Olen vieraantunut perheestä, kadottanut tunne yhteyden lapsiin.

Meillä on lapset alle vuoden ikäerolla. Olin kotona kunnes nuorin oli 3. Työnantajan laittoi pillit pussiin mun hoitovapaan aikana. Mun alalla oli tosi vaikeaa löytää töitä ja kuin ihmeen kaupalla sain työn, jossa olin 4 päivää ja 3 yötä viikossa poissa töistä. Mies otti vastuuta perheestä. Tein pitkiä päiviä ja illan päätteeksi rojahdin työkämppään nukkumaan. En juuri jaksanut kaivata perhettä. Sitten pitkä matka kotiin 3 päiväisen viikonlopun viettoon. Tätä jatkui 2 vuotta kunnes työnantajalla avasi toimipisteen kotikaupungissaan me ja siirryin sinne. Nyt ole vuoden tehnyt saman työtuntimäärän 5 päivänä viikossa, työmatka kestää vain 15min entisen ikuisuuden sijaan. Kaikki pitäisi olla hyvin, mutta tunnen oloni ulkopuoliseksi perheessä. Olen menettänyt tunne yhteyden jotenkin. Miehellä on lapsi kova ikävä, jos ovat jossain, minulla ei, eivät käy edes mielessä. Tilanne hävettää ja surettaa, mä en kaipaa perhettäni enää, en jotenkin löydä paikkaanu, en ole lapsille tärkeä. Kaduttaa tekemäni ratkaisu, jota ei voi muuttaa. Luulin tekeväni oikein taloudellisen pakon edessä