Lue keskustelun säännöt.
Autistimiehen kanssa vaikeaa :(
02.06.2024 |
Mulla on ikään kuin kaksi miestä. Hellä, huolehtiva, kiltti, auttavainen, huomaavainen ja todella älykäs mies, joka haluaa kehittyä ihmisenä ja osallistuu lasten kasvattamiseen jne. Siivoaa, hoitaa lapsia, tekee ns. miesten työt.
Ja sitten toinen on sormet korvissa kiukutteleva pikkulapsi, jolle kaikki on niin hemmetin vaikeeta! Välillä kuormittuu aivan ylitsepääsemättömästi eikä osaa mennä rauhoittumaan, vaan tekee asiat stressissä ja rähjää mulle. Muuttuu täysin näköalattomaksi, jopa ulospääseminen tai kauppaan lähtö muuttuu aivan absurdiksi säätämiseksi vaikka yritän tilanteissa pitää ohjia tai hoitaa tilanteen rauhassa. Jotenkin ihan normaalit ja yksinkertaiset asiat, joista ei tuumaa tavallisesti mitään muuttuvat hankaliksi ja unohtaa kaikki lapsillamme toimivat kasvatusjutut, ruoan teossa järjestykset ja menee vaan kaikki pasmat sekaisin. Sitten on pakko runnoa asiat läpi hänen tavallaan, eikä kuuntele mitään sanomaani tai vaikka tietäisin helpomman tavan tai jutun mikä toimii tilanteessa.
Tää on välillä tosi vaikeeta
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Autistia ymmärtää parhaiten vain toinen Autisti. Siksi pariutuminen keskenään on suositeltavaa.
Parisuhteessa voikin olla näin, en tiedä, mutta täytyy sanoa että kun saa päivittäin seurata kirjolla olevan vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta tai pikemminkin sen puutetta, niin ei kyllä rattoisalta näytä. Molemmat tulee tilanteeseen oman jäykän ajatuksensa kanssa kyvyttömänä pukemaan sitä sanoiksi ja vaillinnaisin haluin ja kyvyin ymmärtää toista osapuolta. Suurimman osan sanattomista ja sanallisista viestinvaihdoista voisi typistää äkäiseen "ei sitten". Silloin kun talouden nentti tulkki ja luotsi on poissa paikalta, jää ateriat syömättä eikä taatusti tehdä mitään yhdessä, kun ei päästä yhteisymmärrykseen. Jokainen erillään omalla ruudullaan, koska vuorovaikutusyritykset johtaa vain tuskastumiseen ja konflikteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on autistinen ja minä adhd. Molemmat diagnosoitu. Ehkä meidän pärjääminen on aika lailla kiinni asioiden selvittämisestä? Se selvittäminen on raskasta, mutta liimaa meitä toisiimme yhä paremmin. Joskus on hyvä antaa toiselle periksi ja miettiä onko jokin asia oikeasti tärkeä. Kauppareissut on ratkaistu verkkokaupan kautta eli kaikki sellainen, jossa riita olisi mahdollista koetetaan miettiä miten sen saisi helpoiten ratkaistua. Ja koska autisti menee nopeasti sekaisin puhallan pelin poikki, että tänään annetaan asian olla vaikka talo kaatuisi. Sovin myös ajoissa etukäteen aikataulut, koska autisti rakastaa niitä. Minulle suurpiirteisenä se on kidutusta, mutta joskus revittelen ja annan toisen kiemurrella tuskissaan. Sanon vain, että nyt on hänen vuoronsa kiemurrella.
Jotenkin näin me pärjätään. Nauramme aika paljon sitten kun draama on ohitse. Tosin miehellä kestää aikansa ennen kuin suostuu nauramaan, Ei ainakaan katso totisena minun nauramista.
Hllvetin kivaa lapsille, saada kasvattaa vammaista vanhempaa.
Piuhat poikki kaikki neuron paskiaiset! Ette levitä ongelmia.