Tiedättekö sen tunteen kun avaudut

Tietää ettei toiste tarvitse sanoa kyseiselle henkilölle mitään syvällistä. 

:/ 

Vastaisuudessa avaudut vain sellaisille ihmisille, joiden kanssa vuorovaikutus on molemminpuolista.

Ajoitat myös avautumisen niin, että henkilöllä on aikaa ja voimavaroja ottaa se vastaan.

jep, varsin hauskaa kun kyseessä on oma perheenjäsen..t. se ikuinen terapeutti muille, mut kun mä avaudun, niin homma ohitetaan. No enpä ole enää terapeutti..vkl tuli mitta täyteen lopullisesti.

Olen vissiin onnekas, kun en ole koskaan avautunut kellekään, jota asia ei ole kiinnostanut. Tai no, töissä joskus jollekin asiakkaalle poltettuani päreeni, mutta ne ei ole koskaan kohauttaneet olkaansa vaan olleet järkyttyneitä. Joku jopa soitti toimitusjohtajallemme.

Tuttu tunne. 

Mulla oli kaveri, joka kyseli mun perheestä. Se tykkäsi kuunnella niitä tarinoita. Sitten menin joskus sanomaan jollekin yhdestä aiheesta, että kyllä olen kaverin kanssa jutellut. Se kommentoi vihaisesti, että mitä sinä kuormitat kaveriasi perheasioilla, että mietipä haluaako normaali-ihmiset kuunnella sellaisia vapaa-ajallaan. Perhana, minun kaveri tunsi minun äidin ja hän oli äärimmäisen kiinnostunut meidän perheestä ja tykkäsi kuunnella. Itse hän aina kysyi, niin vastasin. Mutta tosi tylyä oli kyllä jonkun kommentti. 

Kyllä. Sanomisia ja elämää vähätellään. Pitää vain oppia suodattamaan mitä toinen sanoo. 

Juu, avauduttuani alkoi heti vain selittämään omia asioitaan. Tai ei vastannut mitään kun kysyin jotain asiaan liittyvää. Siitä tajusin, ettei edes kuunnellut. 

Kun myöhemmin huomautin, että minusta tuntuu, että sä et oikein kuuntele, kun mä puhun sulle, tyyppi vastasi suoraan: 

-Niin kun mua ei kiinnosta! 

Sanoi minua vielä parhaaksi kaverikseen. Minäkin pidin ennen tätä, mutta tästä silmät alkoivat aukeamaan, eikä olla enää tekemisissä.