Jos olisit kokematon keski-ikäinen nainen, mitä tekisit?

Vierailija kirjoitti:

25 (äsh, en saa tehtyä lainauksia enää), olet varmasti oikeassa - mutta tavallaan aika surullista!

Olen tietysti aivan liian epäluuloinen ja kova mihinkään aitoihin "nuoruuden kokemuksiin", mutta olisi siinä edes se uutuuden viehätys ja ihmettely vielä olemassa, kun ihan oikeasti kaikki on jäänyt kokematta. Tai ainakin luulisin, että olisi?

Ehkä mielikuvissani yhdistän "nuoruuteen" enemmänkin juuri tuon uutuudenviehätyksen kuin sinisilmäisyyden ja sen mukanaan tuoman haavoittuvuuden. Jälkimmäistä en kyllä tosiaankaan kaipaa.

Muutaman kokemuksen jälkeen voit hyvinkin huomata, että haaveet eivät vastanneet todellisuutta ja että tuo mieheen hullaantumisvaihe jää lieväksi, jos sitä tulee ollenkaan. Ellet sitten saa kiksit itse ihastumisesta. Jää nähtäväksi. Toivon tietysti, että löytyy mukavia miehiä jotka haluavat sinulle hyvää ja haluavat myös tuottaa sinulle seksuaalista nautintoa. Onhan niitäkin miehiä paljon jotka käyttävät naista lähinnä masturbointialustana. Muista, Älä huonoa huoli jos et hyvää saa. 

Tänne oli kirjoitettu muutamia kokemuksia miehistä ja ohjeita kokemattomille. Itse menneitä suhteita analysoineena, voisin lisätä tähän, että helposti empaattisena, kohteliaana ja asiallisena tulee helposti annettua liikaa tilaa ja energiaa miehille. Ole siis varovainen, ettet anna itsestäsi liikaa. Miehet eivät ole samalla tavoin empaattisia, vaan he puskevat menemään ja vievät imuunsa, naisena tulee herkästi uuvutettua itsensä niin henkisesti kuin fyysisesti erinäisten vaatimusten myötä. Enkä tarkoita tällä sitä, että vaatimukset ja niiden täyttäminen olisi aina ikävää. Tämä on hieman vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tällä tarkoitan.

Itse tosiaan viihdyn paremmin sinkkuna koska uuvun miesten hektisyydestä ja suorittamisesta. Pidän arjen rauhasta, syvällisistä keskusteluista ja hellästä intiimiydestä. Olen herkkä ja varmasti hyvin erilainen kuin suurin osa tämän päivän aktiivisista, menevistä ja villeistä miehistä ja naisista. Olen asian kanssa sinut ja koen sinkkuuden hyvin mielekkääksi, ei ole parisuhdestressiä. 

Pysyin kokemattomana lähes nelikymppiseksi asti omasta halustani, kun odotin sitä oikeaa. Siirryin sitten hakemaan seuraa netistä. Treffeille lähtijöitä löytyi jonoksi asti, mutta eka seurustelusuhteeseen päätynyt "kumppani" olikin vain seksin perässä. Etsi aktiivisesti naisseuraa selkäni takana. Suhde päättyi nopeasti eroon. Olin vuoden todella rikki. Olihan hän ensimmäinen rakkauteni. Lähes kaksi vuotta eron jälkeen uskaltauduin uudestaan hakemaan seuraa. Sama juttu tämänkin kanssa. Suhde päättyi eroon vuoden jälkeen ja meni toinen vuosi asian käsittelyyn.

Nämä "ensirakkauteen" kuuluvat sydänsurut olisi kuulunut kokea teininä. Yli nelikymppisenä on enää erittäin vaikeaa löytää sitoutumishaluista miestä. Moni heistä on katkeroituneita edellisten suhteiden jäljiltä ja kostavat jättäen peräänsä ihmisraunioita.

Seksi ei myöskään ole sen ihneellisempi. Miesten siitin ei ollut anatomisesti sopiva. En ole noiden suhteiden aikana saanut yhtään orgasmia, mutta dildoilla saan lähes aina. Se mitä jäin kaipaamaan on kumppanuutta, joka kesti sen ajan kunnes totuus paljastui.

Täällä 42v. nainen samassa veneessä. En ole koskaan seurustellut vakavasti saati asunut kenenkään kanssa saman katon alla. Koska en harrasta kevytsuhteita, seksisuhteita ymv. olen elänyt oman kivan kanssa kohta 20 vuotta. Tämä ei ole tietoinen valinta, vaan olen elänyt ajatuksella, että elän elämääni ja sopiva tulee varmasti jossain vaiheessa vastaan. Nåinhän stä aina sanotaan, että unohda nyt miehet, keskity itseesi ja se sopiva tulee kyllä vastaan.

Olen asunut useilla eri paikkakunnilla, opiskellut, harrastanut, matkustanut yksin pitkiäkin aikoja kerralla, ollut aktiivinen netin harrasteryhmissä, tutustunut ihmisiin jne. mutta ketään ei ole tullut vastaan.

Silti olen sitä mieltä, että en heitä pyyhettä kehään ennen kuin potkaisen tyhjää. Haaveissa on avioliitto ja hyvä parisuhde, koska lähipiirissäni montaa on siunattu hyvällä ja pitkällä suhteella. Lapsia ei ole halunnut ikinä, joten sitä ei ole tarvinnut murehtia.

Viihdyn sen verran hyvin itsekseni ja tiedän selviäväni yksin(kin), että puolison olemassaolon pitää jollain tavalla lisätä positiivisia juttuja elämään. En vaihtokauppaa iloista elämääni kädenlämpöiseen elämään.

Hyvä ketju, kiitos kaikille osallistujille. Kiva tietää että on muitakin kokemattomia naisia pikasuhteiden ja pikaseksikulttuurin kulta-aikana. Meitä taitaa olla enemmän mitä kukaan kehtaa tunnustaa. 

Matkustaisin johonkin ihanaan paikkaan, ehkä Nizza. Istuisin ratatuolissa herkkudrinkkeja juoden, ja illalla nauttisin hyvästä ruoasta jossain ihanassa ravintolassa. Seuraavana päivänä ehkä museoon? 

Nän tekisin, mikäli olisin kokematon keski-ikäinen nainen. 

Olen kommentoija nro. 4 eli entinen incel-mies. Minulle parisuhde on tuonut kyllä paljon hyvää, mutta onhan siinä yksinolossakin puolensa. Sanoisin, että jos nykyinen suhde päättyy (toivottavasti ei) en etsi toista. Kun oli niin suuren osan elämästä yksin, on sopeutuminen toiseen ihmiseen oikeasti aika vaikeaa. Mutta siis, kuten moni on jo sanonut, huonoa ei kannata ottaa. Mieluummin sitten yksin. Minultakin jäi nuorena ne teiniseukkailut kokematta. Niissähän kumppani voi olla vähän kuka vaan kun ei niin vakavaa. Ja onhan totta puhuen aika moni huonossa suhteessa vain siksi että pelkää olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Matkustaisin johonkin ihanaan paikkaan, ehkä Nizza. Istuisin ratatuolissa herkkudrinkkeja juoden, ja illalla nauttisin hyvästä ruoasta jossain ihanassa ravintolassa. Seuraavana päivänä ehkä museoon? 

Nän tekisin, mikäli olisin kokematon keski-ikäinen nainen. 

Minä lähtisin Firenzeen ja Veronaan, toki kiertäisin kaikki muutkin upeat Italian kohteet. Eihän sitä tiedä kenet Italiassa kohtaa.

Millä todennäköisyydellä tapaa sielunkumppaninsa täällä pikkukylällä? Joku jossakin sanoi että jokaisella ihmisellä on maailmassa 8 todellista sielunkumppania, täydellistä mätsiä. Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Paas samalla Lotto vetämään jos Suomesta tuon löydät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustaisin johonkin ihanaan paikkaan, ehkä Nizza. Istuisin ratatuolissa herkkudrinkkeja juoden, ja illalla nauttisin hyvästä ruoasta jossain ihanassa ravintolassa. Seuraavana päivänä ehkä museoon? 

Nän tekisin, mikäli olisin kokematon keski-ikäinen nainen. 

Minä lähtisin Firenzeen ja Veronaan, toki kiertäisin kaikki muutkin upeat Italian kohteet. Eihän sitä tiedä kenet Italiassa kohtaa.

Millä todennäköisyydellä tapaa sielunkumppaninsa täällä pikkukylällä? Joku jossakin sanoi että jokaisella ihmisellä on maailmassa 8 todellista sielunkumppania, täydellistä mätsiä. Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Paas samalla Lotto vetämään jos Suomesta tuon löydät.

Ja jos ei tapaa on ollut loistava matka ja hienoja hetkiä. 🌷