Yksi parhaimmista päätöksistä elämässä, jota en todellakaan kadu.

Samoin täällä, onnellinen avioliitossa jo 34 vuotta ilman lapsia.

Tänään on teidän päivä

Kunpa kaikki päättäisivät lapsista noin tietoisesti! Tuntuu, että moni noin kolmekymppinen vain ajautuu tilanteeseen, jossa perheenlisäys on vain yleistä ja tapana, kun ystäväpiiriissäkin alkaa niitä vauvoja olla, ja sisaruksilla. Moni harkitsee paljon perusterllisemmin työpaikkansa - sinänsä hyvä juttu, mutta työtä ja työpaikkaa voi vaihtaa, lasta ei voi perua. 

On surkeaa, kun lapsia toivotaan ja saadaan harkitsemattomasti. Ei kaikkien pidä! 

terv. Kolmen suloisen harkitun halutun lapsukaisen onnellinen Mummi 

Vain harvalle onnistuu päättää asia lopullisesti jo esim kolmekymppisenä. Sinä kun olet eri ihminen neli-viisikymppisenä. Todella moni muuttaa mielensä, tämä on tosiasia eikä mikään vastaväite. Onnea loppuelämän päätöksiin siitä huolimatta! 

Minun paras päätökseni oli suorittaa tutkinto, joka takaa minulle niin pitkän työuran kuin haluan ja alalla, joka on just minulle sopiva.  Palkkakin on kohtuullinen.

Ei lapset mitään riippakiviä ole. Molemmat lapseni opiskelee ja ovat muuttaneet kotoa pois. Minä istun tässä sohvalla ja juon kahvia ja kirjoitan tätä. Voin lähteä minne haluan ja tehdä mitä haluan vaikka lapset onkin. Onpahan kaksi ihmistä tuolla maailmalla joita rakastaa ehdoitta ja tietää että hekin rakastavat ehdoitta. m55

Mielenkiintoista että sinun pitää päivästä toiseen hokea täällä vauvalla kuinka iloinen olet siitä, että sinulla ei ole lapsia.

Kenet sinä koitat näillä viesteilläsi vakuuttaa? Itsesi?

Minulle on aivan yksi hailee haluaako joku lapsia vai ei. Niille jotka haluavat lapsia niitä toivon.

Yhtä asiaa en vain ymmärrä; miksi velat kokevat kamalaa tarvetta nostaa omaa päätöstään esille äitienpäivänä? Miksi se äitienpäivä kaivertaa niin kovasti velaa että siitä pitää itselle jotenkin kääntää huomiota? Eilen oli lapsettomien lauantai, sitä saa viettää kaikki lapsettomat syyhyn katsomatta. 

Hyvä, ettet kadu elämääsi. Noinhan tuossa sanot. Kadutko tuota yhtä hyvää päätöstä?

Vierailija kirjoitti:

Minun paras päätökseni oli suorittaa tutkinto, joka takaa minulle niin pitkän työuran kuin haluan ja alalla, joka on just minulle sopiva.  Palkkakin on kohtuullinen.

Kiva, että elämäsi on pelkkä työntekoa.

Leikkasin itse oman pilin pois kun en sitä tarvitse koska olen vela

Se riippavaihe eli pikkulapsiaika kestää muutamia vuosia. Sitten lapsi alkaa olla aika itsenäinen ja saat taas enemmän omaa aikaa jne. Eli se on aika lyhyt hetki elämän mittakaavassa. Miten se muutama vähän rajoitetumpi vuosi on joillekkin niin ylitsepääsemätön asia? Monelle tekisi hyvää, kun keskittyy välillä muuhunkin kuin vain omaan napaan. Se on kasvamista. 

Miksi ihmiset selittelevät sitä, etteivät ole hankkineet lapsia tai sitä, että ovat? Mitä se kenellekään kuuluu? Jokainen voi tehdä kuten tahtoo.

Jotenkin umpsurkeat hampaat irvessä itselleen vakuuttelu 😬. Kuullostat masentuneelta ettei sinulla ole lapsia.

🥱

Kaikkia kiinnostaa ihan hirveesti. 

Etkö ole huomannut kuinka hieno suomenkieli on:

Tänään on LAPSELLISTEN PÄIVÄ... siis äitien... lapselliset leikkii kotia hinnalla millä hyvällä... aina ei miehiä tarvita siihen leikkiin... aina ei isä edes ole tiedossa tai on joku kummallinen lapsensaantitausta... mutta jokaisella lapsella kuuluu olla isä ja kantaa isän nimeä... siksi on ISÄNPÄIVÄ... isättömät lapset on aivan hirvittävä juttu... AJATTELE MILTÄ TUNTUU KUN AIKUISENA SAA KUULLA, ETTÄ ISÄSTÄ EI OLE MITÄÄN TIETOA... Todella karmea kohtalo on kuulla olevansa koeputkilapsi, spermanluovutuslapsi, kohdunvuokrauslapsi... keisarileikkaus vielä menee mutta jos suvun naiset olleet vaikeita raskautumaan ja lapset synnytetty keisarileikkauksella (tilanne jossa esim napanuora väärässä paikassa tai asento väärä niin hyväksytään) panee kellot soimaan... Keisarileikkauksella ei voi saada kuinka monta lasta tahansa... spermanluovutusraskautuksella voi saada monta lasta yhtäaikaa... kaikki sikiöt lähtevät kehittymään... mutta tilanne luonnoton naiselle ja siis ihmiselle... Minun suvussa ainostaan yksi naiskuolema 1750-luvulta laskettuna... ja siinä naisella samamunakaksospojat ja tyttö jonka napanuora kääntynyt jotenkin väärin poikien ympärille ja ollut kuollut... Tähän nainen kuoli, mutta sukukirjoihin on kaikki merkitty... pojista toinen eli 14 päivää ja sai hätäkasteen... On aivan oikein että ennen on merkitty kirjoihin jos nainen saanut lapsen jonka isä ei tiedossa... mutta alkaako tämä olemaan uusi normaali meidän aikamme historiankirjoituksessa... Sekin että puhutaan että on ollut valtava lapsikuolleisuus... ongelma olisi nyt toinen mutta voi olla että naiset jotka ovat hyviä raskautumaan ja synnyttämään alkavat jo olla harvinaisuus... Kun olen tutkinut valtavia lapsikatraita omassa suvussani niin siellä ei ole juuri ollenkaan vauvakuolemia... aika jolloin äiti imettää mikä on todellakin a must äidille jos vain voi... äidinmaidonkorvike ei ole mikään kiva juttu ja pumpattua äidinmaitoa taitaa olla vain vähän saatavilla... ennen oli naisia jotka saattoivat imettää senkin lapsen jolle oma äiti ei voinut antaa äidinmaitoaan jostain syystä...

Nykypäivänä lapsi on vanhemilleen LAINA ainoastaan varhaiseen TEINI-IKÄÄN... SITTEN ALKAA KYSELY KUKA ON MUN OIKEA FAIJA??? Mitä luulette äidit, jotka joudutte kertomaan pojillenne tämmöisen seikan??? Haihtuuko äidin rakastaminen ja NAISVIHA SAA JALANSIJAA??? Kyllä ihmiskunnan tekemiset ovat usein sellaisia että vastuu on itsellä ja näitä asioita voi pitää syntinä... Antaa kehonsa tuntemattoman / tuntemattomien käyttöön on oman kehon häpäisyä... Raamatun mukaan ihmisen keho on pyhä, Jumalan temppeli... NOSTAKAA KESKUSTELUUN  ETTÄ ELÄMÄ ON IHAN OK ILMAN LAPSIA JA KOTILEIKKEJÄ!!! Lapsia ei tule saada millä hinnalla tahansa eivätkä lapset ja lisääntyminen ole elämän tarkoitus vaikka google sanoisi näin...