Lapsen kaverisuhteet, pitäisikö olla huolissaan vai ei?
10-vuotiaalla on joukkueharrastus, tulee siellä toimeen kaikkien kanssa, mutta eivät ole tekemisissä muulloin.
Samoin koulussa, tuntuu että tulee monien kanssa toimeen ja koulun jälkeen näkee kavereita ehkä noin kaksi, kolme kertaa viikossa.
Viikonloppuisin ei kuitenkaan kavereita ja kun tyttö kysyy, usein kukaan ei voi tulla kylään tai heille ei voi mennä. Eli hirveän isoa ongelmaa ei ole, tyttö ei ainakaan sano että hänestä olisi ongelmaa laisinkaan vaikka olen kysynyt. Ja siis esim. synttäreille ainakin tähän asti tullut kavereita jne.
Itsestä vaan tuntuu vähän pahalta. Tuntuu, ettei hän ole kenenkään ykkösvalinta. Ja vähän huolettaa kesä, että näkeekö kavereita ollenkaan.
Enhän edes voisi muuttaa tässä nyt itse mitään, ehkä haen nyt mielipidettä olenko turhaan huolissaan, eli ihan mielipiteitä ja kokemuksia tämän ikäisten tyttöjen kaverisuhteista.
Harmittaako tyttöä se, ettei hän tapaa viikonloppuisin kavereita? Jos harmittaa, niin sitten voisi miettiä mitä asialle voisi tehdä. Voisiko esim. kannustaa tekemään porukalla asioita, niin yksi ei jää niin helposti ulkopuolelle?
Miten tukea alakouluikäisen lapsen kaverisuhteita?
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/miten-tukea…
Tytöllä voi hyvin olla jo kolme bestistä määrä ei silti korvaa laatua
https://yle.fi/a/3-8366172