetaan, onko hyvää tai huonoa ja kuinka paljon on rahaa siihen laittaa.

Yrittäjien rikkauksia on pahaa katsella kun ne maksavat niin pientä palkkaa alaisilleen. Ennen jaettiin työntejöillekkin mutta ei nykyään vaan vedetään kolmen ihmisen työt yhden selnähasta. Ahne yrittäjä ottaa ihan kaikki irti pieni palkkaisista ja ilmaistyövoimasta saadakseen maksimaalisia voittoja itselleen.

Siellä opiskelija raataa omilla vaatteillaan ja kengillään rahaa yrittäjälle työpaikan toivossa mitä ei tule. Että ne kehtaavat rikkaat työnantajat käyttää hyväkseen köyhiä opiskelijoita.

Tänä vuonna tuli 25 vuotta täyteen elämästä syömishäiriön kanssa. Joskus lääkäritkin ihmettelevät, miten olen yhä hengissä hengenvaarallisen alhaisesta BMI:stä huolimatta. 

Aikainen puuttuminen olisi saattanut antaa toivoa parantumisesta. Siksi seuraan huolissani nykyisiä sote-leikkauksia. 

On syömishäiriö, enkä häpeä ollenkaan. Minulla on sairauden kanssa ihan riittävästi ongelmia, en todellakaan jaksa välittää, mitä muut tilanteesta ajattelevat. 

Vierailija kirjoitti:

On syömishäiriö, enkä häpeä ollenkaan. Minulla on sairauden kanssa ihan riittävästi ongelmia, en todellakaan jaksa välittää, mitä muut tilanteesta ajattelevat. 

Miksi hävetä kun suurimmalla osalla on syömishäiriöt eikä ne näy ulospäin.

Ne joilla syömishöiriö ei näy ulospäin niin suurimalla osalla on kamalia vaikeuksia pitää paino kurissa eikä se ole helppoa. Näkyy irvistyksen kuva naamasta, turvotus ja ennen aikainen vanheneminen jos ei ole ottanut botoksia. 😂

Laihoille tulee ensimmäisenä näkyviä ryppyjä kun ei ole rasvaa kehossa yhtään tai vähänlaisesti.

"Laihoille tulee ensimmäisenä näkyviä ryppyjä kun ei ole rasvaa kehossa yhtään tai vähänlaisesti."

Jaa. En ole huomannut, näytän n 10 vuotta nuoremmalta, luultu parhaimmillaan 20 v nuoremmaksi. Ei ole ryppyjä juuri yhtään. Ei syömishäiriötä. Jos et usko, se on sinun ongelmasi. Mutta tämä totta.

Syö lihaa ja eläinrasvaa niin loppuu häiriöt. Kunnolla syömällä elimistö hoitaa itsensä kuntoon.