Haaveileeko miehesi paluusta kotimaahansa ja voisitko SINÄ muuttaa sinne asumaan?
Olin tuossa taannoin mieheni ja vauvamme kanssa 5vkon pituisella ensivisiitillä mieheni kotimaassa Marokossa, Agadirissa. Mieheni oli jo ennen matkaa väläytellyt ajatusta muuttaa joskus takaisin Marokkoon, tietysti minun ja lapsemme kanssa ja tutustuinkin maahan vähän sillä silmällä jospa joskus asuisinkin siellä.
Ensimmäinen viikko oli lopuillaan kun kulttuurishokki iski päälle aika tavalla. Kyyneleet silmissä kerroin miehelleni etten ikinä voisi kuvitellakkaan tulevani asumaan Marokkoon, josta mies tietenkin pettyi pahasti.
Tultuamme takaisin Suomeen emme keskustelleet asiasta vasta kuin eilen illalla kun mieheni otti jälleen puheeksi sen. Hän ilmoitti haluavansa muuttaa takaisin Marokkoon 7 vuoden kuluessa. Kyselin häneltä mm. lapsemme koulutuksesta, onko meillä varaa laittaa hänet kansainväliseen kouluun jne. Hän vastasi minulle että miksei lapsemme voisi mennä ihan tavalliseen marokkolaiseen kouluun. Jotenkin kaikki alkoi puistattaa. Kysymyksiä olisi paljon. Minkälainen on esim. marokkolainen koulu? Tai koulutuksen taso yleensäkin siellä? Tunteeko kukaan ketään joka asuu miehensä/perheensä kanssa Agadirissa keneltä voisin vaikka sähköpostitse kysellä asumisesta ja elämisestä siellä? Ja sitten te Suomessa asuvat puolisot, haaveilevatko teidän miehenne koskaan muuttavansa takaisin kotimaahansa ja miten suhtaudutte siihen?
Mies ei kaipaa kotimaahansa, eikä poe juurikaan mitään ikävää sinne. Kun hän kävi edelliskesänä Albaniassa 2:n viikon matkalla, kaipasi hän kotiin Suomeen jo viikon kuluttua - mutta ehkä eniten siitä syystä, että oli matkalla yksin ja ikävä oli minua ja tytärtämme... Viime kesäisellä matkallamme Kreikkaan taas mies viihtyy paremmin, mutta silloin me olimmekin yhdessä. Joskus olemme puhuneet kakkosasunnon ostosta Albaniasta / rakentamisesta Albaniaan ja ehkä ajatuksen tulevaisuudessa toteutammekin, mutta en tiedä tuleeko Albanian kodista meille koskaan ykköskotia, korkeintaan joskus eläkeiässä. Sitä on kuitenkin niin nuori vielä, että mieli voi muuttua tuhanteen kertaan, mutta juuri nyt olemme tyytyväisiä Suomessa.