SannaSaksasta?Paluumuutto
Hei,
olisi kiva kuulla miten perheenne on nyt asettunut asumaan Suomeen? Alussa sanoit ettà olisitte halunneet takaisin Saksaan mutta oletteko nyt sopeutuneet paremmin?
Meitàkin askarruttaa tuo paluumuutto? Ainoa este olisi lòytàà tyòpaikka ulkomaalaiselle miehelleni. Hàn ei halua tulla Suomeen tyòttòmànà, mutta toissalta ulkomailta kàsin on vaikea lòytàà tyòpaikkaa.
Kommentit (13)
Sinä olet perheinesi muuttanut Saksasta tänne Tampereelle ja me taas olemme muuttamassa hutikuussa Saksaan :)
Varmasti tulee sielläkin välillä itku silmään ja vastoinkäymisiä, mutta innolla silti odotamme. Onhan muutto Saksaan ollut jo monivuotinen haaveemme.
Toivottavasti viihdytte Suomessa ja pääseehän sitä aina takaisin Saksaan jos haluaa.
Ja onhan Suomessa muutaman kuukauden vuodesta ihan kivaakin...kesällä.
Kaikkea hyvää
Birdy
... Jos lapsenne kaipaa vanhoja tapoja kuten kahvilassa ja ravintolassa käyntiä, miksi te ette enää niin tee? Kyllähän Tampereeltakin niitä nyt löytyy pilvin pimein.
vastaisin silti, etta meilla ei Suomessa asuessa ollut rahaa oikein mihinkaan ylimaaraiseen, kuten juuri ulkona syomiseen ja kahvitteluihin. Taalla taas sellaista ei edes mieti voiko menna rahallisesti vaan mennaan kun huvittaa.
Hauska sattuma tosiaan!
Mihin päin Saksaa olette muuttamassa? Me olemme Münchenin eteläpuolelta.
LG
Sanna
Etana:
... Jos lapsenne kaipaa vanhoja tapoja kuten kahvilassa ja ravintolassa käyntiä, miksi te ette enää niin tee? Kyllähän Tampereeltakin niitä nyt löytyy pilvin pimein.
Ai ihanko totta - kas kun en ole huomannut:-)
Mutta oikeasti - kuten Ninski jo osuvasti vastasi - ei meillä sellaiseen tosiaan ole Suomessa varaa:-(
Eikä se ole sama asiakaan, kun kahvilassa ei tapaa ketään eikä ole kylänraittia missä tavata joku ja mennä sitten yhdessä kahvilaan.
Ikävä on sellaistakin että viikollakin soitetaan kavereille ja mennään pari perhettä yhdessä ulos syömään iltasella. Ei tuollainen touhu täällä vetele;-)
Olemme muuttamassa Dusseldorfiin.
Ja tuosta kahvilassa käymisestä ja ulkona syömisestä olen ihan samaa mieltä kuin sinäkin. Täällä on paljon kalliimpaa eikä lapsiperheet käy niissä samalla tavalla kuin esim. Saksassa. Tämän tiedän lukuisista vierailuista kyseisessä maassa :)
Birdy
Kiitos sanna,
täytyy miettiä vielä. Mutta eikö hyvän koulutuksen taso (sekä lapsille että aikuisille) oli huippua Suomessa verrattuna muihin maihin.
Ajattelen vain että Suomessa lapset saavat ilmaisen koulutuksen ja itsellänikin olisi mahd.vielä opiskella yliopistossa (avoin yliopisto) : )
" Mutta eikö hyvän koulutuksen taso (sekä lapsille että aikuisille) oli huippua Suomessa verrattuna muihin maihin.
Ajattelen vain että Suomessa lapset saavat ilmaisen koulutuksen ja itsellänikin olisi mahd.vielä opiskella yliopistossa (avoin yliopisto) : )"
Suomessa peruskoulut ovat varsin tasalaatuisia, eli samantasoista koulutusta voi odottaa saavansa Espoosta Enontekiöön. Muuten en kyllä sitten allekirjoitalaan suomalaisen koulutuksen huippuutta, se on tasoltaan toki hyvä, mutta ei mitenkään erikoisen laaja-alaista. Esim. taideaineita ei juurikaan opeteta, lisäksi ihan " perusaineissakin" opetetaan usein varsin suppeasti, opetuksen ote on varsin opettajakeskeistä jne..
Hyviä, ilmaisia kouluja löytyy joka maasta, monet parempia kuin suomalainen peruskoulu. Suomalaiset yliopistot eivät kansainvälisissä vertailuissa sijoitu edes Ruotsin tasolle, eikäpä esim. Nobelisteja ole maassamme ihan ruuhkaksi saakka, jotainhan tämäkin kertonee...
ribes:
Mutta eikö hyvän koulutuksen taso (sekä lapsille että aikuisille) oli huippua Suomessa verrattuna muihin maihin.
Itse suomalaisen koulun käyneenä pidän itseäni tietysti " gscheidwiaraHaus" eli tosi sivistyneenä;-) Mutta vakavastikin, juu, kyllä itse ainakin olin koulussa oppimaani hyvin tyytyväinen, mutta kävinkin kouluni 80-luvulla, jolloin oli vielä tasokursseja tms. Nykyisestä systeemistä en tiedä käytännössä mitään, mutta tuo hurja tasapäistäminen kyllä vähän mietityttää.
Toisaalta, kyllä Saksassakin lapset koulussa asioita oppivat, ei pidä uskoa sokeana Pisan tuloksiin.
Ajattelen vain että Suomessa lapset saavat ilmaisen koulutuksen ja itsellänikin olisi mahd.vielä opiskella yliopistossa (avoin yliopisto) : )
Saksassakaan ole koulumaksuja. Tarvikkeita täytyy tietty hankkia itse ja meilläpäin on myös Büchergeld, mutta toisaalta Suomessa lukion kirjat ovat hirveän hintaisia (itseltäni meni kyllä kaikki kesätienestit lukion kirjoihin:-( )
Tuota omaa opiskelua olen minäkin miettinyt ja se onkin yksi positiivinen puoli miksi asua Suomessa, Tampereella monenlainen opiskelu olisi mahdollista. Saksassa ei yliopisto-opiskelusta tulisi minun kohdallani mitään, jos emme muuttaisi Müncheniin ja me taas haluaisimme takaisin omaan kylään:-/
Nyt päätös tuli hyvin konkreettiseksi ja se taidamme jäädä Saksaan. Saksalainen mieheni olisi lääkärinä varmaan saanut töitä Suomestakin ja minäkin olisin varmaan vihdoinkin päässyt töihin. Mutta kuitenkin; Suomi on hyvä maa mutta jotenkin minusta meidän täällä on parempi asua. Syynä koulut, terveydenhuolto ja omat sosiaaliset suhteemme täällä.
Mitä kouluihin tulee: olen itsekin toiminut Suomessa opettajana ja mielestäni PISA -testejä vertaillessa täytyy muistaa se, että Suomi tarjoaa heikommille lapsille paremmat mahdollisuudet pärjätä koulussa kuin Saksa (kuten Esko Aho myös Spiegelissä totesi) mutta lahjakkaita lapsia verratessa eroa Suomen koulun hyväksi en näe, ehkäpä enemmänkin pidän (Etelä-) saksalaista koulua parempana ko. lapselle. On yksittäisiä asioita, jotka mielestäni ovat parempia Suomessa tai päinvastoin.
Lapset ovat sopeutuneet ihan hyvin, vaikka esikoinen (4,5v) kyllä kyselee vieläkin ystäviensä ja vanhojen tapojen perään (" miksei me koskaaaan käydä kahvilassa?" " minä haluan joskus taas ravintolaan, miksei me enää koskaaaaaan käydä ravintolassa?" " miksei meillä ole oikeata kylpyammetta?" ). Esikoinen on oppinut oikein hyvin suomea ja kuopuskin (2,5v) tulee perässä.
Sanna, niin tosiaan luulin että Suomessakin on asenne hieman muuttunut viime vuosina. Kun olemme siellä käymässä käymme ulkona syömässä useimmin kuin aikaisimpina vuosina... olen myös huomannut että hintataso on alentunut huomattavasti ravintoloissa.
Miten kaikki mammakahvilat sun muut toimivat? Onko helppo tavata muita äitejä ja luoda ystävyyssuhteita muihin perheisiin?
Olen kallistumassa Suomeen muuton kanssa koska
1)ilma puhdasta +
2)ei niin suurta rikollisuutta/väkivaltaa kuin muualla Euroopassa +
3)koulutus hyvää ja ennen kaikkea halpaa +
4)mahdollisuus kouluttaa aikuisena itsensä uudelleen +
5)kirjastot+
6)harrastusmahdollisuudet (laajat ja halvat) +
7)julkinen terveydenhoito (ennen kaikkea hammashoito lapsille)+
mutta listassani myös negatiivisiä asioita
1)pimeä ja kylmä talvi -
2)kaukana kansainvälisyydestä ja muusta euroopasta -(=vaikeaa löytää työpaikkaa miehelleni?)
3)ihmisten sulkeutunut asenne muihin ja sosiaaliset suhteet -
mitä mieltä olet?
p.s. listassani olevat asiat eivät ole siis tärkeysjärjestyksessä...
Täällä sitä vieläkin ollaan, keplotellaan päivästä toiseen. Yhtenä päivänä epätoivoisempana kuin toisena;-)
Ensimmäisen vuoden aikana miehenihän viihtyi ihan hyvin, nyttemmin ei hänkään enää niin, surkea palkkataso (verrattuna elinkustannuksiin) ja sen aiheuttama epätyydyttävä taloudellinen tilanne on tällä hetkellä suurin ärsyttäjä. Jos muuttoon päädytte, laskekaa ihan oikeasti tosi tarkkaan... Siis ainakin jos olette ihan normaalipalkkaisia;-)
Tuon työnhaun ulkomaalaisena ulkomailta käsin tiedän todella olevan vaikeaa! Meillä oli siinä mielessä hyvä tuuri, mies on IT-alalta ja se taitaakin olla melkein ainoa ala millä tuollainen työnhaku onnistuu. Suomeakin vaaditaan melkein joka paikassa:-/ Lisäksi kaikki käy Suomessa kamalan nopeasti, työt alkavat suunnilleen huomenna jos tänään on haastattelu - muuta siinä nyt sitten äkkiä maasta toiseen perheinesi kaikkinesi...
Miehelläni oli pari kutsua työhaastatteluihin sovittuna kun muutimme mutta paikan hänkin siis sai vasta täällä; me tulimme siis ihan " tyhjän päälle" .
Kaikenkaikkiaan olemme kai suht hyvin turtuneet täällä elämiseen, mutta pari kertaa päivässä kuitenkin vielä joku asia ärsyttää tai muuten tulee kaipailtua takaisin Saksaan. Onneksi ei enää itketä joka päivä...
Lapset ovat sopeutuneet ihan hyvin, vaikka esikoinen (4,5v) kyllä kyselee vieläkin ystäviensä ja vanhojen tapojen perään (" miksei me koskaaaan käydä kahvilassa?" " minä haluan joskus taas ravintolaan, miksei me enää koskaaaaaan käydä ravintolassa?" " miksei meillä ole oikeata kylpyammetta?" ). Esikoinen on oppinut oikein hyvin suomea ja kuopuskin (2,5v) tulee perässä.
Mutta kyllä täällä (Tampere) on pimeää, uskomatonta kuinka yksin tuo vie voimia!
Se on niin ihmistyypistä, mieltymyksistä, luonteesta kiinni, millaista täällä on asua. Minun tyypilleni tämä ei yksinkertaisesti taida sopia...
Onnea päätökseen, älkää ainakaan hätiköikö!
Sanna