Paljonko annoit rahaa lapselleni hyvästä todistuksesta?

0€

Ei ole omia lapsia, mutta silloin kun itse olin lapsi niin äiti antoi minulle halin palkinnoksi hyvästä koenumerosta ja kaksi euroa hyvästä koulutodistulsesta.

200 euro annoin nyt. Annan myöhemmin lisää koska nuori ei osaa käyttää raahaa viisaasti.

Lapsi sai koulusta stipendin, sen lisäksi olin tehnyt itse stipendin koska tsemppasi niin hienosti koko kevään.

Olisit antanut 500 euron setelin. Setelin vuoksi. Niitä voi säästää.

50€ annoin molemmille. Kokeista lukuvuoden aikana ei olla erikseen annettu mitään.

kannattaa ilmoittaa asia myös verottajalle, verot pitää muistaa maksaa

Lapsen tulisi oppia, että käy koulua itsensä vuoksi, ei palkintojen toivossa. Lisäksi lapselle voi tulla rahapalkintojen vuoksi tunne, että häneltä vaaditaan niitä hyviä numeroita eli vanhemmat ovat liian vaativia. Lapsi voi alkaa tuntea riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita, kun ei päässytkään ykköspalkintosummaan.

Antaisin mieluummin kesälomaraha muodossa rahalahjan, jolla ei olisi mitään tekemistä todistuksen kanssa. 

Annoin kympin, jonka lupasin jouluna, jos saa nostettua  ainoan seiskansa kasiin. 

Alakoulussa saa 20e kesälomarahaa paitsi 6.lk keväällä 50e. Yläkoulussa 50e paitsi ysillä 100e. Opiskelun, opiskelutaitojen kehittymisen ja koulumenestyksen merkityksestä keskustellaan muulloin sen verran kun on tarvetta. Molempien lasten keskiarvo oli ysin kieppeissä vaihteluvälin ollessa 7-10. Oikein mainiot todistukset, ja toisen kohdalla iloitsen enemmän pienestä löysäämisestä kuin niistä jäljelle jääneistä kympeistä. 

Vierailija kirjoitti:

Annan molemmille lapselle 200 euroa jos saa kympin matikasta tai fysiikasta ja 100 euroa muista kympeistä. Lompakko keveni nyt 700 euron verran. Toinen sai 600 ja toinen satasen.

No tulipa sulla kalliiksi. Mä lupasin lapsille kympin joka kympistä. Toiseen lapseen meni 70 euroa ja toiseen 30, eli satasella selvisin. 

En antanut lapsellesi yhtään mitään

Miun tuloilla en voi antaa enempää kuin 20e per kiitettävä.

Kummallekin siis satanen. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tulisi oppia, että käy koulua itsensä vuoksi, ei palkintojen toivossa. Lisäksi lapselle voi tulla rahapalkintojen vuoksi tunne, että häneltä vaaditaan niitä hyviä numeroita eli vanhemmat ovat liian vaativia. Lapsi voi alkaa tuntea riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita, kun ei päässytkään ykköspalkintosummaan.

Antaisin mieluummin kesälomaraha muodossa rahalahjan, jolla ei olisi mitään tekemistä todistuksen kanssa. 

Tämä riippuu aika suuresti lapsen persoonasta. Omille lapsilleni koulu on aina ollut helppoa, mutta koskaan he eivät ole olleet varsinaisesti numeroiden perään, eli useinkin on jäänyt kokeisiin lukeminen kokonaan väliin, ja itse kokeessakin on välillä jäänyt esim. matematiikassa kokonainen tehtävä väliin ihan huolimattomuutta. 

Sen jälkeen kun aloin maksaa kympeistä, alkoivat he ymmärtää, että mihin niitä numeroita tarvitaan. Aiemmin he vain toistelivat niitä opettajien ja minunkin kertomani viisauksia, että ei niillä numeroilla ole väliä, kunhan osaa asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tulisi oppia, että käy koulua itsensä vuoksi, ei palkintojen toivossa. Lisäksi lapselle voi tulla rahapalkintojen vuoksi tunne, että häneltä vaaditaan niitä hyviä numeroita eli vanhemmat ovat liian vaativia. Lapsi voi alkaa tuntea riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita, kun ei päässytkään ykköspalkintosummaan.

Antaisin mieluummin kesälomaraha muodossa rahalahjan, jolla ei olisi mitään tekemistä todistuksen kanssa. 

Tämä riippuu aika suuresti lapsen persoonasta. Omille lapsilleni koulu on aina ollut helppoa, mutta koskaan he eivät ole olleet varsinaisesti numeroiden perään, eli useinkin on jäänyt kokeisiin lukeminen kokonaan väliin, ja itse kokeessakin on välillä jäänyt esim. matematiikassa kokonainen tehtävä väliin ihan huolimattomuutta. 

Sen jälkeen kun aloin maksaa kympeistä, alkoivat he ymmärtää, että mihin niitä numeroit

Minä opin rahapalkinnoista vain sen, että vanhemmat halusivat minulta niitä kiitettäviä. Olivatvselvästi pettyneitä kasiin ja varsinkin seiskaan. Joskus yläasteella olivat suorastaan pöyristyneitä, kun tuli joskus 5 tai 6.Voi sitä itkua ja valitusta ja hampaiden kiristystä. Aivan kuin minun koenumeroni olisivat olleet heidän minuutensa jatke ja heidän itsetuntonsa pönkitystä. 

Itse en ole rahapalkintoja koulunumeroista jaellut lapsilleni juuri edellä mainituista syistä. Ja hyvin ovat kaikki pärjänneet.