Kun ammattiauttaja kysyy, mitä toivon häneltä, niin mitäs siihen pitäisi sitten vastata?

Mieti, mitä haluat saavuttaa tapaamisillanne. Onko tavoitteenasi saada tukea tietyn ongelman ratkaisemiseksi, oppia uusia selviytymiskeinoja, löytää uusia näkökulmia tai yksinkertaisesti tuntea olosi kuulluksi ja ymmärretyksi? Jos kaipaat käytännön neuvoja tai menetelmiä tilanteesi parantamiseksi, voit pyytää niitä. Esimerkiksi stressinhallintakeinoja, kommunikaatiotaitojen kehittämistä tai keinoja käsitellä tiettyjä tunteita.

Taisit vastata jo itse, miksi ammattiautajalla olisi hyvä käydä. Vaikka itse uskot nyt että asia tulee vaivaamaan aina ja koet syyllisyyttä, on nämä juuri niitä joita ammattilaisen kanssa voi käsitellä, että voit jättää asian taaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Musta nämä on kans vaikeita. Itse pitäisi päättää, mutta kun itse ottaa selvää asioista, hoitomuodoista ja lääkityksistä jne niin sit ollaan hankala potilas.

Mulla on mm vakava masennus, ahdistus j paniikkihäiriö. Ptsd ja dissosiaatiota. Epäillään autismin kirjoa ja ADHDtä. Itsetuho- ja syömishäiriötaustaa, tapahtunutta väkivaltaa. Sit käsketään valitsemaan, että mihinkäs keskitytään.

Voisko joku vähän auttaa et mikä on se pohjimmainen ongelma? En mä ilmeisesti sitä saa itsekään diagnosoida saati että alkaisin lääkitystä vaatimaan?

Pohjimmaisen ongelman selvittäminen voi olla erittäin haastavaa helpommallakin taustalla, sillä mielen ongelmat ovat usein sen verran piilossa että perimmäinen syy voi olla hyvinkin yllättävä.



Itse kehottaisin ehkä paneutumaan itsetuntemuksen lisääntymiseen ja oman taustan selvittämiseen jolloin ehkä se kokonaiskuva alkaisi kirkastua ja olisi helpompi nähdä mihin suuntaan terapiaa kannattaisi viedä. Yleistä itseensä tutustumista sekä käytännön vinkkejä arjessa jaksamiseen voisi auttaa jo paljon. Itse suhtaudun varovaisen positiivisesti lääkityksiin, joten kannattaa ehkä mainita että voit kokeilla jotain jos siitä on tarpeeksi vahvaa todennäköistä apua.

Vierailija kirjoitti:

Musta nämä on kans vaikeita. Itse pitäisi päättää, mutta kun itse ottaa selvää asioista, hoitomuodoista ja lääkityksistä jne niin sit ollaan hankala potilas.

Mulla on mm vakava masennus, ahdistus j paniikkihäiriö. Ptsd ja dissosiaatiota. Epäillään autismin kirjoa ja ADHDtä. Itsetuho- ja syömishäiriötaustaa, tapahtunutta väkivaltaa. Sit käsketään valitsemaan, että mihinkäs keskitytään.

Voisko joku vähän auttaa et mikä on se pohjimmainen ongelma? En mä ilmeisesti sitä saa itsekään diagnosoida saati että alkaisin lääkitystä vaatimaan?

Mihin niitä ammattilaisia sitten tarvitaan, jos itse pitää kaikki tietää ja tehdä? Eikö juuri ammattilaisen pitäisi tietää mihin kannattaa keskittyä yms?

Veikkaan, että tapauksessasi pohjimmainen ongelma on trauma(t). Ensin pitäisi saada turvattua ja vakautettua tilanne (mahdollinen muiden tekemä väkivalta, itsetuhoisuus) sekä saatava oireet sen verran hallintaan, että olet ns. terapiakuntoinen.

Autismin kirjo, ADHD yms. olisi hyvä tutkia, sillä ne voivat vaikuttaa hoitoon. Huomautan, että samankaltaisia oireita saattaa aiheuttaa myös tuo traumatausta.

Hoitona traumapsykoterapia tai muu psykoterapia traumoista ymmärtävän psykoterapeutin kanssa. Oireiden lievitykseen voi kokeilla lääkkeitä, mutta ne eivät paranna (eli eivät riitä pelkästään hoidoksi). Saatat tarvita myös muuta apua, kuten ravitsemusterapiaa.

Nämä asiat pitäisi lääkärin tietää tai selvittää. Onko muuten hyvä lääkäri? Jos ei ole, niin voitko vaihtaa?

 

Masennusta ja syyllisyyttä... mutta en osaa oikein kuvitella, miten ne voisivat lievittyä. Kyllä tämä asia tulee minua aina vaivaamaan. Haluaisin vain ymmärtää paremmin, miksi tuo asia tapahtui ja mikä minun roolini siinä oli. En tiedä onko näihin kysymyksiin edes mahdollista saada vastauksia.

ap

Usein itsemurhan taustalla on vaikeaa masennusta tai  muita vakavia mielenterveyden ongelmia. Jos tässä tapauksessa tiedät asiaan liittyvän jotain tällaista voisiko tiedonhaku aiheesta auttaa? Ymmärtäisit ehkä paremmin kyseisen henkilön päätöstä. Vertaistuki voisi olla toinen mahdollisesti auttava asia.

Oletko kokeillut näkökulman vaihtoa? Katsoisit tapahtunutta eri henkilöiden tai kokonaan ulkopuolisen näkökulmasta. Entä, jos vaihtaisit rooleja edesmenneen kanssa? Mitä ajattelisit ja tuntisit, jos olisit (ollut) hänen asemassaan?

Voiko asioita saada jotenkin asetettua oikeisiin mittasuhteisiin? Ehkä liioittelet jonkun asian merkitystä tai todellista vaikutusvaltaasi asioihin?

Tuollaista ei varmasti koskaan unohda, mutta suhtautuminen asiaan saattaa muuttua.

Vierailija kirjoitti:

 

Masennusta ja syyllisyyttä... mutta en osaa oikein kuvitella, miten ne voisivat lievittyä. Kyllä tämä asia tulee minua aina vaivaamaan. Haluaisin vain ymmärtää paremmin, miksi tuo asia tapahtui ja mikä minun roolini siinä oli. En tiedä onko näihin kysymyksiin edes mahdollista saada vastauksia.

ap

Usein itsemurhan taustalla on vaikeaa masennusta tai  muita vakavia mielenterveyden ongelmia. Jos tässä tapauksessa tiedät asiaan liittyvän jotain tällaista voisiko tiedonhaku aiheesta auttaa? Ymmärtäisit ehkä paremmin kyseisen henkilön päätöstä. Vertaistuki voisi olla toinen mahdollisesti auttava asia.

Oletko kokeillut näkökulman vaihtoa? Katsoisit tapahtunutta eri henkilöiden tai kokonaan ulkopuolisen näkökulmasta. Entä, jos vaihtaisit rooleja edesmenneen kanssa? Mitä ajattelisit ja tuntisit, jos olisit (ollut) hänen asemassaan?

Voiko asioita saada jotenkin asetettua oikeisiin mitt

 

No, siinä on se ongelma, että en tiedä tarpeeksi. Tästä on tehtävissä hyvinkin erilaisia tulkintoja, enkä voi tämänhetkisen tiedon pohjalta olla varma siitä, mikä niistä on oikea. Ainakin siltä näyttää, kun ajattelen yksikseni tätä asiaa. Ehkä joku itseäni fiksumpi keskustelukumppani voisi tuoda uutta näkökulmaa tähän. Mutta ei kukaan ulkopuolinen jaksa pohtia tätä asiaa niin tarkkaan. On ymmärrettävää, ettei tämä asia kiinnosta muita ihmisiä niin paljon.

ap

Kyllä asian pitäisi terapeuttia kiinnostaa. Siitähän sille maksetaan!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asian pitäisi terapeuttia kiinnostaa. Siitähän sille maksetaan!

Kiinnostus on tunne, eikä tunteita voi käskeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asian pitäisi terapeuttia kiinnostaa. Siitähän sille maksetaan!

 

Kiinnostus on tunne, eikä tunteita voi käskeä.

Yleensä asiat, joihin paneutuu, alkavat myös kiinnostaa.

Haluatko vaan puhua ja saada empatiaa, kuulla konkreettisia keinoja ja neuvoja, ehkä kotitehtäviä, haluatko lisätä itsetuntemustasi, muuttaa ajattelutapaasi, käydä läpi menneitä jne.

Menetkö lääkäriinkin niin ettet kerro mihin vaivaan/oireeseen tarvitset apua vaan annat lääkärin tutkia ja katsot keksiikö hän mikä sinua vaivaa. Odotat että jos lääkäri vaikka löytäisi sinusta vaivoja joita et itse tiennyt sinulla olevan. Ei kukaan ole selvännäkijä eikä ajatusten lukija. 

"Ei sulla seittemääkymppiä ois heittää tässä vaiheessa?"

Hoitoa koko rahan edestä

Jos minulta olisi aikoinaan kysytty tuota kun aloitin terapian olisin sanonut että auta minut ylös tästä suosta. Eli keskustelua asioista/elämäntilanteesta jotka aiheuttavat ahdistusta.

Jos et edes tiedä mitä odotat terapeutilta, niin ehkä olet väärässä paikassa. Ei vaikuta siltä, että olisit itse terapian kannalla. Taisit mennä sinne vain läheisten painostuksesta ilman omaa motivaatiota.

Kysymykseen vastataan kertomalla terapeutille mitä toivot häneltä.

Vierailija kirjoitti:

Jos et edes tiedä mitä odotat terapeutilta, niin ehkä olet väärässä paikassa. Ei vaikuta siltä, että olisit itse terapian kannalla. Taisit mennä sinne vain läheisten painostuksesta ilman omaa motivaatiota.

Minusta ap kertoikin jo mitä odottaa?

Sanot suoraan ettet tiedä kun olet tottunut, että apua ei saa kysyä. Ja kun erehdyt kysymään niin muut tupeksii asiat niin että sinä päädyt korjaamaan ne. Avun pyytämisestä seuraa aina auttajan muuttuminen autettavaksi ja sinulle tulee tuplasti töitä, joten olet tottunut auttamaan itseäsi ja olemaan odottamatta muilta ihmisiltä mitään koska ne ei osaa mitään. Tämä olisi minun vastaus ja saa käyttää jos sopii sinun tilanteeseen.