Miten opettaa lapsi siihen, että ruoka ja herkuttelu ei ole tapa säädellä tunteita? Että välttäisi tunnesyömisen ja ruualla palkitsemisen

Jos on ikävä kokemus niin ei yritetä hyvittää sitä ostamalla jäätelö tai karkkipussi tai viemällä pikaruokaravintolaan.

Tehdään jotain muuta mukavaa ja syödään normaalia ruokaa ruoka-aikaan.

Siten, että annetaan lapsen tuntea kiukku, suru tai mikä tahansa muu tunne sylissä eikä tunkea lapselle pullaa käteen, että se lopettaa itkun. Tunnesyömisestä on hirveän vaikea päästä eroon.

Ei osteta palkinnoksi jäätelö tai suklaalevyä kun tuli hyvä koetulos tai onnistuttiin

Myös se ettei pakoteta syömään kellonaikojen mukaan vaan opetetaan kuuntelemaan oma vartaloa. Joskus jos on syönyt jäätelön, ei ole pakko tunkea vatsaan kalapuikkoja heti perään jos ei ole nälkä kun "nyt on kello lounas ja meillä kaikilla muilla on nälkä". 

Vierailija kirjoitti:

Myös se ettei pakoteta syömään kellonaikojen mukaan vaan opetetaan kuuntelemaan oma vartaloa. Joskus jos on syönyt jäätelön, ei ole pakko tunkea vatsaan kalapuikkoja heti perään jos ei ole nälkä kun "nyt on kello lounas ja meillä kaikilla muilla on nälkä". 

Kun on ne kellon mukaiset ruoka-ajat jää ne turhat jäätelöt ja muut sitten syömättä, kun ei pidä nälkäänsä ahmia. Ruoka ei ikinä ole palkinto eikä rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Myös se ettei pakoteta syömään kellonaikojen mukaan vaan opetetaan kuuntelemaan oma vartaloa. Joskus jos on syönyt jäätelön, ei ole pakko tunkea vatsaan kalapuikkoja heti perään jos ei ole nälkä kun "nyt on kello lounas ja meillä kaikilla muilla on nälkä". 

Ei kai aamupäivällä ennen lounasta tarvii syödä jäätelöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös se ettei pakoteta syömään kellonaikojen mukaan vaan opetetaan kuuntelemaan oma vartaloa. Joskus jos on syönyt jäätelön, ei ole pakko tunkea vatsaan kalapuikkoja heti perään jos ei ole nälkä kun "nyt on kello lounas ja meillä kaikilla muilla on nälkä". 

Kun on ne kellon mukaiset ruoka-ajat jää ne turhat jäätelöt ja muut sitten syömättä, kun ei pidä nälkäänsä ahmia. Ruoka ei ikinä ole palkinto eikä rangaistus.

Tuo onkin aika tiukka linja. Huomenna kymmenet tuhannet koululaiset saavat jäätelön keskellä aamupäivää, ja aika moni näkee sen palkintona.

-eri.

Ruoka syödään ruoka-aikana. Jos ei syö odotetaan seuraavaa ruok-aikaa eikä rääpitä kaapeista snacksia. Jäätelö näin kesällä ei ole katastrofi syö sen koska tahansa, eihän sitä päivittäin syödä tai 365. 

Karkkipäivä on hyvä idea, silloin se liittyy päivään eikä tunnetilaan

Muuten herkut kuuluu juhliin (esim limu ei ole päivittäinen ruokajuoma). Vaikka koulun päättäjäisiin. Palkinto työvuodesta on ihan ansaittu

Naiset tunnesyö.

Lähetäänpä ihan ensiksi siitä että oletko itse tunnesyöjä?

Miten teillä käsitellään tunteita? Saako tunteita käsitellä? Oletko lapselle tukena tunne asioissa vai täytyykö lapsen yksin käsitellä näitä asioita?

Vastaa näihin mielessäsi ja sitten siihen syömiseen. 

Pystyykö lapsi puhumaan tunteistaan, huolista ja murheista sinulle? 

Jos ei pysty. Lapsi voisi ilmaista omia tunteitaan muulla tavoin. Esim. Värikortit, huoneen oveen kiinnitetty jonkin värinen kortti voisi kertoa lapsen mielialasta. Sovitte värit, esim. punainen kortti = lapsi on vihainen. Lapsi kiinnittää itse oveen millä tuulella on. Näin lapsi voi kokea että hänen tunteet tulee nähnyksi vaikkei osaisi niistä kertoa. 

Miten olisi aktiviteetti syömisen sijaan. Suututtaa niin saa mäiskiä nyrkkeilysäkkiä jne.? Surettaa niin siihen joku lapselle mieluinen toiminta?

Niin no, kyllähän kaikissa juhlissa se syöminen ja juominen ovat isossa roolissa ja näin ollen se on aina jonkin palkinto. 

Lapsen kasvatus alkaa sitä hetkestä, kun alkaa yritys tulla raskaaksi. Kaava on yksinkertainen, ruokavalio, liikunta ja lepo. 

Ihan perus ruoka ajat ja joustavasti herkuttelua, mutta maalaisjärkeä käyttäen. Ei liian tiukkoja ehtoja syömiseen.

Meillä lapset toki pitävät makeasta, mutta sitä saadaan tasaisesti eri tilanteissa yleensä jälkkärinä. Ei tehdä asiasta numeroa ja ihan keskustelemalla sovitaan mitä otetaan esim. Eskari ehdotti että karkkipäivä voidaan lakkauttaa kesäksi, koska on muuta juhlaa ja jätskiä tarjolla. 

Isovanhemmat tässä on ongelma, koska heidän päätehtävänsä on tehdä herkuista numero eikä kiinnosta paljonko ollaan vedetty. Mummo ei kestä lapsen itkua ja tulee väliin sönköttämään sokeria lohdutukseksi. Kaikkiin tilanteisiin ollaan järjestämässä pillimehua evääksi ja selän takana mieluiten tyrkyttää viimeistä pulla palaa, jos tilaisuus tulee. Sitä ihan puheessa korostetaan, että kun teette nyt noin tai näin niin sitten otetaan kakkua, jätskit tms. Lasten kuullen hekumoidaan ja tehdään siitä numeroa ns.leikin laskua, kun lapsille maistuu makea. Tämä on tosi inhottavaa ja onkin yksi syy miksi ei isovanhempiin voi tiivimpää yhteyttä olla. Haluavat vaan päästä mistä aita matalin.

Ruoka ruokana, herkku vaikka jälkkärinä ilman ehtoja. Ei lohduteta tai juhlita syömisellä. 

Ei osteta sitä lasta hiljaiseksi tai tekemään niin kuin vanhempia haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös se ettei pakoteta syömään kellonaikojen mukaan vaan opetetaan kuuntelemaan oma vartaloa. Joskus jos on syönyt jäätelön, ei ole pakko tunkea vatsaan kalapuikkoja heti perään jos ei ole nälkä kun "nyt on kello lounas ja meillä kaikilla muilla on nälkä". 

Kun on ne kellon mukaiset ruoka-ajat jää ne turhat jäätelöt ja muut sitten syömättä, kun ei pidä nälkäänsä ahmia. Ruoka ei ikinä ole palkinto eikä rangaistus.

Tuo onkin aika tiukka linja. Huomenna kymmenet tuhannet koululaiset saavat jäätelön keskellä aamupäivää, ja aika moni näkee sen palkintona.

-eri.

Ei saa. Lapseni koulussa noin puolet on vegaaneja ja jäätelöä ei tarjota. 

Pääasia, että syö ne oikeat ravintorikkaat ruuat ajallaan. Jos mahtuu muuta, niin siitä vaan.

Mutta, ettei korvaa oikeita aterioita mössöllä.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ruokana, herkku vaikka jälkkärinä ilman ehtoja. Ei lohduteta tai juhlita syömisellä. 

Meillä kyllä "juhltaan" ruualla. 

Esim kesäloma on sellainen juhla jolloin saa nauttia enemmän. Kuitenkin rajallinen aika eikä herkuttelu jää päälle. Lapset muistavat vieläkin kun loman aluksi käytiin ostamassa paketti suklaamuroja, muuten (mitään) muroja ei kotona syöty. Se oli pientä luksusta. 

Sama on nyt lastenlasten kanssa, kun he tulevat lomalle käymme hakemassa "herkkumuruja". Viikossa ei mene tärviölle. 

Kaikilla perheenjäsenillä terve suhtautuminen ruokaan, ei ylipainoa tms. 

Auttamalla tunneilmaisuissa.